Joka vuosi dhu al hajj -kuukauden koettaessa yli kaksi miljoonaa muslimipyhiinvaeltajaa suuntaa kulkunsa kohti islamin pyhää kaupunkia Mekkaa. Jokaisen muslimin uskonnollisena velvoitteena pidetyn pyhiinvaelluksen suorittaminen on viime kädessä kuitenkin kiinni Saudi-Arabian hallituksesta, sillä matkaan tarvitaan vierailuviisumi.
Melkoinen joukko upporikkaassa öljyvaltiossa vierailevista uskonsa tiellä kilvoittelijoista näyttää kuitenkin ajautuvan maallisiin kiusauksiin matkansa aikana. Saudiviranomaisten mukaan miltei 400 000 muslimia ”katoaa” joka vuosi pyhiinvaelluksensa päätyttyä ja hakeutuu maassa rehottaville pimeille työmarkkinoille.
Vuosi vuodelta paisuvan laittoman siirtolaisuuden seurauksena Saudi-Arabian sisäministeriö käynnisti laajamittaisen karkotusohjelman vuoden 1997 alussa. Ministeriön viime syksynä julkaiseman raportin mukaan kuningaskunnasta on karkotettu viime vuoden aikana miltei puoli miljoonaa pyhiinvaellusmatkaansa venyttänyttä muslimisiirtolaista Pohjois- ja Keski-Afrikasta sekä Intiasta ja Indonesiasta. Ankaran kurinpalautuksen ovat saaneet myös tekaistuja työsopimuksia kaupitelleet maan kansalaiset.
Yksityissektori toimii ulkomaalaisten varassa
Pyhiinvaellusviisumin väärinkäytökset ovat yleistyneet runsaasti vasta viime vuosina talousvaikeuksiensa kanssa kamppailevan Saudi-Arabian kiristettyä tuntuvasti siirtolaispolitiikkaansa. Maassa asuvat noin 6,4 miljoonaa siirtolaista muodostavat tänä päivänä runsaan kolmanneksen sen väestöstä.
1950-luvulla alkanut öljymiljardien vauhdittama rakennemuutos loi luonnollisesti valtavan modernin sektorin työvoiman tarpeen, joka täytettiin miltei yksinomaan ulkomaisella työvoimalla. Ensimmäisten joukossa saapuivat pääasiassa arabimaista värvätyt opettajat ja terveydenhuoltoviranomaiset, insinöörit, sihteerit ja siivoojat. Äkkirikastuneet saudiperheet alkoivat pian kopioida laajan kuningashuoneensa ylenpalttista elämäntapaa, johon kuuluivat palvelijat, lastenhoitajat, puutarhurit ja autonkuljettajat.
Valtion virkamiesten palkat on pidetty vuosikymmenten ajan keinotekoisen korkeina maahan vyöryvien siirtolaisten hoitaessa renkien työt. Öljyn kyllästämät saudit tottuivat pian kantamaan päällysmiehen mantteliaan: Riadin lentokentällä saattaa törmätä toki omaa taksiaan ajavaan saudiin, mutta liikemiesten limusiineissa kuskin paikoilla istuvat ainoastaan siirtotyöläiset. Kamelilaumaa paimentava intialainen tai pakistanilainen palkollinen ei ole tänä päivänä lainkaan poikkeuksellinen näky.
Siirtotyöläisten värvääminen eli kukoistuskauttaan viime vuosikymmenen puoliväliin saakka. 1990-luvun alussa siirtolaisongelmasta tuli ensisijainen murheen kryyni maan hallinnolle. Siirtolaisväestön saavutettua kuuden miljoonan rajan 1996 alkoi sisäministeri Naif Bnu Abdel Azizin johtama karkotusohjelma.
Saudeja pyritään nyt kannustamaan etenkin yksityissektorille, joka toimii vierastyövoiman turvin. Tulokset ovat tosin jääneet laihoiksi, sillä työvoimakustannus- ja ammattitaitokysymykset tekevät vierastyövoimasta huomattavasti paikallista halutumpaa. Valtion virkamiehen kissanpäiviin tottuneet saudit karsastavat yksityissektorin toimeenpanevan portaan työpaikkoja; niissä kun on noudatettava työaikoja ja tehtävä töitä.
Muutoksia on kuitenkin luvassa. Virkamiesten palkkoja on jatkuvasti leikattu, lukuisat valtion hallinnon toimeenpanevat portaan työpaikat varataan vastedes maan kansalaisille eikä ulkomaalaisten työlupia enää uusita. Saudien työttömyysaste hipoo jo 20 prosenttia. Vierastyöläisten vuosittain maasta viemät noin 18 miljardia dollaria eivät myöskään ole taatusti mannaa kompuroivalle valtion taloudelle.
Marko Juntunen
Larache, Marokko
Kirjoittaja on arabisiirtolaisuudesta väitöskirjaa valmisteleva kulttuuriantropologi.