Talouskriisin jälkimainingeissa Thaimaassa heräsi keskustelu talouskasvun todellisesta hinnasta.
Bisneksensä menettänyt nuori mies ajaa auton kanavaan ja hukuttaa itsensä. Pääkaupunkiin tullut kouluttamaton mies ei saa työtä, ratkeaa ryyppäämään ja raiskaa yötä myöten kotiinsa palaavan osa-aikatyötä tekevän naisen. Pienviljelijä kiroaa laskevia tuottajahintoja ja kohoavia tuotantokustannuksia. Yliopistotutkinto ei enää takaa työpaikkaa. Pankkikriisin pääpelureita ei rangaista ja rikkailla on edelleen millä mällätä.
Kuva voisi olla lama-ajan Suomesta. Kyseessä on kuitenkin kehitysmaa nimeltä Thaimaa, joka on juuri kokenut historiansa suurimman kriisin. Rahassa maan valuutan bahtin puolustus, pankkituki ja ongelmaluotot maksavat veronmaksajille yhteensä noin 80 miljardia US-dollaria eli 70 prosenttia maan vuotuisesta kansantuotteesta. Vaikka ulkomaanvienti taas vetää ja vaihtotase on plussalla, Suomi-ilmiötä tuskin tulee tapahtumaan – maalla ei ole Nokiaa eikä sen sosiaalinen infrastruktuuri ole kunnossa.
Toimittaja Udom Tantitongta on lukenut, että Bangkokin huhtikuisessa autonäyttelyssä myytiin ennätykselliset 6 000 uutta autoa. ”Rikkaita näyttää riittävän” hän ihmettelee.
Itse hän on ollut työttömänä viime vuoden tammikuusta lähtien, kun hänen työpaikkansa, aikakauslehti, lakkautettiin. Hän on turhaan yrittänyt etsiä uutta työtä. ”Vaikka uusia lehtiä on perustettu, en ole pärjännyt, sillä lehtien omistajat palkkaavat mieluummin vastavalmistuneita, joille ei tarvitse maksaa paljoa”. Udomin kimpussa on pankki, joka perää lyhennyksiä 800 000 bahtin asuntolainaan. Hänen varallisuutensa on 18 000 bahtia (noin 3000 mk).
Köyhyys lisääntyy
Töitä maassa todella ollaan valmiita tekemään lähes ruokapalkalla. Työnantajat kiertävät Bangkokin 162 bahtin (27 mk) minimipäiväpalkkaa yleisesti. Heikoimmassa asemassa ovat Thaimaan noin miljoona Burmasta tullutta laitonta pakolaista. 22-vuotias Burman mon-vähemmistöön kuuluva Ma Aye sai lamavuosina töitä bangkokilaisesta tekstiilitehtaasta.
”Työskentelin päivittäin aamusta yötä myöten. Palkkaa en lopulta saanut ollenkaan, vain kaksi ateriaa päivässä. Ja työnantaja antoi vain saippuan, hammastahnan, shampoon ja yhden kuukautissuojan kuussa”, Ma Aye sanoi. Vaikka hän ei enää menisi vastaavaan työhön, se on monille paljon parempi ratkaisu kuin pysyä pakolaisleirillä tai kotimaassa sotilasjuntan terrorin kohteena.
YK:n Kehitysohjelman UNDP:n tekemä ensimmäinen maakohtainen Human Development Report of Thailand 1999 -raportti luettelee pitkän rimpsun Thaimaan talouskriisin negatiivisia seurauksia: työttömyyden jyrkkä kasvu, lisääntynyt osa-aikatyö ja laskenut palkkataso, köyhyyden lisääntyminen (hyvin köyhien määrän jyrkkä nousu) ja samalla lisääntynyt lasten aliravitsemus sekä lapsityövoiman ja lapsiprostituution kasvu, alentunut terveyspalvelujen saatavuus ja niiden laadun heikkeneminen, peruskoulutuksen laadun heikkeneminen ja lisääntynyt opintojen keskeyttäminen, lisääntynyt rikollisuus ja huumekauppa, lisääntynyt lasten heitteillejättö
Vaihtoehtoista kehitysajattelua
UNDP:n lista on karu. Mutta vaikka lukemattomien ihmisten perustoimeentulo on uhattuna, sosiaalinen pääoma rapistuu, heikompiosaiset ovat tulleet entistä haavoittuvammiksi ja naisten asema on huonontunut, lamassa on nähtävissä myös myönteisiä piirteitä.
Monilla alueilla, varsinkin maaseudulla, paikallisyhteisöt ovat löytäneet uuden me-hengen ja perheet auttavat toisiaan talousvaikeuksien yli. Kriisi on myös herättänyt tarpeellista keskustelua maata hallinneen yksioikoisen kehitysmallin heikkouksista ja sen vaihtoehdoista.
Koska lama ei ajanut maata poliittiseen umpikujaan ja mahdolliseen sotilasvallankaappaukseen, demokratia ja sen lisääntymistä ajavat ryhmät näyttävät olevan vahvistumassa. Kansalaisjärjestöt ovat nousseet merkittävään rooliin uuden vaihtoehtoisen kehitysajattelun moottoreina. Tukea ajatuksille tulee myös akatemian parista.
Thaimaalaisten kansalaisjärjestöjen kattoelimen NGO Coordinating Committee on Developmentin pääsihteerin Ravadee Prasertchasoensukin mukaan köyhillä ei laman myötä ole ollut aikaa miettiä vaihtoehtoja tai osallistua politiikkaan, he elävät entistä enemmän kädestä suuhun, päivä kerrallaan.
”Nykyinen poliittinen kulttuuri kaipaa täydellistä muutosta, ja muutoksen on lähdettävä ruohonjuuritasolta. Sen tulee alkaa ihmisten tajutessa, että nykymeno ei voi jatkua. Heidän itse on otettava suunnan ohjakset käsiinsä”, Ravadee sanoo.
Kasvu vastaan elämänlaatu
Thaimaassa on alkamassa yhdeksännen viisivuotisen – kansallisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityssuunnitelman’ (NESDP) laadinta. Vaikka maan hallitus sanookin sen olevan ihmislähtöisempi ja suunnitteluprosessin olevan osallistava, Ravadee kertoo kansalaisjärjestöjen suhtautuvan siihen epäillen. Suunnitelman alkuoletukseksi hallitus on jo päättänyt talouden ja viennin uudelleen voimistamisen.
Chulalongkornin yliopiston Taloustutkimuskeskuksen varajohtaja Narong Petprasert moittii maan johtoa globalisaation ihannoinnista. Laman puhjettua taivuttiin Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin vaatimuksiin: ”Painoa on laitettu liikaa rahoitusektorille – todellinen talous ja sosiaaliset turvaverkot on jätetty hunningolle” hän sanoo ja jatkaa: ”Kyllä, taloutemme kasvaa uudelleen, mutta millä hinnalla?”
Narong Petprasertin mukaan Thaimaan täytyy muuttaa talousrakennettaan vientiriippuvuudesta tasapainoksi kotimaisen ja ulkomaisen kysynnän välillä. ”Thaimaa on ollut esimerkki kehitysmallista, mikä korostaa kasvua elämänlaadun kustannuksella. Meidän ei tulisi salata virheitämme. Niiden myöntäminen siirtäisi meidät kohti oikeaa kurssia.”