Tyynenvaltameren alueella ja erityisesti Papuan saarella on enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin missään muualla. (Kuvaaja: Henri Myrttinen)

Viime vuonna löydettiin Länsi-Papuan Raja Ampat -alueelta yli 50 aiemmin tuntematonta kala- ja äyriäislajia. Edellisenä vuonna Foja-vuorilta oli löytynyt lähes 30 uutta nisäkäs- ja lintulajia sekä useita uusia kasvilajeja. Arvioidaankin, että yksin Papuan saarella saattaa olla 5-10 prosenttia maailman kaikista eläin- ja kasvilajeista. Vain Etelä-Amerikan ja Madagaskarin sademetsissä lajeja on yhtä paljon.

Luonnon monimuotoisuus on herättänyt tieteellisten intressien lisäksi myös kaupallisia intohimoja. Perinteisesti alueen tärkeä elinkeino on ollut plantaasiviljely. Ulkomaiset yritykset ovat toistaiseksi olleet kiinnostuneita erityisesti kaivostoiminnasta, sillä alueella on paljon metalleja. Itä-Timorin edustalla on myös öljyä ja kaasua.

”Tulevaisuudessa ulkomaiset yritykset tulevat kiinnostumaan paitsi luonnon monimuotoisuudesta myös paikallisista ihmisistä. Kansainväliset bioteknologiayritykset ovat kovaa vauhtia patentoimassa alueen rikasta geeniperimää”, Catherine Sparks sanoo. Hän on toiminut Papua Uudessa Guineassa ja Vatualla lähes kymmenen vuotta kanadalaisen CUSO-järjestön palveluksessa.

”Patentointia tehdään edistyksen nimissä, mutta kysymättä lupaa paikallisilta yhteisöiltä – puhumattakaan että heille maksettaisiin siitä riittävästi”, toteaa Salomonsaarilla toimiva kansalaisaktivisti Augustine Meti.

”Olemme köyhiä, ja nyt meiltä ollaan viemässä jopa se vähä mitä meillä enää on.”

Kuka saa omistaa, kuka myydä?

Bioteknologia-ala on kiinnostunut kasvilajeista ja kasvien geeneistä. Patentoimalla geenejä yritykset omivat oikeudet lajien ja niiden geneettisen tiedon käyttöön sekä niistä syntyviin voittoihin.

”Alkuperäiskansat torjuvat ajatuksen, että joku yksilö tai yritys voisi ’omistaa’ tällaisia asioita”, toteaa uusiseelantilainen maori-johtaja Aroha Te Pareake Mead.

”Ajatus oikeuksista geeniperimään on vastoin alkuperäiskansojen käsitystä yhteisöllisistä oikeuksista, yhteisöjen perinnöstä ja yhteisestä omistajuudesta.”

Yleisin syy biopatenteille on lääketieteellinen tutkimus. Papuan buah merah -hedelmän avulla pyritään taistelemaan esimerkiksi sokeritautia ja syöpää vastaan. Polynesialaisille ja melanesialaisille kulttuureille tärkeän kava-kasvin geneettisiä tietoja on patentoitu muun muassa Saksassa ja Yhdysvalloissa. Patenttien avulla on suojattu esimerkiksi kavasta tehtyjä sydän- ja unilääkkeitä.

Imagosyistä bioteknologiayritykset korostavat usein nimenomaan kasvien lääketieteellistä käyttöä, mutta geenipatentteja on haettu myös kosmetiikkatuotteita varten.

Biopoliittista orjuutta?

Kasvien ja eläinten lisäksi alue on mielenkiintoinen myös siellä asuvien, muusta maailmasta eristyksissä elävien yhteisöjensä vuoksi. Näiden ihmisten geeniperimä tarjoaa lääketieteelle niin sanottuja ’nollanäytteitä’, joita vastaan muun ihmiskunnan geeninäytteitä voidaan testata.

Se, mikä on lääketieteen kannalta loogista, herättää kuitenkin eettisiä ja moraalisia kysymyksiä.

Yksi kiistanalaisimmista tapauksista koskee Papua Uusi Guinean hagahai-heimoa. Madangin provinssissa, suhteellisen eristyksissä asuva heimo pääsi kansainväliseen tietoisuuteen vuonna 2001, kun hagahai-mieheltä otetuista verinäytteistä eristetty HTLV-1 virus patentoitiin Yhdysvalloissa.

”Tämä on tärkeä askel. Patentoinnin avulla voidaan tutkia veren välityksellä leviäviä tauteja”, vakuutti projektin vetäjä Tri Michael Alpers tuolloin.

”Patentin avulla hagahaiden oikeudetkin voidaan taata entistä paremmin”, Alpers lisäsi. Patentinhakijoiden mukaan vain patentointi voi taata mahdollisten taloudellisten voittojen päätyvän heimon jäsenille.

Tietoa on liian vähän

Väittelyn molemmat osapuolet sanovat ajavansa samaa asiaa: he ovat suojaamassa alkuperäiskansoja riistolta. Mutta voidaanko ihmisiä suojella paremmin patenttien avulla vai hylkäämällä koko ajatus biopatenttien käytöstä?

Kiista hagahai-heimon verinäytteistä ei ollut vielä laantunut, kun Tongan hallitus päätti vuonna 2003 myydä koko kuningaskunnan asukkaiden geneettiset tiedot australialaiselle Autogen-yritykselle. Yritys kertoi haluavansa käyttää reilun sadan tuhannen tongalaisen geeniperimätietoa lääketieteellisiä tutkimuksia varten ja pyrkivänsä ostamaan myös muiden polynesialaisten valtioiden geenipankit.

Australialaisten sanomalehtien mukaan monet tongalaiset olivat täysin tietämättömiä siitä, mihin heiltä otettuja verinäytteitä tultaisiin käyttämään.

Bioteknologiayritykset ovat pyrkineet saamaan mahdollisimman ’aitoja’ alkuperäiskansojen geeninäytteitä myös Salomonsaarilta, Vanuatulta ja Uuden Seelannin maori-kansalta.

Kaupanteko Tyynen valtameren alueen luonnon ja ihmisten geeniperimällä tulee todennäköisesti kasvamaan entisestään sitä mukaan, kun uudet vapaakauppasopimukset EU:n ja muiden valtioiden kanssa tulevat voimaan.

”Ongelma on se, että hallituksemme ovat hyvin heikossa asemassa – olemme taloudellisesti riippuvaisia maista, joiden kanssa neuvottelemme. Neuvottelijamme eivät aina edes tiedä, mistä kaikesta näissä neuvotteluissa on kyse”, pohtii itätimorilaisessa Sahe-instituutissa työskentelevä Nuno Rodriguez.

Nyt neuvottelujen alla olevissa kauppasopimuksissa teollisuusmaat vaativat muun muassa lisää oikeuksia hakea ja suojata patentteja – teollisuusmaiden ehdoilla.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 04/2007