— Perinteisestä palkkatyöstä ei ole enää työllistäjäksi, työtä ei yksinkertaisesti vain riitä kaikille. Siksi on luotava uusia työmuotoja, joiden tavoitteena ei ole yksinomaan toimeentulo vaan ennen kaikkea mielekäs tekeminen. Länsi-Uudenmaan pakolaissihteeri Börje Mattssonin mielestä hyvä elämä on niin suomalaisten kuin maahanmuuttajienkin oikeus.

Karjaan monitoimikeskuksessa majaileva Länsi-Uudenmaan maahanmuuttajatoimisto huolehtii Karjaan lisäksi Pohjan, Inkoon, Tammisaaren sekä Hangon maahanmuuttajista. Yhteensä heitä on noin 750, joista kolmannes enimmäkseen kurditaustaisia pakolaisia.

Muiden Suomeen tulleiden pakolaisten tavoin heidätkin pyritään kotouttamaan eli integroimaan suomalaiseen elämänmenoon ja yhteiskuntaan. Se ei onnistu nopeasti ja helposti vaan on kokemuksen mukaan useimmille pitkä ja kivulias prosessi. Alussa siis keskitytään vain elämän peruspuitteiden rakentamiseen eli hekin saavat käyttöönsä vuokra-asunnon, rekisteröityvät kuntansa asukkaiksi, käyvät terveyskeskuksessa ja opiskelevat puolisentoista vuotta kieltä sekä yhteiskuntaoppia.

Sen jälkeen moni halajaa töihin, mutta harva sellaisen itselleen löytää. Toiset taas jatkavat esimerkiksi ammattioppiin, kun taas loppuja uhkaa kotiin jääminen. Heille kuitenkin tarjotaan mahdollisuutta itsensä kouluttamiseen erilaisilla työvoimapoliittisilla kursseilla, joita on myös Länsi-Uudellamaalla käyty ahkerasti mm. kielitaidon kohentamismielessä.

Börje Mattsonin mielestä pakolaisten — samoin kuin suomalaistenkin — kierrättäminen työvoimapoliittisilla kursseilla johtaa ajan myötä kuitenkin turhautumiseen ja motivaation laskuun. Näin varsinkin, jos ne eivät johda mihinkään eikä maahanmuuttajan mielestä hänen elämässään tapahdu mitään liikettä eteenpäin.

— Tämän takia me olemme ryhtyneet Karjaan kurssikeskuksen kanssa järjestämään kursseja, joissa kaivetaan ihmisistä esiin heidän omat juttunsa, unelmansa ja visionsa — ja ne pyritään myös toteuttamaan, Mattsson selvittää integraatioprosessin ”kakkosvaihetta”, joka peruslähtökohdaltaan poikkeaa huomattavasti perinteisestä maahanmuuttajille tarjotusta työvoimapoliittisesta koulutuksesta.

— Meidän tavoitteenamme ei ole yksinomaan työpaikan etsiminen vaan itsensä aktivoiminen muilla tavoin, hän tiivistää.

Työttömyydestä toimintaan

Itsensä aktivoimiskurssien myyminen työkykyisille ja oikopäätä työelämään halajaville maahanmuuttajille ei aina ole ollut helppoa. Joillekin maahanmuuttajille ”normaalin” työvoimakoulutuksen hakeutuminen onkin ollut luontevinta.

— Ensialkuun meidän kursseillemme tuli vain pari tyyppiä, mutta nyt ne ovat viimeistä paikkaa myöten täynnä, Börje Mattsson myhäilee ja kertoo olevansa varsin tyytyväinen kurssien suosioon sekä tuloksiin. Esimerkiksi maahanmuuttajateinien kurssille on voitu ottaa nuoria, jotka syystä tai toisesta eivät käy peruskoulua tai eivät ole saaneet peruskoulun päästötodistusta. Kurssilla he voivat tenttiä peruskoulun oppimäärää tai muuten selvittää, mitä elämällään tekevät.

— Ilman kielitaitoa ja peruskoulun päästötodistusta maahanmuuttajanuori ajautuu helposti kadulle ja kohtaa siellä niin huumeet kuin jengien pikkurikollisuudenkin. Kurssilla nuorille tarjotaan toisenlaisia mahdollisuuksia ja ajatuksia tulevaisuuden varalle, Mattsson kertoo.

Naisten kurssilla puolestaan maahanmuuttajanaisilla on mahdollisuus aukoa lasten saamisen ja kotiin jäämisen jälkeen sulkeutuneita ovia suomalaiseen yhteiskuntaan ja kieleen. Kurssin suosiota kuvastaa se, että kurssi on tähän mennessä poikinut erilaisia ryhmiä, joista esimerkiksi yksi keskittyy käsitöihin ja mattojen — pikapuoliin myös itämaisten — tekemiseen ja toinen perehtyy kahvilatoimintaan. Non-stoppina pyöriväksi tarkoitetulta kurssilta on osa naisista singahtanut myös koulunpenkille ammattioppiin tai työllistämistöihin.

Myös Työttömyydestä toimintaan -kurssi on tuottanut Mattssonin peräämiä uusia työmuotoja: kodinhoitoryhmä kauppaa yksityistalouksille alan palveluja eli kunnostaa mm. verhoja. Oheistuotteena syntyy luonnollisesti kanssakäymistä.

— Jos suomalainen ja ulkomaalainen rupattelevat kahvikupin ääressä yhteisestä projektista, kuten verhojen korjaamisesta, voiko sen todellisempaa suvaitsevaisuustyötä ollakaan, Mattsson kysyy eikä voi hieman sarkastiseen sävyyn olla vertaamatta sitä Suomessa nykyisin niin suosittuun juhlatilaisuussuvaitsevaisuuteen.

Paikallisten ja maahanmuuttajien kontakteja lisää myös kurssien avoimuus kaikille alueen asukkaille. Esimerkiksi vielä materiaalirahoitusta vailla oleva hankolaishotellin kunnostushanke vetää mukaansa niin ulkomaalaisia kuin suomalaisiakin työttömiä.

Parempi ryhmässä kuin yksin

Kakkosvaihetta seuraa kolmonen eli kursseilla kehkeytyneitä ideoita ja toimintaa on tuettava myös jatkossa. Parhaiten se onnistuu maahanmuuttajien omissa ryhmissä, joissa samojen ongelmien kanssa painiskelevat voivat tukea toisiaan. Ryhmän muodolla ei Börje Mattssonin mielestä ole niin väliä — se voi olla työkollektiivi, osuuskunta tai yhdistys.

— Maahanmuuttajan on yksin vaikea heittäytyä suomalaiseen yhteiskuntaan, jonka tavat, lainsäädäntö, moraali ja arvostukset ovat vieraita. Moni on myös pakolaisuuden myötä menettänyt itsetuntonsa ja uskonsa tulevaisuuteen, hän kertoo.

Siksi myös viranomaisten tuki on tärkeää mutta se ei saa olla Mattssonin mielestä kaikkivoipaa ja -hoivaavaa. Hän ei innostu pakolaisten ja maahanmuuttajien ylettömästä paapomisesta, joka riistää heiltä oikeuden ja vastuun pärjätä omillaan.

— Me autamme ja tuemme maahanmuuttajien omatoimisuutta tarjoamalla heille tietoa, tiloja sekä tekniikkaa, kunnes tulee aika heidänkin itsenäistyä.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö maahanmuuttajat olisi jatkossakin olennainen osa myös Karjaan Monitoimikeskuksen elämää. Päinvastoin: Keskuksen ompelimoon ollaan hankkimassa ”itämaiset” kangaspuut, ja kohta maahanmuuttajanaiset alkavat pyörittää pari kertaa viikossa talon kahvilaa. Myös kodinhoitoryhmä toimii keskuksesta käsin. Lisätoimintaa on niin ikään luvassa: Kellariin on rakenteilla keramiikka- ja korupaja sekä keskustasta etsitään tiloja tekstiilipajalle. Toisaalla kaupungissa toimii jo Monitoimikeskuksen kierrätyskeskus.

— Monitoimikeskuksen idea on luoda mielekästä tekemistä kaikille, jotka sitä haluavat, itsekin keskuksen perustajiin kuuluva Mattsson kehaisee.

Tämä Suomessa varsin ainutlaatuinen ja monimuotoinen maahanmuuttajatoiminta nielee tietty rahaa, ja sitä Länsi-Uudenmaan maahanmuuttotoimisto aikoo hankkia Euroopan unionilta. Ja vaikka sitä ei heruisikaan, toiminta jatkuu.

— Me otamme täällä Karjaalla vasta ensimmäisiä askelia tällä tiellä. Mutta se on selvää, että uudet visiot ja toimintamuodot syntyvät ruohonjuuritasolla — ja niin sen pitääkin olla. Lainsäädäntö ja muut systeemit seuraavat sitten perässä.

Tiina Kirkas