Surevatko meksikolaiset terrori-iskua riittävästi?

Meksikon uusi presidentti Vicente Fox on ajanut parannusta Yhdysvalloissa työskentelevien ja sinne pyrkivien meksikolaisten siirtolaisten asemaan. Neuvottelut etenivät hyvin ja näkemykset alkoivat lähentyä toisiaan. Sitten tuli syyskuun 11. päivä.

Muutamia päiviä ennen terrori-iskuja Fox oli vieraillut Bushin luona. Vaikka yleinen mielipide suhtautui epäilevästi maahanmuuttajien aseman parantamiseen, Bush lupasi edistää uudistussuunnitelmaa tarmokkaasti.

Terroriteon jälkeen maiden välinen raja suljettiin väliaikaisesti. Iskujen yksi valitettava ja vaarallinen jälkiseuraus on muukalaispelon lisääntyminen. Näyttää varmalta, että siirtolaisten asemaa parantava uudistus ei etene tässä tilanteessa.

Kuva: Petri Minkkinen
Meksikolaista elämänmenoa San Luis Potosín osavaltiossa. (Kuva: Petri Minkkinen)

Yhdysvalloissa myös katsottiin, että meksikolaiset eivät surreet riittävästi. Tilannetta pahensi se, että jotkut meksikolaiset julkesivat muistuttaa maiden historiallisesti ristiriitaisista suhteista — Yhdysvallat kun on aikoinaan valloittanut puolet Meksikon maa-alueesta.

Presidentti Fox kuitenkin vakuutti Meksikon tukevan Yhdysvaltoja ”varauksettomasti”. Lisäksi Fox vieraili WTC:n raunioilla uhrien kunniaksi — monet menehtyneistä olivat meksikolaisia.

Foxin vakuuttelut eivät tuottaneet tulosta — ja jo nyt on esitetty suunnitelmia, jotka lisäisivät maiden välisen rajan militarisaatiota.

Republikaanikansanedustaja James Traficantin kongressille antaman esityksen mukaan rajalle luotaisin kolmen kilometrin militarisoitu vyöhyke ”torjumaan terroristien ja huumekauppiaiden virtaa”.

Traficant ei ole yksin mietteineen. Varsin monet yhdysvaltalaiset katsovat, että tullin ja maahanmuuttoviranomaisten pitää tehostaa maahanmuuttajien, ulkomaisten opiskelijoiden ja pakolaisten seulomista.

Jotkut yritykset ovat jo haistaneet hyvän markkinaraon. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Visionics Corporation on tarjonnut presidentti Foxille viimeisintä valvontateknologiaa maan sisällä olevien ”terroristien ja tunnettujen rikollisten välittömään tunnistamiseen”.

Näyttääkin vahvasti siltä, että jälleen yksi ryhmä ulkopuolisia joutuu kärsimään täysin aiheettomasti. Siirtolaisista on tulossa terrorismin ja erityisesti sen vastaisen sodan uhreja.
 

Foxin rohkea suunnitelma

Meksikon uusi presidentti Vicente Fox on osoittautunut innokkaaksi taloudellisen integraation laajentajaksi ja syventäjäksi. Samalla hän on pyrkinyt parantamaan meksikolaisten siirtolaisten asemaa Yhdysvalloissa.

Monet yhdysvaltalaiset ovat olleet huolissaan lisääntyvästä meksikolaisten maahanmuutosta. Yksi uhkakuva on, että lähivuosikymmeninä eurooppalaisperäiset ”valkoiset” saattavat muuttua ”etniseksi” vähemmistöksi.

Tunnettu vasemmistoliberaali lehti The Nation muistuttaa maahanmuuttoa vain meksikolaisena ongelmana pitäviä yhdysvaltalaisia siitä, että maahanmuutosta tuli ongelma vasta 1970-luvulla.

Lehti korostaa sitä, että viimeisten 25 vuoden aikana Yhdysvalloilla on ollut huomattava ja usein ratkaiseva vaikutus Meksikon talous- ja sosiaalipolitiikkaan, joka on pakottanut monet etsimään toimeentuloa Yhdysvalloista.
Meksikon jäsenyys Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksessa Naftassa on entisestään lisännyt maan riippuvuutta Yhdysvalloista. Vaikka teknobuumin jälkeinen Yhdysvallat on vasta taantumassa, Meksiko näyttäisi jo olevan laman kourissa. Uusi lama lisää painetta maastamuuttoon.

Keskeinen osa Foxin integraatiopolitiikkaa on pitkän tähtäimen tavoite syventää Naftaa. Tähän syksyllä 2000 esiteltyyn Nafta Plus -suunnitelmaan kytkeytyvä lyhyen aikavälin tavoite on siirtolaisten aseman parantaminen.

Yhdysvalloissa Foxin suunnitelmaan suhtauduttiin epäillen. Silti naapurimaassa huomioitiin Foxin näkemys, että maiden välinen muuttoliike voi normalisoitua vasta kun taloudelliset epäsymmetriat vähenevät.

Foxin aloite eteni helmikuussa, kun presidentti George W. Bush päätti aloittaa neuvottelut maahanmuuttokysymyksistä. Foxin tavoitteita pidettiin silti liian kunnianhimoisina.

Meksikolaiset esittivät neliosaisen suunnitelman. Maassa laittomasti olevien asema pitäisi virallistaa, kausityöläisohjelmaa täytyisi laajentaa, vuotuista viisumikiintiötä olisi nostettava ja siirtolaisten rajanylityksen turvallisuutta olisi lisättävä.

Neuvottelut edistyivät hyvässä hengessä, mutta lentokonekaappaukset muuttivat kaiken. Syyskuun terrori-iskujen jälkeen aloite on ainakin toistaiseksi haudattu.
 

Markkinafundamentalistien unelma

Meksikon, Kanadan ja Yhdysvaltain välinen Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta astui voimaan vuoden 1994 alusta. Näkemykset Naftan syntyhistoriasta ja menestyksellisyydestä vaihtelevat suuresti.

Yksi tapa on nähdä Nafta nykyaikaisena toisintona vapaakauppajaksolle, joka kesti 1800-luvun loppuneljännekseltä kenraali Porfirio Díazin autoritaarisen hallinnon ajan aina Meksikon vallankumoukseen 1910 saakka.

Nafta voidaan myös ymmärtää Meksikon hallituksen 1960-luvulla esittämän Maquiladora-ohjelman jatkona. Maquiladorat ovat pääasiassa yhdysvaltalaisia oman maansa markkinoille valmiita lopputuotteita valmistavia kokoonpanotehtaita.

Kalifornian kuvernöörinä ollessaan Ronald Reagan ehdotti sadan kilometrin levyistä erityistalousaluetta rajan meksikolaiselle puolelle. Näyttää siltä, että Naftan myötä lähes koko maasta on tullut erityistalousalue.

Joka tapauksessa Nafta on jatkoa vuonna 1987 solmitulle Yhdysvaltain ja Kanadan väliselle vapaakauppasopimukselle. Yhdysvalloissa Nafta nähtiin myös painostuskeinona, kun Euroopan yhteisö ja Japani eivät edenneet riittävän nopeasti monenkeskisessä kaupan liberalisoinnissa.

Meksiko halusi Naftan avulla turvata päävientimarkkinoidensa avoimuuden jatkuvuuden. Virallisen Meksikon optimismista huolimatta Nafta ja siihen valmistautuminen ovat olleet tuhoisia maan taloudelle, kansalaisten hyvinvoinnille ja ympäristölle.

Nafta on markkinafundamentalistien unelmien melko täydellinen toteutuma. Muut näkevät asian toisin: tuloerot ovat kasvaneet entisestään, valtaväestön ostovoima on romahtanut, rakennesopeutus ja ”vapaakauppa” ovat niittäneet paikallisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja alkuperäisväestön asema on entistäkin tukalampi.

Velka-, finanssi-, pankki- ja talouskriisien jälkeen maan talous kääntyi nousuun 1990-luvun loppupuolella Yhdysvaltain teknobuumin imussa. Nykyään 90 prosenttia maan ulkomaankaupasta käydään Yhdysvaltain kanssa.

Yhä suurempi osa ”Meksikon viennistä” koostuu pääasiassa yhdysvaltalaisten maquiladorien viennistä. Nyt Yhdysvaltain taantuma vetää Meksikon jälleen kerran lamaan.

Monet tutkijat ovat ehdottaneet Naftan muuttamista enemmän EU:n kaltaiseksi erityisesti rakennerahastojen ja ”sosiaalisen ulottuvuuden” suhteen. Rohkeimmat ovat esittäneet myös jälkikansallisten demokraattisten instituutioiden ja tilojen luomista.

Yhdysvaltain näkökulmasta Nafta on kuitenkin ensisijaisesti vapaakauppasopimus joka varmistaa samalla Meksikon ”avoimen talouden” strategian jatkuvuuden. Nafta pyritään myös laajentamaan Amerikkojen kaksoismantereen laajuiseksi vapaakauppa-alueeksi FTAA:ksi.

Vapaakauppasopimukset pyrkivät takaamaan hyödykkeiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden maiden välillä. Ihmisten vapaata liikkuvuutta ei kannateta. Terrorismin vastainen sota näyttää vahvistavan tätä suuntausta.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!