Guatemalassa hiljattain paljastunut rikosepäily ylitti uutiskynnyksen Suomessakin: Laittomia adoptioita järjestävä pariskunta oli ilmeisesti riistänyt 46 lasta näiden biologisilta vanhemmilta. Ulkomaisilta adoptiovanhemmilta saadut tulot oli tarkoitus työntää itsekkästi omiin taskuihin.
Tapaus ei ole ainutlaatuinen Guatemalassa, jossa laillisistakin adoptioista vastaavat yleensä yksityiset yrittäjät. Lapset viedään äideiltä usein väkipakolla; köyhyyden koettelemassa maassa tunteet ovat toisarvoisia riihikuivaan nähden.
Suurin osa Guatemalan adoptiolapsista päätyy Yhdysvaltoihin.
Olen vältellyt kyynisyyttä seuratessani tämän potentiaalisen vastaanottajamaan viimeaikaisia reaktioita. Yhdysvallat on ilmaissut toistuvasti tuomitsevansa guatemalalaisten naisten ja lasten kohtelun sekä rajoittanut maidenvälistä adoptiota, kunnes väärinkäytökset loppuvat.
Yhdysvallat vaikuttaa siis olevan kiinnostunut Guatemalan ihmisoikeustilanteesta. Kuitenkin lähimenneisyydessä, vuonna 1996 päättyneen ja vuosikymmeniä kestäneen Guatemalan sisällissodan aikana Yhdysvallat rahoitti avokätisesti maan oikeistolaisia sotilashallituksia. Sotilaat raiskasivat naisia ja lapsia minkä ehtivät; konfliktin aikana 200 000 ihmistä sai surmansa tai ”katosi”.
Vaakakupissa painoivat tuolloin Yhdysvaltain omat intressit: oikeistohallitukset antoivat yhdysvaltalaisille hedelmäyhtiöille huomattavia veronalennuksia ja etuja.
Jaksanko uskoa, että Yhdysvaltain asenteessa on tapahtunut muutos?
Pikemminkin luulen, että se pelaa yhä itsekästä peliään: Verilöylyn aikana turvapaikka kiellettiin tuhansilta kidutetuilta guatemalalaisilta. Nyt adoptiolapsista tulee Yhdysvaltain kansalaisia, joiden hyvinvoinnista maa kantaa luonnollisestikin huolta.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2007