Christo Fabricius ja Eddie Koch (toim.) ym: Rights, Resources & Rural Development. Community-based Natural Resources Management in Southern Africa.
Kirjan kunnianhimoisena tavoitteena on kattaa yhteisöpohjaisen luonnonvarainhoidon ja hallinnan viimeaikainen teoreettinen keskustelu sekä koota yhteen tapaustutkimuksia lähes koko eteläisen Afrikan alueelta.
Lopputuloksena esitetään noin kymmenen kohdan tarkistuslistat yhteisöpohjaisen luonnonvarainhoidon ja hallinnan parissa käytännön työtä tekeville: luonnonsuojeluviranomaisille, paikallisyhteisöjen johtohahmoille, konsulteille ja projektityöntekijöille sekä poliitikoille, kullekin omansa. Monet kirjan ohjenuorista liittyvät paikallisten instituutioiden kehitykseen ja yhteistyön edellytysten luomiseen ja siten niille on varmasti käyttöä ympäristösektorin ulkopuolellakin.
Kirjoittajien erilaisten taustojen sekä katettavan alueen laajuuden ja monimuotoisuuden takia niin tapaustutkimusten tulokset kuin yhteenveto-osuuskin ovat välillä keskenään ristiriitaisia. Tämä ei kuitenkaan ole häiritsevää, sillä kuten kirjoittajatkin korostavat, yhteisöpohjaista luonnonvarainhoitoa ja hallintaa ei tulisi mieltää lineaarisena kehityksenä, vaan kompleksisena muutosprosessina, jonka lopputulemat saattavat olla hyvin erilaisia kuin ulkopuolisten toimijoiden asettamat tavoitteet. Tämä ei silti välttämättä tarkoita epäonnistumista.
Yksi harvemmin huomioitu ilmiö nousee esiin monista kirjan tapaustutkimuksista: eteläisen Afrikan maaseutu on dynaamisessa muutostilassa. Maaseutu ja kaupunki ovat yhä tiiviimmässä kanssakäymisessä ja monin paikoin kaikki käyvät kaupungeissa ainakin kausiluontoisesti töissä.
Tällä ilmiöllä on laajoja kerrannaisvaikutuksia muun muassa yhteisöllisen maanomistuksen ja luonnonvarojen käyttöä sääntelevien instituutioiden kannalta. Kirjan keskeinen viesti onkin epävarmuuksien ja pulmallisuuden tunnustaminen. Tästä seuraa tarve mahdollisimman joustavien ja sopeutuvien hallinnan instituutioiden luomiseen.
Yhteisöpohjainen luonnonvarainhoito ei ole automaattinen vastaus eteläisen Afrikan maaseudun ongelmiin, mutta se tarjoaa monia mahdollisuuksia köyhyyden vähentämiseen, ruokaturvan parantamiseen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön, kunhan luonnonvarojen hoitoon ja hallintaan panostetaan pitkäjänteisesti ja toiminnan lähtökohdaksi otetaan paikalliset tarpeet.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2005