Lähes joka viikko vähintään yksi tyttö tai nainen katoaa meksikolaisen Ciudad Juarezin kaduilta. Heidän ruumiinsa löytyvät usein kaupunkia ympäröiviltä aavikoilta.

”Ciudad Juarezissa vallitsee pelon ilmapiiri. Julkisten liikennevälineiden turvattomuudesta puhutaan paljon. Varmasti monet eivät haluaisi liikkua ollenkaan kotoaan, mutta heidän on pakko käydä töissä”, kertoo Oikeutta tyttärillemme -järjestön toiminnanjohtaja Alma Gomez.

Yhdysvaltojen rajalla sijaitsevaan 1,5 miljoonan asukkaan teollisuuskaupunkiin saapuu päivittäin satoja meksikolaisia ja väliamerikkalaisia. He toivovat löytävänsä töitä maqiladora- eli kokoonpanoteollisuuden parista.

Toisten haaveena on päästä ylittämään tarkoin vartioitu raja Yhdysvaltoihin. Rajakaupungit ovat tunnettuja laajasta rikollisuudesta, huumekaupasta, salakuljetuksesta, ihmiskaupasta ja seksuaalirikoksista. Ciudad Juarez on yksi lapsiprostituution keskuksista Meksikossa.

Vuodesta 1993 lähtien yli 400 naista on murhattu ja tuhansia naisia ja tyttöjä on kadonnut Ciudad Juarezissa. Löydetyissä ruumiissa on usein merkkejä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Naisiin kohdistuva väkivalta ja siitä johtuvat kuolemat ovat yleisiä Meksikossa, mutta Ciudad Juarezissa väkivallasta on kehittynyt systemaattinen ja jatkuva ilmiö, jolla on vaikutuksensa koko meksikolaiseen yhteiskuntaan.

”Naisiin kohdistuva väkivalta ja kansanmurha kertovat meksikolaisen yhteiskunnan miesvaltaisuudesta, jossa naisen elämällä on vähän merkitystä”, Gomez sanoo.

Ei pelkoa rangaistuksesta

Viranomaiset eivät ole olleet kiinnostuneita selvittämään perusteellisesti katoamisia ja murhia.

”Monia ruumiita ei ole tunnistettu eikä tutkittu. Kaupungin hautausmaille on kaivettu joukkohautoja, jonne tunnistamattomat ruumiit haudataan sairaalajätteiden kanssa”, kertoo Gomez.

Oikeutta tyttärillemme -järjestön raporteista käy selville, että oikeuskäsittelyissä murhia on luokiteltu onnettomuuksiksi, joiden tutkimukset on yleensä jätetty kesken. Kadonneita ei ole suostuttu etsimään, eikä heistä tai murhatuista naisista ole olemassa virallisia tietoja.

Chihuahuan oikeuslaitos ei ole suostunut noudattamaan Kansallisen ihmisoikeuskomission vaatimuksia ruumiiden oikeuslääketieteellisestä käsittelystä. Myös syyttömiä on joutunut tuomiolle naisten murhiin liittyvissä oikeudenkäynneissä.

”Tärkeä syy naisten murha-aaltoon on rankaisemattomuus. Koska rangaistuksia ei ole, kuka tahansa voi tappaa naisen, ja mitään ei tapahdu”, sanoo Gomez.

Rankaisemattomuuden hän katsoo johtuvan siitä, että murhat ovat osaltaan yhteydessä poliittiseen ja taloudelliseen valtaan.

Järjestön raportin mukaan poliiseilla on ollut osuutta joissakin murhatapauksissa. Meksikon merkittävin huumekartelliverkosto, Juarezin kartelli, toimii Ciudad Juarezista käsin. Monet poliitikot ja päättäjät toimivat korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden sanelemilla ehdoilla.

Toinen merkittävä syy murhiin löytyy Gomezin mielestä Yhdysvaltojen puolelta rajaa. Teksasin osavaltiossa seksuaalirikolliset keskitetään El Pason kaupunkiin, josta kulkee silta Ciudad Juareziin.

”El Pasossa rikolliset ovat ehdonalaisessa vapaudessa ja voivat siten myös kulkea vapaasti Meksikon puolelle. Tämä voi olla selitys joissakin murhatapauksissa”, hän kertoo.

Murhille ei ole olemassa vain yhtä syytä. Ei siis ole kyse yli kymmenen vuotta riehuneesta sarjamurhaajasta, vaan monimuotoisesta sukupuoleen liittyvästä väkivallasta, jonka Meksikon valtio on hiljaisuudellaan sallinut.

Naiset selvittävät murhia

Kun viralliset tahot ovat olleet haluttomia puuttumaan asiaan, erilaiset kansalaisjärjestöt, kuten chihuahualainen Oikeutta tyttärillemme ovat tukeneet kadonneiden ja murhattujen perheitä. Ne ovat myös tehneet lakiehdotuksia ja poliittisia aloitteita naisiin kohdistuvan väkivallan kierteen katkaisemiseksi.

”Alun perin erilaisissa kansalaisjärjestöissä toimivat naiset ottivat tehtäväkseen paljastaa Chihuahuan osavaltiossa tapahtuvia naisten murhia ja katoamisia”, sanoo Gomez.

Järjestöt ja uhrien äidit ovat järjestäneet mielenosoituksia ja marsseja. Monet taiteilijat ja dokumentaristit ovat käsitelleet naisten murhia teoksissaan.

Argentiinalainen oikeusantropologinen työryhmä on tehnyt vuodesta 2004 yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa.

”Naisten ruumiita on ryhdytty tutkimaan. Joukkohaudoista on kaivettu ruumiita, joista on otettu dna-näytteitä. Myös uhrien perheiltä on otettu dna-näytteitä. Perheet ovat pyytäneet uusia lausuntoja heille jätetyistä luista, joihin on liittynyt epävarmuus niiden alkuperästä”, Gomez kertoo helpottuneena.

Kansalaisjärjestöt ovat tarjonneet uhrien perheille sekä psykologista apua että oikeusapua, joita heillä ei muuten ole saatavilla.

Hallitus syyllistää uhreja

Alma Gomezin mielestä virallisten tahojen linja on syyllistää uhrit ja heidän perheensä. Kadonneita ei etsitä eikä ruumiita tutkita, koska katsotaan että tytöt ja naiset ovat itse vastuussa kohtaloistaan.

”Kaupungissa on monenlaisia tapoja suhtautua murhiin ja katoamisiin. Perheille saatetaan sanoa, että ’mitäs juoksenteli iltaisin kaduilla tai mitäs pukeutui minihameisiin, sitä saa mitä etsii’. Toisaalta perheitä syytetään liiasta kontrollista, jolloin tyttärien sanotaan ’lähteneen etsimään vapautta'”, Gomez kertoo.

Hänen mielestään osa ihmisistä uskoo siihen, ”ettei minulle voi sellaista tapahtua, minä ja lapseni olemme säädyllisiä”. Monet myös uskovat, että meksikolaisille tärkeä Guadalupen neitsyt suojelee heitä. ”Toisten mielestä puhuminen naisten murhista on keino mustamaalata kaupungin maine. On myös paljon koko asian kieltämistä”, Gomez jatkaa.

”Huonosti järjestetyissä, uhrien perheille suunnatuissa valtion huolto-ohjelmissa lisätään syyllisyyttä tai neuvotaan unohtamaan koko asia. Myös valtion muutamia vuosia sitten järjestämän Pysy hengissä -kampanjan pääsanomana oli se, että olet itse vastuussa turvallisuudestasi”, Gomez sanoo. Hänen mielestään hallistus on puhunut vahvasti sen puolesta, että ihmiset uskoisivat, että kaikkialla tapahtuu tällaista, että se on ihan normaalia.

Murhat jatkuvat

Suurin osa juarezilaisista elää köyhyydessä – ja yleensä uhrit kuuluvat juuri alempiin sosiaaliluokkiin.

”Hyvin toimeentulevat ihmiset asuvat suljetuilla, vartioiduilla alueilla ja liikkuvat omilla autoilla. Köyhemmät joutuvat kulkemaan julkisilla liikennevälineillä. Suuri ongelma on se, ettei köyhissä kaupunginosissa ole katuvaloja. Työvuorot maqiladora-tehtaissa alkavat aikaisin ja loppuvat myöhään. Naiset joutuvat kulkemaan teollisuusalueille pimeiden kujien kautta”, Gomez kertoo.

Köyhillä juarezilaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua elämään pelon kanssa. Monet perheet eivät mielellään päästä lapsiaan ulos.

Gomezin mielestä Ciudad Juarezin tilanne tarvitsee paljon kansainvälistä julkisuutta, mutta vielä tärkeämpä on se, että ”naisten silmät aukenevat sille, mitä tapahtuu heidän omissa kaupungeissaan, ei vain Ciudad Juarezissa, vaan kaikkialla maailmassa.”

Gomez mainitsee erityisesti Guatemalan, jossa samankaltainen laaja sukupuoleen kohdistuva väkivalta ja sen rankaisemattomuus ovat levinneet epidemian kaltaiseksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.

Ciudad Juarezissa murhat jatkuvat. Kuluvana vuonna uhriluku on yltänyt kuuteentoista.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2007