Comedor Paulina eli Paulinan ruokapaikka löytyy lentokentän läheisyydestä Bilwistä, Nicaraguan Karibian-rannikon pohjoisen alueen pääkaupungista. Paulina Downs on pitänyt siellä ruokalaa kuutisen vuotta. Keittotaitonsa Downs on oppinut avustaessaan paikallista rouvaa, joka kokkasi erilaisia juhlia ja tilaisuuksia varten.

Kahden työntekijän kanssa yritystään pyörittävä Downs on erityisen kiitollinen siskonsa lahjoittamasta maa-alueesta, jolle hän on rakentanut pienen ruokalansa. Seuraavaksi suunnitelmissa on leivinuunin muuraaminen takapihalle. Ideana on, että ravintolassa voisi reilun 1,5 euron lounaan lisäksi myydä myös leipää ja kakkuja.

”Tänne löytävät lähistöllä töitä tekevät. Miehet tulevat usein silloin, kun heidän parisuhteessaan on ongelmia eikä vaimo laita ruokaa. Myös naapureita käy, ja jonkin verran ulkopaikkakuntalaisia turisteja.”

Lounastreffeillä on Downsin lisäksi hänen miehensä Francisco Raymundo Ramírez, tuttujen kesken ”Mundo”. Hän kutsuu itseään työttömäksi. Paikallisten keskuudessa Mundo tunnetaan paikallisradion äänenä. Hän vetää viikonloppuisin omaa tunnin country-musiikkiohjelmaansa, mikä tuo perheelle lisäansioita.

Countrya Karibialla?

”Britit olivat siirtomaaherroja täällä Nicaraguan Karibian rannikolla. Siihen perustuu country-musiikin suosio”, Ramírez kertoo.

Pariskunnan yhteinen kieli on kreolienglanti. Miskiittovähemmistöön kuuluva Downs puhuu äidinkielenään miskiittoa. Molemmat puhuvat myös espanjaa.

Herkullinen kookos

Tyypillistä Karibian-rannikon ruoalle on kookoksen käyttö. Nicaraguan tavallisin perusannos riisi- ja papusekoitus gallo pinto valmistetaan täällä kookosmaitoon, kuten myös keitot ja padat. Downs käyttää annoksissaan tuoreita luonnon raaka-aineita. Yrtit kasvatetaan ravintolan takapihalla. Öljyn käyttöä hän välttää.

Ruokalan suosituin annos on kilpikonnapata. Sitä on tarjolla päivittäin, mutta aina on myös jotain muuta niille, jotka eivät halua syödä kilpikonnaa.

Rannikolla kilpikonnan liha on ollut perinteisesti proteiinin lähde. Tämän päivän näkökulmasta katsottuna kilpikonnan syöminen on vähintäänkin kyseenalaista.

Jopa kilpikonnan lihaan erikoistuneessa lounaspaikassa ollaan – hivenen yllättäen – huolestuneita Nicaraguan tilanteesta.

”Täällä ei noudateta esimerkiksi sitä sääntöä, ettei muniin ja muniviin emoihin saa koskea”, Ramírez sanoo. ”Muualla kilpikonnia suojellaan aivan eri tavalla.”

Pariskunnan mukaan ongelma ei ratkea sillä, että kilpikonnan lihan syöminen lopetetaan. Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan merikilpikonnista saadut tulot ovat kolme kertaa suuremmat alueilla, joissa kilpikonnilla houkutellaan paikalle turisteja kuin siellä, missä niitä myydään ja syödään.

Mundo Ramírez kiittää ja sanoo, että on harvinaista herkkua lounastaa vaimon kanssa. Yleensä kun tämä on liian kiireinen keskeyttämään askareitaan. ”Syön itseni useimmiten kylläiseksi jo kokatessani”, vaimo tunnustaa.

Ravintolassa käy noin 25 asiakasta päivässä.

”Kyllä tämä meidät jotenkuten elättää, vaikka asiakkaita saisikin olla vähän enemmän”, hän toteaa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 03/2007