Outi Hakkarainen, Jaana Airaksinen, Tove Selin (toim.): Talous ja demokratia.

Liken uutta opusta Talous ja demokratia ei voi syyttää kunnianhimon puutteesta. Teos pyrkii ”haastamaan yksiulotteisen markkinatalouden” ja ”tuomaan esiin kokemuksia ja ratkaisuehdotuksia, kuinka taloudesta voitaisiin tehdä oikeudenmukaista ja ekologisesti kestävää”.

Aiheet ja näkökulmat vaihtelevat Suomesta Intiaan ja arkipäivästä maailman makrotalouteen. Artikkeleiden taso vaihtelee paljon. Kirja kuulostaa paikoin suurelta sosiaalifoorumilta, jossa ihmiset eri puolilta maailmaa lausuvat tervehdyksiään.

Yleistävät pohdinnat jäävät onneksi konkreettisten esimerkkien varjoon, kuten paikallisrahakokeiluihin Etelä-Amerikassa tai intialaisten päivittäisen kaloritarpeen laskemiseen.

Oivaltavimmat kirjoitukset käsittelevät nykypäivän Suomea. Pekka Sauramo kyseenalaistaa ammattiliittojen maltillisuuden 1990-luvulla. Maltillisten palkankorotusvaatimusten avulla oli tarkoitus luoda lisää työpaikkoja Suomeen. Yritysten voitot paranivatkin, mutta karkasivat Suomen ulkopuolelle osinkoina ja sijoituksina. Palkkamaltin vuoksi työläisten ostovoima laahaa, mikä on Ari Ojapellon mukaan tärkein syy siihen, että yrittäminen ei Suomessa kannata. Hilkka Pietilä ehdottaa, että hyvinvointivaltiolle voisi asettaa katon, koska ihmisen perustarpeet eivät ole rajattomat. Muuten hyvinvointivaltion turvaaminen pakottaa jatkuvaan talouskasvuun, joka nykyisellään tuottaa pahoinvointia.

Risto Isomäki tarjoaa valtionyhtiöiden keskinäistä yhteistyötä ratkaisuksi sekatalouksien puolustamiseen. Esimerkiksi Afrikan valtiot voisivat yhteistyössä rakentaa jättipadon Kongo-jokeen. Kongo on maailman ainoa suuri joki, jonka virtaama ei vaihtele merkittävästi. Siksi isoon patoaltaaseen ei ole tarvetta, mutta padolla saisi puoli-ilmaista energiaa.

Ratkaisuksi nykytalouden ongelmiin kirja tarjoaa kansalaispalkkaa, lyhyempää työaikaa ja ekologista verouudistusta. Ehdotukset on perusteltu selkeästi ja pitävästi.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2005