Norja ilmoitti lokakuussa mitätöivänsä 80 miljoonan dollarin edestä epäoikeutettuja velkoja. Velat unohdetaan yksipuolisesti ja ilman ehtoja tai vaatimuksia. Ainakin Egyptin, Ecuadorin, Perun, Jamaikan ja Sierra Leonen velkoja mitätöidään, mahdollisesti myöhemmin myös Burman ja Sudanin.

Norjan hallitus on toimellaan käytännössä myöntänyt antaneensa näissä tapauksissa velkaa vastuuttomasti, pyrkimyksenään kotimaan ongelmien ratkaiseminen mielekkään kehitysavun tarjoamisen sijaan.

Vuosien 1976 ja 1980 välillä Norja myi kehitysmaille norjalaisvalmisteisia laivoja. Päämääränä oli tukea Norjan kriisissä olevaa laivateollisuutta. Köyhissä maissa nopeasti ruostuvia laivoja ei ollut varaa maksaa, jolloin Norjasta tuli lainanantaja.

Norjan hallitus ilmoitti, että ei laske mitätöimiään velkoja osaksi vuotuisia kehitysyhteistyövarojaan. Tyypillisesti lievennetyt velkarasitteet on laskettu mukaan täyttämään kehitysyhteistyöbudjetteja, jolloin kehitysmaat näyttävät saavan todellista enemmän tukea.

Kehitysyhteistyöjärjestöt ovat vuosien ajan toimineet köyhien maiden velkojen mitätöimisen puolesta. Velkaa kutsutaan epäoikeutetuksi, jos vastuu velan syntymisestä on suurelta osin velkojalla. Selvimpiä esimerkkejä ovat teollisuusmaiden liike-elämän tukemiseksi myönnetyt lainat ja korruptoituneiden hallitsijoiden lainoittaminen poliittisten perusteiden vuoksi kylmän sodan aikana.

Joidenkin historiantutkijoiden mukaan kehitysmaiden tuotanto muokattiin siirtomaa-aikana niin yksipuoliseksi, että maiden on mahdotonta nousta omavaraisiksi. Tällöin lähes kaikki kehitysmaiden velat olisivat epäoikeutettuja.

Järjestöt vaativat myös Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Maailmanpankkia mitätöimään köyhien maiden velat. Rikkaat valtiot IMF:n ja Maailmanpankin takana ovat pitkään kieltäytyneet tunnustamasta vastuutaan epäoikeutetuista veloista ja epäonnistuneesta kehityspolitiikasta.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2006