Miltä tuntuisi kulkea kadulla takissa, jossa olisi punainen lipuke ”valmistus vaarantanut lapsen terveyden”? Entä esittelisitkö ylpeänä kotisi uutta edullista hyllykköä, jos siinä olisi vastaava lappu? Entä rupeaisiko punalippusuklaa maistumaan katkeralta?
Maailmassa on eri arvioiden mukaan kahdesta jopa yli neljäänsataan miljoonaan lapsityöläistä. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että noin 250 miljoonaa alle 15-vuotiasta tekee työtä. Noin puolet heistä tekee sellaista työtä sellaisissa olosuhteissa, että henki ja terveys ovat vaarassa.
Lapsilla teetetyn työn määrää koitetaan rajoittaa monin sopimuksin. Esimerkiksi ILO:n yleissopimus 138 määrittelee, ettei kenenkään pitäisi tehdä työtä ennen 12 ikävuottaan ja että vasta 14-15 vuoden iässä saa tehdä normaalimittaista työpäivää, kunhan oppivelvollisuus on suoritettu. Reilusti yli puolet maailman valtioista on liittynyt tähän sopimukseen.
YK:n Lapsen oikeuksien sopimus taas vaatii, että jokaisen sopimusvaltion on suojeltava lapsia sellaiselta työltä, joka vaarantaa hänen mahdollisuutensa koulunkäyntiin tai vahingoittaa hänen henkistä, ruumiillista tai sosiaalista kehitystään. Tähän sopimukseen ovat liittyneet lähes kaikki maailman maat.
Kauniista puheista ja ylevistä sopimuksista huolimatta lapset tekevät työtä. Paljon ja raskaissa olosuhteissa. Välillä yksinkertainen ihminen jää pohtimaan noiden kansainvälisten sopimusten merkitystä. Juhlapuhetasolla lähes kaikki valtiot kieltävät haitallisen työn teettämisen lapsilla. Kuitenkin lähes kaikissa vähemmän kehittyneissä maissa lapset paiskovat hommia hiki päässä. Afrikassa lähes joka toinen alle 15-vuotias lapsi on töissä.
Tavallisen kuluttajan on vaikea, ellei mahdoton välttää lapsityöllä tehtyjä tuotteita. Vaivaa saa nähdä, että löytää sellaisia vaatteita ja kenkiä, joiden tekemiseen eivät lapset ole osallistuneet. Vaatteissa esimerkiksi Maailmankauppojen valikoimien kankaidenkin raaka-aineiden tuotantoon kiinnitetään tässä mielessä huomiota. Kalusteliikkeessä valinta hiukan helpottuu, jos päätyy puhtaasti kotimaiseen. Elektroniikassa sekään ei auta, tietokoneiden ja puhelimien alihankintaketjujen loppupäässä on valitettavan usein pienet näppärät sormet.
Kaupan hyllyiltä kehitysmaista tulevia tuotteita valitessa Reilun kaupan logo on hyvä valintaperuste. Se takaa, etteivät tuotteiden valmistamiseen ole lapset näppejään pistäneet. Tänä kesänä Suomeen on rantautunut ainakin reilua viiniä, ruusuja ja jalkapalloja. Olutta juova ja orkideoista pitävä jääkiekkojoukkue Tapparan kannattaja joutuu silti yhä välillä tyytymään epäreiluihin tuotteisiin, valitettavasti.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2006