Anek Maria (vas.) on asunut kymmenen vuotta pakolaisleirissä Pohjois-Ugandassa.
Palabek Gemin evakkoleiri on yksi Ugandan Kitgumin maakunnan vanhimpia. 60-vuotias Anek Maria on asunut leirin reunalla sijaitsevassa ruohokattoisessa savimajassaan jo kymmenen vuotta. Majassa asuvat myös Marian seitsemän orvoksi jäänyttä lastenlasta.
Maria on yksi Pohjois-Ugandaa kahden vuosikymmenen ajan piinanneen konfliktin uhreista. Ajoittain jopa neljän miljoonan ihmisen on arvioitu joutuneen evakkoon kapinallisliike LRA:n (Lord’s Resistance Army) hyökkäysten ja Ugandan armeijan vastahyökkäysten alta. LRA:n agenda on epäselvä. Useimmin mainittu taistelun syy on Raamatun kymmeneen käskyyn perustuvan valtion perustaminen, mutta erityisesti LRA:n siviilisiipi on pyrkinyt esittämään liikkeen Pohjois-Ugandan acholi-kansan puolestapuhujana.
Ugandan pohjoisosat ovat maan köyhimpiä. Nykyisen presidentin, Yoweri Musevenin, valtaantulo vuonna 1986 ajoi tuhannet maan pohjoisosista tulleet sotilaat toimettomuuteen. Historiallisten kaunojen, voimakkaiden persoonien, hengellisen liikehdinnän ja nuorten sotilaiden turhautumisen yhteenliittymästä syntyi useita hengellis-sotilaallisia liikkeitä, joista LRA on ollut pitkäaikaisin ja tuhoisin.
Kuluneen puolen vuoden aikana Pohjois-Ugandan turvallisuustilanne on kohentunut huomattavasti. LRA:n hyökkäykset ovat vähentyneet, ja ihmiset ovat voineet alkaa viljellä yhä kauempana leireistä sijaitsevia peltoja. Evakkojen ruokaturva on parantunut, minkä seurauksena Maailman ruokaohjelma WFP on pienentänyt ruoka-annoksia. Päätös on herättänyt monilla leireillä kiukkua, sillä kaikki eivät ole voineet tai uskaltaneet tehdä päivittäistä matkaa pelloilleen ja takaisin.
”Meille tämä ruokamäärä ei yksinkertaisesti riitä”, Anek Maria kertoo. ”WFP ei ole selittänyt, miksi he eivät enää anna meille tarpeeksi ruokaa. He vain sanoivat, että ruoka-apu lopetetaan vähitellen kokonaan.”
Vastoin paikallisten johtajien ja monien evakkojen tahtoa Ugandan hallitus haluaa siirtää evakot nopeasti Kitgumin isoilta leireiltä pienempiin uudelleenasutuskeskuksiin. Sekä evakot että avustusjärjestöt ovat huolissaan uusien keskusten palvelutasosta ja armeijan kyvystä taata niiden turvallisuus. Monet evakot vastustavat suunnitelmia. He haluaisivat muuttaa mieluiten suoraan takaisin kotiin, sitten kun turvallisuustilanne sen sallii.
Anek Marian mielestä asutussuunnitelmissa ei periaatteessa ole mitään vikaa. ”Itse en kuitenkaan muuta Palabek Gemistä mihinkään, ellei ole pakko. Täällä minulla on naapureita, jotka auttavat aina kun voivat. Pelkään, että uudessa paikassa jäisin yksin näiden lasten kanssa enkä voisi enää pitää heistä huolta. Muutan uuteen leiriin vain, jos ruoka-apu tänne lopetetaan kokonaan.”
Ilman turvallisuustakuita evakot eivät edes harkitse muuttoa.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2006