Vien kukkani ystäväni luo lomalle lähtiessäni. Vanhempani auttavat minua muutossa. Maksan ekoyhteisössä yöpymisen työnteolla. Arkipäivää, veronkiertoa vai askel kohti paikallistaloutta?

Naapurin- ja ystävänpalvelusten pohjalta on eri puolille maailmaa on syntynyt joukko vaihtopiirejä ja paikallisrahajärjestelmiä. Ihmiset, joilla ei ole rahaa, luovat spontaanisti paikallisen vaihtojärjestelmän. Tansanian Bulongwan sairaalassa maksun voi kattaa vuohella tai työsuorituksilla. Venäjällä kerrostaloa rakentaneet urakoitsijat saivat palkaksi talosta asunnon itselleen. Suomessa uudelle paikkakunnalle muuttanut työtön voi hankkia hoitajan lapsilleen vaihtopiirin kautta.

”Paikallisraha tarjoaa edes pienen mahdollisuuden vaikuttaa omaan elämään paikallistasolla. Se on vastapaino globalisaatiolle ja turvaverkosto ihmisille”, toteaa Airi Rossi, Helsingin vaihtopiirin puheenjohtaja.

Vaihtopiirissä ei käytetä rahaa maksuvälineenä, vaan pidetään kirjaa siitä, mitä palveluja eri ihmiset ovat tarjonneet tai vastaanottaneet. Vaihdettavaa ei tarvitse keksiä päittäin, vaan yhden kanssa voi kuluttaa ja toisen kanssa tienata. Verkostosta löytyy tarvittaessa apua vaikka juhlien järjestelyyn tai ruohonleikkuuseen. Useissa valtioissa paikallisraha korvaa osittain myös olematonta sosiaaliturvaa.

”Näillä rahoilla kukaan ei spekuloi”

Paikallisraha tarjoaa riippumattomuutta pankeista ja maailmanlaajuisesta talousjärjestelmästä. Vaasalaisen paikallisrahakouluttajan Salla Laurilehdon mielestä tavallisen rahan ja maailman turmio on rahalle maksettava positiivinen koro, joka saa ihmiset keräämään enemmän rahaa kuin he tarvitsevat.

”Kun ostan Vaasan paikallisrahalla kirpputorilta paidan, tiedän että raha jää Vaasan sisälle, eikä kukaan spekuloi sillä”, Laurilehto konkretisoi.

Laurilehto kertoo, että mielekkäin paikallistilin saldo on nolla. Kun saldo menee miinukselle, vaihtopiirin jäsen on tavallaan tehnyt muille lupauksen siitä, että hänen on tarjottava jotain vastineeksi. Paikallisrahan rohmuaminen puolestaan on turhaa, koska raha ei kasva korkoa ja sillä on arvoa vain käytössä. Vaihtopiirit eivät luonnollisesti ole pankkien intresseissä.

Ihanteena omavaraisuus

Laurilehto kuuli afrikkalaisesta kylästä, jossa kaikki naiset punovat koreja, koska vain niistä saa rahaa. Hän miettii, mikseivät he sen sijaan keskity paikallisesti kehittämään kyläänsä ja pyri mahdollisimman pitkälle omavaraisuuteen. Koreja voisi punoa kokopäivätyön sijaan muutaman tunnin päivässä, koska rahaa tarvitaan myös kanssakäymiseen kylän ulkopuolisen maailman kanssa. Laurilehto uskoo kahden rahan rinnakkaisjärjestelmään, jossa paikallisrahan rinnalla toimii globaali vaihdettava valuutta.

”Soisin että niin kehitysmaissa kuin täälläkin lähdettäisiin siitä, mitä paikallistasolta löytyy, eikä kilpailtaisi markkinoilla. Luotaisiin paikallinen suljettu yhteisö, mutta ei suljettaisi sitä täysin. Myönnettäisiin riippuvaisuus viennistä, ja analysoitaisiin, kuinka suuri tuo riippuvuus on. Tällaista analyysia on tehty hyvin vähän Suomessa, kehitysmaissa tai ylipäänsä missään.”

Lisääkö vaihtopiiri kulutusta?

Paikallisrahaa on kritisoitu siitä, että se lisää kulutusta ja rajallisten luonnonvarojen tuhlausta. On kysytty, miten paikallisraha takaa reilun kaupan, ekologisuuden tai tuotteiden alkuperän. Paikallisrahajärjestelmät eivät yleensä pyrikään ratkaisemaan näitä ongelmia.

”Me pyrimme muuttamaan vain rahan. Tietysti toivomme, että samalla toimintaan liittyy kestävä kehitys ja valistunut kuluttaminen”, Laurilehto kommentoi.

Suomalaisissa vaihtopiirien toiminta on rajoittunut lähinnä laajentuneeseen naapuriapuun ja kirpputorimyyntiin, koska ammatin harjoittaminen olisi jo veronkiertoa. Halutessaan vaihtopiiriin voi kytkeä myös luonnonvaroihin liittyvät ongelmat. Tampereella on syntynyt Virtuaalikäpy-vaihtopiiri, jossa kaikkien jäsenten on sitouduttava ekologiseen kulutukseen.

Kyberajan vaihtopiiri

Jos kanadalaisen paikallisrahakouluttaja John Turmelin suunnitelmat toteutuvat, paikallisrahavaihtoja käydään pian Internetissä.

”Ei tarvitsisi saada kuin yksi palveluntarjoaja innostumaan, niin muut seuraavat kyllä perässä. Sitten riittää, että somalialaisessa kylässä on yksi tietokone. Kylä käyttää paikallisrahaa omassa piirissään ja muuhun kanssakäymiseen Internet-tilisiirtoja”, Turmel visioi.

Turmelin haaveena on globaali paikallisrahajärjestelmien verkosto. Hän uskoo tämän ratkaisevan eriarvoisuuden ja velan ongelmat.

”Ei velkaantumisessa sinänsä ole mitään pahaa, vaan koroissa. Kun valtiot miettivät, nostavatko ne verotusta vai leikkaavatko sosiaaliturvaa, niiden pitäisi näiden vaihtoehtojen sijaan lakata maksamasta korkoja. Jubilee 2000 -kampanjan kaltaisten liikkeiden pitäisi ajaa velkojen peruuttamisen sijaan korkojen maksun lopettamista”, Turmel esittää.

SINI KUVAJA