BANGKOK — Istutkohan lukemassa tätä artikkelia aurinkoisella pihallasi istuen mukavasti uutukaisella puutarhatuolilla? Mukavasti, verrattuna aiempaan muoviseen jakkaraan. Ehkä ostit kokopuisen kalustesarjan suurmyymälän kevättarjouksesta? Kertoivat vielä tuotteen olevan trooppista ”hardwoodia”, ekologisesta plantaasipuusta jalostettua. Jos näin kävi, on todennäköistä että et kuullut koko totuutta.

Luonnonvarojen riiston vaikutusten tutkimiseen keskittynyt brittiläinen Global Witness -järjestö on tehnyt paljastavia selvityksiä Kambodzhan metsänhoidon, hakkuiden ja puukaupan nykytilasta ja niiden suhteista Vietnamin kalusteteollisuuteen ja edelleen eurooppalaisten maahantuontifirmojen toimintaan.

Vietnamissa metsät alkavat nykyään käydä vähiin, joten puutavara kalustetehtaille tuodaan nyt etupäässä Kambodzhasta, usein laittomasti. Useimmiten vietnamilaiseksi ekopuuksi väitetyt kalusteet tulevat kestämättömällä vauhdilla hakatuista Kambodzhan luonnonmetsistä.

Tutkimustyö ei ole ollut helppoa maassa, jossa korruptoituneet viranomaiset ja vaikutusvaltaiset puutavarayhtiöt hallitsevat ja erimielisyydet ratkaistaan hyvin usein aseilla. Global Witnessin aktivistit ovat jopa henkeään uhmaten vierailleet hakkuualueilla ja seuranneet tukkien matkaa raja-asemille. He ovat tutustuneet myös lukuisiin kalustetehtaisiin Vietnamissa ja haastatelleet eurooppalaisia tukkuostajia.

Hakkuut viisi kertaa vuosikasvu

Global Witness julkaisi raporttinsa puutarhakalustekaupasta vuosi sitten. Vuoden 1999 lopulla julkaistiin toinen paljastava raportti yritysten hakkuuluvista, niiden myöntämisestä ja laittomista hakkuista Kambodzhassa. Järjestön vanavedessä myös Aasian Kehityspankki (ADB) on herännyt tutkimaan metsäsektoria. Pankille vastikään raporttinsa tehnyt Fraser Thomas -konsulttiyhtiö tulkitsi maan metsänhoidon tilaa sanoin ”täydellinen epäonnistuminen”.

Kambodzhan, kuten myös naapurimaan Laosin metsiä hakataan lähinnä vientiin ja suurin osa puutavarasta päätyy Thaimaahan, Vietnamiin tai Etelä-Kiinaan. Maat käyttävät luonnonvarojaan kestämättömästi saadakseen ulkomaanvaluuttaa sekä maksaakseen tuontitavaroitaan ja ulkomaanvelkojaan.

Varsinkin Kambodzhassa suurin osa rahoista jää kuitenkin firmoille itselleen ja lopuistakin melkoinen osa päätyy viranomaisten omiin taskuihin. Selvitysten mukaan luvattomasti tai epämääräisten lupien turvin hakattujen puiden arvo vuonna 1997 oli yli 185 miljoonaa US-dollaria (lähes puolet Kambodzhan vuosibudjetista), mutta maan hallituksen kassaan virtasi tuottoa vain 12 miljoonaa dollaria.

Juuri ennen kesän 1998 presidentinvaaleja hakkuut vain kiihtyivät, mutta silti valtiot tulot putosivat! Aiemmin, maan ollessa sisällissodassa sotivat osapuolet myös rahoittivat toimintaansa myymällä puutavaraa ulkomaille.

Maassa on nyt rauha, mutta metsien kaadolle ei näy loppua. Lähes kaikki maan jäljellä olevat metsäalueet (lähes 5 milj. ha, vajaa kolmannes maapinta-alasta) on annettu yritysten käyttöön. Kambodzhalaisten, thaimaalaisten ja vietnamilaisten lisäksi myös taiwanilaiset ja malesialaiset firmat ovat erityisen aktiivisia. Metsänhakkuulupia on myönnetty tänä vuonna 21 yritykselle ja hakkuumäärät ylittävät metsien vuotuisen kasvun noin viisikertaisesti.

Kehityspankin selvityksen mukaan nykyvauhdilla kaikki konsessiot on hakattu loppuun seitsemässä vuodessa, osa nopeammin. Yritykset pyrkivät maksimoimaan sijoituksensa, ennen kuin maan hallitus tai kansa lopulta herää metsien häviämiseen.

Vaikka Kehityspankin konsultit ehdottivat muutaman hakkuuluvan perumista ja väliaikaista hakkuukieltoa lisäselvitysten ajaksi, raportin julkistamisen jälkeen kokoontunut asiantuntijapaneeli antaisi hakkuiden jatkua ja vaatisi yrityksiltä laskelmat kestävistä hakkuumääristä.

Global Witness puolestaan on vaatinut hakkuiden pysäyttämistä kokonaan siihen saakka, kunnes hallituksella on kunnon metsätalous- ja suojelusuunnitelma. Näyttöjensä valossa järjestö vaatii hallitusta perumaan luvat kokonaan yli kymmeneltä yritykseltä.

Vientikieltoa ei noudateta

Global Witnessin mukaan Vietnamin keski- ja eteläosissa on ainakin 20 kambodzhalaisesta puutavarasta huonekaluja valmistavaa tehdasta. Järjestö laski alkuvuodesta 1998 tehtaiden pihoilla olevissa pinoissa olleen noin 100 000 rajan yli laittomasti tuotua tukkia. Kaikki todella laittomasti, sillä Kambodzha määräsi tukeille vientikiellon jo vuoden 1996 lopulla.

Vain prosessoitua puutavaraa saa viedä erityisluvin. Helmikuussa 1998 Kambodzhan ja Vietnamin rajan ylitti keskimäärin 70 rekka-autollista tukkeja päivässä. Maiden rajaviranomaiset saanevatkin työstään mukavaa taskurahaa.

Huonekaluvalmistajat tietävät Kambodzhan vientikiellosta, mutta sekä Phnom Penhin että Hanoin hallitukset ovat kaukana. Rajaseudun kauppa ja yhteistyö nähdään paljon tärkeämpänä. Erilaiset välitysfirmat ja tukkuliikkeet ostavat kalusteet tehtailta joko tietäen puun alkuperän tai uskoen mitä niille kerrotaan. Ja koska myös Vietnamin lainsäädäntö kieltää luonnonmetsistä hakatun puutavaran maastaviennin, ainoa keino on väittää puun tulevan plantaaseilta.

Tanskalainen ScanCom International, joka on suurimpia vietnamilaisten kalusteiden välittäjiä Eurooppaan, on joko naiivi, epärehellinen tai sulkee silmänsä todellisuudelta. Yhtiön johto on julkisuudessa kertonut ostavansa vain vietnamilaisesta puusta tehtyjä kalusteita, mutta todennut tehtaiden hankkivan puutavaran itsenäisesti, ScanCom ei siihen puutu.

Toisaalta ScanComin suunnittelukoordinaattori oli kertonut Global Witnessille tietävänsä, että kambodzhalaista puuta käytetään, mutta väittänyt, että trooppisen puun käyttö kalusteteollisuudessa ei tuhoa metsiä yhtä paljon kuin kaskiviljely tai polttopuun keruu.

ScanCom ostaa kalusteita yli kymmeneltä valmistajalta ja myy niitä edelleen lukuisille tukkuliikkeille. Muita pohjoismaisia kalusteostajia ovat mm. tanskalainen Danish Bamboo ja ruotsalainen Tropik Möbelfabrik AB. Lisäksi ruotsalais-tanskalainen Comad International on välittänyt malesialaisen firman Vietnamista ostamia puutarhakalusteita mm. Askon ruotsalaiselle tytäryhtiölle. Näissä pitkissä kauppakiemuroissa tuotteiden alkuperä hämärtyy ja niille on helppo antaa ”genuine plantation wood” tai muita vastaavia ekoleimoja.

Ekomerkki tuotteilta puuttuu

Vietnamilaiset puutarhakalusteet eivät ole Mekong-joen alueen metsien tuhon koko kuva, mutta varmaankin lähinnä suomalaista ja eurooppalaista kuluttajaa. Useat luonnonsuojelujärjestöt ovat jo alkaneet kampanjoida epämääräistä trooppisen puun kalustekauppaa vastaan. Ruotsin luonnonsuojeluliitto aloitti kampanjansa vuosi sitten.

Myös metsätuotteiden sertifionti on käynnissä. Pisimmällä on kansainvälinen Forest Stewardship Councilin FSC-leima, joka antaa jotain takeita puun kestävästä alkuperästä. Jos hardwood-kalusteita haluaa ostaa hyvällä omallatunnolla, kannattaa vaatia juuri kyseistä leimaa. Mekong-joen maissa ei leimaa ole vielä myönnetty yhdellekään puutavaratuottajalle.

Maaliskuussa kolme kambodzhalaispoikaa kuoli jäätyään yöllisen aikatauluttoman junan yliajamiksi. Juna ei pysähtynyt, se oli kuljettamassa pimeää puutavaraa Vietnamin rajalle.

Jos kysyntä ”hardwood”-puutarhakalusteille teollisuusmaissa jatkuu, poikien lisäksi kuolee pian koko Kambodzhan metsäekosysteemi.