Taidekoulua perustettaessa päätettiin, että koulutuksen tulee olla ilmaista, toteaa El Alton kaupungin kulttuuritoimenjohtaja Alberto Schwartzberg Arteaga.
”Halusimme, että taloudelliset syyt eivät olisi este El Alton lasten ja nuorten ajattelun, luovuuden ja lahjakkuuden kehitykselle. Heille haluttiin myös tarjota mahdollisuus viettää vapaa-aikaansa muualla kuin kadulla ja samalla opiskella jokin instrumentti tai taiteenlaji.”
Viiden lukukauden aikana taidekoulussa on opiskellut kymmenisentuhatta lasta ja nuorta. Kun lukukausi tammikuussa 2006 alkoi, ilmoittautumisjono kiemurteli korttelin ympäri.
”Voimme puhua kulttuurivallankumouksesta”, iloitsee Marlene Mercado. Hän on El Alton kaupungin kulttuuritoimen taidekoulusta vastaava päällikkö, viulunsoitonopettaja ja La Pazin sinfoniaorkesterin viulisti. ”Neljä vuotta sitten El Altossa ei ollut minkäänlaista musiikkia, tanssia tai muita taiteenlajeja opettavaa laitosta.”
Nykyään taidekoulussa opetaan musiikkia, näyttelemistä, bolivialaisia kansantansseja, nykytanssia sekä klassista balettia. Plastisia taiteita edustavat taidemaalaus, piirustus ja kuvanveisto. Kaupunki maksaa opettajien palkat ja tarjoaa tilat. Muutoin koulu on riippuvainen suurlähetystöjen, järjestöjen, yhteisöjen ja yritysten tuesta. Soitinlahjoitukset ovat ratkaisevan tärkeitä, sillä harvoilla oppilailla on omat instrumentit.
Taidekoulu toimii El Alton entisen kaupungintalon raunioilla. Talo paloi vuoden 2003 kansannousussa, minkä jälkeen kaupunginvaltuutetut muuttivat turvalliseen bunkkeriin.
”Toisinaan viulukvartetit harjoittelevat sopivien tilojen puuttuessa entisen kaupungintalon parvekkeella ohikulkijoiden iloksi”, Mercado kertoo.
Kulttuurivallankumous bolivialaiseen malliin
Henry Gisbert ja Saulo Andrade viettävät taidekoululla kesälomaansa Mozartin Sinfonia concertantea soittaen. Lukukausien aikana Henry, Saulo ja muut nuoret tulevat usein taidekoululle harjoittelemaan koulun lounastauon ajaksi, koska heillä ei ole varaa muutaman bolivianon (euroissa muutaman sentin) hintaiseen bussimatkaan kotiin.
Pienet balettitanssijat kipittävät tanssisalissa mustissa puvuissa ja valkoisissa trikoissa hiukset nutturalla. Ujo ryhmä ahtautuu salin kauimmaiseen nurkkaan, mutta kun musiikki pyörähtää soimaan, arkuus unohtuu ja tanssijat lähtevät liitelemään salin poikki klassisen musiikin kannattelemina.
”Mikäli kohotamme lasten itsetuntoa, siirtyy vaikutus sukupolvelta toiselle”, toteaa kulttuuritoimenjohtaja Arteaga.
Taidekoulun lisäksi El Alton eri kaupunginosiin on avattu kahdeksan kulttuuritaloa. Koulun johdolla on kolmena vuotena järjestetty kansainvälinen Festival del Sol -musiikkitapahtuma, joista viimeisimmässä soi myös Sibeliuksen Valse triste El Alton sinfoniaorkesterin esittämänä.
Kannustavaa kilpailua
El Alton kaduilla on aina vilkasta. Naiset kulkevat tiukasti pitkähapsuisiin huiveihinsa kiedottuina knallit päälaella keikkuen, miehet paksuissa villapaidoissaan. Keskikesästä huolimatta 4 500 metrin korkeudella sijaitsevassa El Altossa on kylmä.
La Pazin laidalle slummialueesta muodostunut El Alto on yksi maailman köyhimmistä kaupungeista. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan kaupungissa on 650 000 asukasta, joista 73 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Puolet kaupungin väestöstä on alle 30-vuotiaita.
Taidekoulun perustaminen lähti liikkeelle, kun kansainvälisen uran tehnyt bolivialainen viulisti Fredy Céspedes sai El Alton pormestari José Luis Paredes Muñozilta tehtäväkseen koota ryhmän elaltolaisia oppilaita. Tavoitteena oli saada kaupungille oma sinfoniaorkesteri.
Céspedes lähti El Alton kaduille ja kouluihin soittamaan tunnettuja klassisia kappaleita. Viulisti veti puoleensa uteliaita, ja pian alkoivat ensimmäiset viulutunnit.
”Minulla oli samassa ryhmässä 40 oppilasta, joiden ikä vaihteli seitsemän ja kahdenkymmenenviiden välillä. Siinä olikin miettimistä, kuinka toiset eivät kyllästyisi ja toisille olisi tarpeeksi haasteellista opeteltavaa”, Mercado kertoo opetusuransa alusta.
Mercadon mukaan suurissa ryhmissä syntyy kannustavaa kilpailua. Pachelbelin kaanon esitettiin yleisölle ammattiorkesterin kanssa alle puolen vuoden harjoittelun jälkeen. ”Tulos ei ollut aivan täydellinen, mutta into oli valtava”, Mercado ihastelee.
Taiteen perinteet ja uudet suunnat
Taidekoulussa kohtaavat Bolivian alkuperäisväestöjen rikas kulttuuri ja eurooppalaiset taidemuodot. ”Välillä koulua on kritisoitu siitä, että perinteinen kulttuuri unohdetaan”, kertoo kulttuuritoimenjohtaja Arteaga.
”On tärkeätä ylläpitää perinteistä kulttuuria, se antaa työllemme lähtökohdan. Jokaisen sukupolven tehtävänä on kuitenkin tuoda taiteeseen oma näkökulmansa”, hän painottaa. ”Haluamme antaa nuorille perinteisten instrumenttien kuten zampoñan ja quenan rinnalle muitakin ilmaisukeinoja.”
Nuoret viulistit Ever Gutierrez ja Abel Condori harjoittelevat eri kappaleita – samassa huoneessa. Nuottitelineiden puute ei haittaa, pojat ovat avanneet viulukotelonsa tuoleille ja laittaneet nuotit nojaamaan koteloiden kansiin. Ever on yksi viulunsoittoa Venezuelassa opiskelleista stipendiaateista. Opiskelija- ja opettajavaihto rikastuttaa opetusta ja innostaa oppilaita.
”Muut oppilaat innostuivat, kun näkivät, mitä matkalaiset olivat oppineet”, kertoo Mercado.
Illan pimetessä autot, pikkubussit ja raskaat kuorma-autot puikkelehtivat päällystämättömillä kaduilla ihmisten joukossa. Koulun nurkalta alkaa punaisten lyhtyjen alue. Taide on antanut viimeisen viiden vuoden aikana tuhansille elaltolaisille lapsille ja nuorille mahdollisuuden pysyä poissa kadulta.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2006