”Tissiä ei enää tule! Rikkaiden on turha enää yrittää imeä valtion maitohanoista!” Tällaisin sanankääntein, värikkäässä ja pitkässä puheessaan, Venezuelan presidentti Hugo Chávez kuvaili syitä hallintonsa vastustuksen kasvuun. Hänen mukaansa Venezuelan rikkaat ja ”vanhan” politiikan edustajat ovat nyt hänen kimpussaan, koska heidän etuuksiaan on vähennetty.

Vuonna 1999 Chávez nautti 80-prosenttisesta kansan tuesta. Kansa juhli ”köyhien voittoa”. Nyt Chávez saa enää 35 prosentin kannatuksen venezuelalaisten parissa.

Vaikka luvut ovat vielä kaukana pohjalukemista, Chávezin hallitus on kriisissä. Venezuelan suurimpien kaupunkien mielenosoitukset, katolisen kirkon ja elinkeinoelämän avoin vastustus, maan valuutan bolivarin ulkoisen arvon heikentyminen, öljyn hinnan notkahtaminen ja hallitsevissa tiedotusvälineissä rehottava vihamielinen kirjoittelu ovat tehneet Venezuelasta poliittisen ruutivaraston.

Oppositiolle viimeinen pisara oli, kun Chávez julkisti marraskuussa 2001 uuden 49 lain paketin, jonka tarkoituksena on Chávezin mukaan ”tehdä selvää kapitalistisesta, alistavasta, sortavasta ja epäinhimillisestä valtiovallasta, jonka taakse tyrannit ovat piiloutuneet tuhoamaan kansansa”.

Lakipaketti pitää sisällään muun muassa laajan maanviljelyreformin, uuden kalastuslain ja merenkulkua koskevia säädöksiä. Sen tarkoituksena on toimia piristysruiskeena maan taloudelle.
 

Kalateollisuus kapinoi

Öljymaan itäosissa sijaitsevassa Lecheriaksen kalastajayhteisössä kalastus ei ole ollut yhtä hyvissä kantimissa vuosikausiin. Pitkien aamuyöllä alkavien työrupeamien jälkeen kalastajat saapuvat Karibialta veneet täynnä kalaa. Mereneläviä on aina maukkaasta punaisesta pargosta valtaviin hummereihin. Suurin osa kaloista ja äyriäisistä kuljetetaan naapurisaarille Arubaan ja Curazaoon ulkomaisten turistien ruokapöytään.

Luis Marval, 76, on ehtinyt tehdä elämänsä aikana lukemattomat määrät kalareissuja. Hän ei muista, koska kalastus olisi kukoistanut niin kuin nyt. Veteraanikalastaja ei epäile sekuntiakaan, etteikö hyvä kalastuskausi olisi Venezuelan uuden kalastuslain ansiota. Laki rajoittaa tehokalastusta ja laajentaa ei-teolliselle kalastukselle varattua aluetta kolmesta meripeninkulmasta kuuteen.

”Laki ei ole uusi. On vain niin, ettei kukaan ole uskaltanut soveltaa sitä käytännössä”, Marval sanoo topakasti. ”Presidentti Chávezissa on niin paljon miestä, ettei hän anna suurkalastajien viedä kaikkea meidän nenämme edestä.”

Venezuelan kalateollisuus reagoi Chávezin uudistukseen välittömästi: Kansallinen kalastusliitto Fenapesca meni lakkoon. Liiton mukaan laki polkee perustuslakiin kirjattua vapaan yrittäjyyden periaatetta.

Fenapescan presidentti Guido Solarin mukaan kukaan ei halunnut ryhtyä lakkoon, mutta jäljelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa. ”Kun kalastuslakia alettiin soveltaa käytännössä, hallitus antoi samalla kalateollisuudelle kuoliniskun.”

Lähellä Lecheriaksen kalastajayhteisöä on parkkeerattuna ruosteisten pohjatroolareiden laivue. Se näyttää odottavan, että kiistaan löytyisi sopuratkaisu.

Epäluottamus kasvaa

Teollisuuskalastajat eivät ole ainoita, joiden ammatin harjoittamiseen Chávezin politiikka on vaikuttanut. Suurin osa elinkeinoelämän toimijoista tuntee epäluottamusta Chávezin hallituksen uudistusohjelmia kohtaan. Viime vuoden marraskuun ja kuluvan vuoden maaliskuun välillä Venezuelasta katosi arviolta viisi miljardia dollaria.

Chávezin vallankumouspuheet eivät uppoa kaupunkiväestöön, eivätkä vastaa keski- ja yläluokan poliittisiin tarpeisiin. Arvioidaan, että kahden viime vuoden aikana maasta on lähtenyt 200 000 — pääasiassa keskiluokkaan kuuluvaa -– venezuelalaista.

Kansa tuki kärsivällisesti presidenttiä poliittisen järjestelmän uudistamisessa ja uuden perustuslain säätämisessä — vieläpä valitsi johtajansa uudelleen. Nyt moni kuitenkin haluaa jo näkyviä ja konkreettisia tuloksia.

Jopa uudistuksista hyötyvien kalastajien joukosta kuuluu kriittisiä ääniä. Cumanasta kotoisin oleva Antonio de la Rosa haukkuu Chávezia petolliseksi. ”Chávez lupaa ja lupaa, muttei lunasta lupauksiaan. Hän vain matkustelee ympäriinsä.”

Chávezin tukijoukot muistuttavat, että perinteisten puolueiden eliitti ja niiden pyörittämä valtiokoneisto tuhlasi viimeisten 27 vuoden vallassaolon aikana lähes 350 miljardia dollaria öljytuloja. Chávez lupasi lopettaa edellisten hallitusten harjoittaman korruption.

Chávezia äänestäneiden on nyt kuitenkin vaikea ymmärtää, miksei Chávezinkaan kaudella öljytuloja ole saatu hyödynnettyä yhtään aikaisempaa paremmin.

Venezuelan valtion heikko tila näkyy kaikkialla. Pätemätön henkilökunta vastaa tehtävistä, jotka vaativat korkeaa koulutusta. Hauras ja tehoton valtio ei pysty viemään läpi hyviäkään uudistusohjelmia. Pattitilanne heikentää Chávezin suosiota entisestään.

Kohti vallankaappausta?

Puolustusvoimat ovat nekin saaneet oman osansa Venezuelan poliittisista ja yhteiskunnallisista muutoksista. Laskelmoiva Chávez, joka on entinen armeijan laskuvarjohyppääjä, on nimennyt kannattajiaan poliittisiin virkoihin — ja myös armeijan johtopalleille. Tästä huolimatta armeijan sisälle on syntynyt syviä juopia. Alkuvuodesta puolustusvoimista irtisanoutui neljä upseeria, muun muassa ilmavoimien kenraali Román Gómez Ruiz ja eversti Pedro Soto. He ovat yllyttäneet myös entisiä työtovereitaan nousemaan kapinaan.

Monet vastustajat pohtivat nyt vallankaappauksen vaihtoehtoa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tähän veriseksi uumoiltuun tehtävään ole näköpiirissä sopivaa henkilöä, ja Chávezilla on yhä tukenaan noin kolmasosa kansasta.

Tuoreimman gallupin mukaan 88 prosenttia venezuelalaisista toivoo demokraattista vallansiirtoa. Vaikka enemmistö kansasta on köyhtynyt ja harmistunut hallituksen toimenpiteistä, se on silti varsin haluton tukemaan ”harvainvallan kannattajien kapinaa”, joksi Chávez vastustustaan kutsuu.

Ratkaisevinta Venezuelan poliittisen kentän muutoksissa on lopulta se, mitä kaduilla tapahtuu. Viime aikoina Caracasissa on ollut jatkuvasti sekä Chávezia puolustavia että vastustavia mielenosoituksia. Osallistujien määrä vaihtelee eri tietolähteissä, mutta vaikuttaa siltä, että vastustajien riveissä on ollut enemmän väkeä kuin kannattajien.

Myös kirkko, yritykset ja jotkut ammattiliitot ovat allekirjoittaneet ”hätätilasopimuksen” Chávezia vastaan. Sen päämääränä on köyhyyden voittaminen. Sopimuksen toteuttajaksi toivotaan uutta siirtymäajan hallitusta, jota johtaisi joku muu kuin Chávez.

Paluu vanhaan?

Helmikuun puolivälin jännittyneessä ilmapiirissä Chávezin vallankumoukselliset lait saivat kylmää vettä päälleen, kun maan korkein oikeus alkoi pohtia uuden lakipaketin mitätöintiä.

Olipa keino Chávezin kukistamiseksi rauhanomainen tai väkivaltainen, presidentin ”vallankumouksen” vaikutukset tulevat todennäköisesti jäämään vain yhdeksi sivujuonteeksi Venezuelan mullistuksia täynnä olevassa poliittisessa elämässä.

On hyvin mahdollista, että uudistukset tullaan joka tapauksessa mitätöimään. Ja jos tiedotusvälineiden, kirkon ja talouselämän talutusnuorassa olevat venezuelalaiset niin tahtovat, maa palaa jälleen vanhaan tuttuun elämään eli korruptoituneen puoluevallan aikaan.

Monien mielestä Chávez on haaskannut suuren poliittisen mahdollisuuden muuttaa venezuelalaista yhteiskuntaa. Näyttäisikin siltä, että Chávez itse on jäämässä ilman imettävää tissiä.