Karakon kylän naisia Sinsibere-kokouksessa.

Länsiafrikkalaisen Malin pääkaupunkia Bamakoa ympäröivällä maaseudulla naiset saavat suurimman osan tuloistaan polttopuun hakkaamisesta ja myymisestä kaupunkiin.

Malilainen ympäristöjärjestö Mali-Folkecenter teki vuosituhannen vaihteessa ympäristökartoituksen Bamakon eteläpuolisella maaseudulla. Aavikoitumisen torjumiseksi kartoitus esitti uusien toimeentulomuotojen kehittämistä naisille. Suomalainen Dodo – Tulevaisuuden elävä luonto ry kiinnostui ajatuksesta, ja ulkoasiainministeriön rahoittama Sinsibere-hanke käynnistyi vuonna 2001.

Sinsibere-hankkeessa saippuanvalmistus, saviruukkujen teko, puutarhaviljely ja kanankasvatus ovat yhdessä mikrolainoituksen kanssa tukeneet naisten mahdollisuuksia vähentää puun hakkaamista.

Apua alkuun

Sinsibere on bambaran kieltä ja tarkoittaa apua, jota joku tarvitsee aloittaakseen jotain uutta. Nimensä mukaisesti hanke auttaa kylien naisia kehittämään uusia, ympäristöystävällisempiä keinoja rahan hankkimiseen.

Vaikka suurin osa perustoimeentulosta saadaan omalta pellolta, on myös naisten pakko hankkia rahatuloja esimerkiksi lasten koulunkäyntiin, vaatteisiin tai lääkärissä käymiseen. Perinteisesti naiset ovat saaneet tuloja polttopuun lisäksi monenlaisesta muusta pienestä myyntitoiminnasta. Itse tehdyn ruoan tai oman puun hedelmien myynti markkinoilla ja kalastajien kalojen välittäminen pääkaupunkiin tuovat tarpeellisia pennosia.

Sinsiberessä on keskitytty sellaisten toimeentulomuotojen kehittämiseen, joista saatavia tuloja voidaan lisätä koulutuksen avulla. Kylissä on aiemminkin valmistettu saippuaa ja saviruukkuja sekä kasvatettu kanoja, mutta koulutuksen avulla naiset ovat oppineet tehokkaampia menetelmiä ja tuotteiden laatu on parantunut.

Uusien toimeentulomuotojen luomiseen tarvitaan kuitenkin koulutuksen lisäksi myös rahaa, josta kylissä on jatkuva puute. Tämän vuoksi niissä on aloitettu säästökassa- ja mikrolainoitustoiminta. Koulutuksen jälkeen kahdeksaan projektikylään on perustettu naisten yhdistyksiä, jotka huolehtivat mikrolainatoiminnasta.

Tavoitteena on ollut kehittää sellainen lainoitusjärjestelmä, jota kylän naiset itse ylläpitävät ja joka näin ollen todennäköisemmin jatkuu myös sen jälkeen, kun Sinsibere-hanke aikanaan loppuu. Niinpä Sinsibere-yhdistys päättää koulutuksen jälkeen itse säännöistään ja yhdistyksen organisoimisesta.

”Sinsiberen avulla olemme oppineet pitämään kirjaa ja seuraamaan säästökassan tilannetta. Lisäksi kylän naisten yhteishenki on parantunut, kun yhdessä voimme hankkia enemmän rahaa ja vähentää puunhakkuuta”, kertoo Kadiatou Samake, yksi Karakon naisyhdistyksen johtajista.

Kassa karttuu

Lainojen suuruus vaihtelee muutamista euroista 40 euroon ja laina-aika on pyritty pitämään mahdollisimman lyhyenä, useimmiten kahdessa kuukaudessa, jotta takaisinmaksu pysyy lainaajan mielessä.

Yhdistys on avoin kaikille kylän aikuisille naisille. Esimerkiksi Karakon kylässä mukana ovatkin lähes kaikki naiset. Jäsenet maksavat yhdistykseen liittyessään jäsenmaksun, joka on korkeintaan yhden euron suuruinen. Sen jälkeen maksetaan viikkomaksua, joka Karakossa on viisi senttiä.

Kuva: Saippuantekoa karite-voista. (Kuvaaja: Tuuli Kaskinen)
Sayon Doumbia sulattaa karite-voita saippuan raaka-aineeksi.

Kylien tilikirjoista selviää, että usein laina annetaan suoraan Sinsibere-hankkeessa opetettujen uusien toimeentulomuotojen käynnistämiseen eli saippuan raaka-aineiden, siemenien tai kanojen ostamiseen. Esimerkiksi karakolainen Mamou Samake kerää luonnossa kasvavan karite-puun pähkinöitä saippuanvalmistukseen.

”Pidän keräilystä ja siksi on hyvä, että voin saada yhdistykseltä lainan muita saippua-aineksia varten. Sinsiberen takia olemme voineet myös vähentää puunhakkaamista ja jättää esimerkiksi arvokkaat karite-puut kasvamaan ja tuottamaan pähkinöitä.”

Sinsibere-lainan voi saada myös muuhun tuloa tuottavaan toimintaan kuten pienkaupankäyntiin. Niger-joen rannalla sijaitsevasta Banco-couran kylästä oleva nainen kertoo, että lainan avulla hän voi ostaa paikallisilta kalastajilta suuremman määrän kaloja ja saada enemmän voittoa myydessään ne pääkaupunkiin Bamakoon.

Kun kylän naiset ovat aktiivisella toiminnalla osoittaneet sitoutuneensa yhdistykseen, Sinsibere-hanke antaa yhdistykselle puolen vuoden korottoman lainan, jonka avulla lainoitustoimintaa voidaan laajentaa. Samalla yhdistys ohjataan yhteistyöhön paikallisen mikrolainapankin Kondo Jigiman kanssa. Sen tilillä yhdistys voi säilyttää varojaan.

Sinsibere tukee yhdistystä taloudellisesti korkeintaan puolitoista vuotta. Neuvonta- ja koulutustyötä kylissä tehdään kuitenkin koko hankkeen keston ajan, siis vähintään kolme vuotta.

Polttopuun hakkuu vähentynyt

Sinsibere on toimintansa aikana kohdannut samoja vaikeuksia kuin monet muutkin mikrolainoitushankkeet: monesti lukutaidottomien naisten on vaikea pitää riittävän tarkasti kirjaa lainoista, naiset toivoisivat saavansa suurempia lainoja pidemmällä laina-ajalla, eikä lainoja aina pystytä maksamaan sovitussa ajassa takaisin.

Toisaalta asetettuja tavoitteitakin on saavutettu: naiset ovat oppineet säästämään ja sijoittamaan ja kertovat tietotaitonsa parantuneen projektin ansiosta. Tulotkin ovat lisääntyneet, ja mikä tärkeintä, polttopuun hakkuu myyntiä varten on vähentynyt.

Yhtenä merkittävimmistä onnistumisen edellytyksistä voi pitää kylätasolla tehtävää päätöksentekoa. Naiset itse kertovat, että tulojen kasvun lisäksi myös yhteishenki on parantunut. Kylän sisällä riittää ymmärtämystä, jos lainan maksu viivästyy perustellusta syystä, mutta toisaalta yhteisön paine saa jäsenet maksamaan viikkomaksunsa ja lainansa takaisin.

Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004