Helsingin kaupungin kansainvälisen kulttuurikeskuksen Caisan vakituisista työntekijöistä puolella on maahanmuuttajatausta. Caisa pyrkii saattamaan Suomessa syntyneet ja tänne muualta muuttaneet suomalaiset yhteen, joten maahanmuuttajiin suhtaudutaan työhönotossa hyvin myönteisesti.

”Tietenkään pelkästään sillä ei pääse töihin Caisaan, että on maahanmuuttaja. Meille on valikoitunut sellaisia työntekijöitä, että en usko, että kaupungilla on toista kulttuuriyksikköä, jossa on niin korkea koulutustaso kuin meillä. Pätevien ihmisten löytäminen ei siis ole ollut edes vaikeaa”, kulttuurikeskuksen johtaja Johanna Maula sanoo.

Hän kertoo suhtautuvansa vähemmistökiintiöihin epäilevästi. ”Ymmärrän, että yritetään tehdä jotain, mutta ehkä kiintiöajattelu on liian yksioikoista. Siitä tulee sitten kauhean helposti sanomista, että joku on saanut työpaikan ainoastaan kiintiön ansiosta.”

Maulan keino maahanmuuttajien työllisyystilanteen parantamiseksi voisi olla ns. Tukholman malli. Tukholman kaupungilla on 4 000 eri yksikköä, joista jokainen – siis esimerkiksi jokainen koulu, kulttuurikeskus ja virasto – sitoutui palkkaamaan maahanmuuttajan vuodeksi harjoitteluun. Harjoittelijan palkka on pieni, mutta moni saa harjoittelujakson aikana ensimmäisen ”oikean” työkokemuksensa ja pääsee aloittamaan kontaktiverkoston luomisen.

”Ehkä Helsingissä pitäisi ajatella jotain samanlaista”, Maula ehdottaa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2005