Toivottomassa työllisyystilanteessa yrittäminen voi kannattaa. Helppoahan se ei ole, ainakaan maahanmuuttajalle.

— Niinhän se on, ettei kauppoja synny ilman suhteita ja verkostoja. Meillä on jo yhteistyökumppaneita eri puolilla Suomea: Tampereella ja Jyväskylässä ja niin edelleen. Myös Venäjälle olemme onnistuneet luomaan tärkeitä ja arvovaltaisia suhteita. Niiden rakentaminen kuitenkin maksaa omansa. Parin kuukauden puhelinmaksuistakin kertyy jo yli seitsemän tonnia.

Inkeriläinen Slava Pouchine istuu pikkuruisen toimistohuoneensa sohvalla Vantaan Tikkurilassa ja kertailee kokemuksiaan yrittäjänä. Maahanmuuttajalle kun kaikki on kaksin verroin hankalampaa: Suomalainen yrityskulttuuri on uutta eikä sen tavoille kovin helposti opita. Byrokratia käy myös voimille, eivätkä suomalaiset tunnu olevan kiinnostuneita maahanmuuttajayrittäjistä. Ja sitten on vielä kieliongelmia ja negatiivisia asenteita — ja se ikuinen rahanpuute, joka tuntuu myös yrityksen markkinoinnissa.

Slava Pouchine ei näytä silti mieheltä, joka kovin helposti antaa periksi. Hänestä yrittäminen on hyvä vaihtoehto työttömyydelle. Se auttaa integroitumaan ja lisää omia valmiuksia.

— Koko ajan kannattaa etsiä, Pietarissa koulutuksensa hankkinut koneinsinööri toteaa.

Työtä venäläisillä keksinnöillä

Slava Pouchinen sekä kuuden muun maahanmuuttajan SV-Nova-Osuuskunta on kohtalaisen tuore yritys. Se ponkaistiin käyntiin vajaa vuosi sitten Vantaalla viranomaisten järjestämällä ja osittain Euroopan sosiaalirahaston sponsoroimalla Internova-osuustoiminta -kurssilla. Viiden kuukauden ajan joukko venäjänkielisiä inkeriläisiä opiskeli mm. kirjanpitoa, atk:ta, yritysverotusta, osuustoimintaoppia sekä kehitteli liiketoimintaideoita.

SV-Novan eli Suomi-Venäjä-Novan liikeideaksi kehkeytyi venäläisten keksintöjen jatkojalostaminen Suomessa. Yhteistyöstä on jo sovittu mm. VTT:n, KERAn, KTM:n, TM:n sekä Venäjän hallituksen tiede- ja kulttuuriyhteistyökeskuksen kanssa.

— Haluamme perustaa tuotantoa, koska se on ainoa keino työllistää ihmisiä. Meillä on jo nyt noin sadan lupaavan keksinnön tietopankki, Pouchine selvittää.

Osuuskunta markkinoi myös venäläistuotteita Suomeen sekä suomalaistuotteita itärajan taakse, muuallekin kuin lähialueille. Slava Pouchine on itse syntynyt Siperiassa ja eräs toinen osuuskunnan jäsen Azerbaidzhanissa, joten jo sitäkin kautta SV-Nova pystyy toimimaan Pietari-Moskova-Petroskoi -akselin ulkopuolella.

— Yritämme kovasti ja meillä on jo sopimuksia, mutta raha ei vielä liiku, Pouchine huokaa tietoisena siitä, että omillaan on pärjättävä julkisen tuen loputtua viime syksynä.

Tulevaisuuden suunnitelmia silti riittää, ja SV-Novassa uskotaankin tilanteen näyttävän parin vuoden kuluttua aivan toiselta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on tätä nykyä runsaat 7 000 venäjänkielistä — ja muualla maassa saman verran lisää — eikä heillä ole omaa päivä- tai viikkolehteä. Slava Pouchinen mielestä sellaiselle olisi kuitenkin kysyntää samoin kuin perinteisen venäläisen ruoan, musiikin ja elokuvien tuonnille Suomeen.

— Olisi tärkeää koordinoida venäläistä yritystoimintaa Suomessa sekä kehittää yhteistyötä muiden etnisten ryhmien kanssa. Siihen on hyvät mahdollisuudet, kunhan tukea saadaan myös suomalaisilta.

”Uutta verta pakkiin”

Slava Pouchine kumppaneineen edustavat juuri sellaista maahanmuuttajien yritteliäisyyttä, josta Kauppa- ja teollisuusministeriön Yrityspalvelussa tykätään. Heillä on hallussaan kieli, kulttuuri ja kontaktit, joita hyödyntäen suomalaisyritysten rynnäkkö maailmanmarkkinoille voi vain kiihtyä. Yrittämisestä työtä -projektin palvelupäällikkö Nyrki Tuominen pitääkin kansainvälistymistä eli vientipalvelujen tuottamista maahanmuuttajayrittäjien lupaavimpana alana.

— Verkostoituminen ja yhteistyö suomalaisten vientiyritysten kanssa on tärkeää, Tuominen opastaa.

Perinteisempää maahanmuuttajien yritystoimintaa edustavat sen sijaan jo lähes joka pitäjän katukuvaan kuuluvat pizzeriat, kebap-houset sekä muut etniset ravintolat. Lisäksi on joitakin ulkomaalaisten maahantuontiliikkeitä, mutta siinä ne sitten ovatkin. Tuominen epäileekin, että vasta toisen polven maahanmuuttajista on ”normaaleiksi” yrittäjiksi.

— Ulkomaalaisen ei ole kovin helppoa päästä markkinoille. Lisäksi rahoituksen järjestäminen ja puutteellinen kielitaito aiheuttavat ongelmia, hän listaa.

Maahanmuuttajille tarkoitettua yrittäjätietämystä ei ole myöskään ollut liiemmälti tyrkyllä. Vasta nyt kauan kaivattua tietopakettia ollaan koostamassa Yrittämisestä työtä -projektin sekä työministeriön maahanmuutto-osaston yhteistyönä. Tuomisen mukaan suunnitteilla on myös maahanmuuttajille räätälöityä yrittäjäkoulutusta.

— Ei ole silti järkevää luoda maahanmuuttajille omia rahoituskanavia tai muitakaan pelisääntöjä. Asioiden on hoiduttava nykyisen järjestelmän keinoin, on vain satsattava nykyistä enemmän koulutukseen ja tiedon jakamiseen.

Vaikka yrittäminen ei ole Tuomisen mielestä ratkaisu maahanmuuttajien(kaan) suurtyöttömyyteen, sillä on merkitystä.

— Monet tulevat maista, joissa pienyrittäjyys on kunniassa. Suomen kannalta onkin toivottavaa, etteivät maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä nykytilanteesta huolimatta menetä kokonaan otettaan yrittämiseen. Täällä tarvitaan uutta verta pakkiin.

Tiina Kirkas
 

Puolet maahanmuuttajista vailla työtä

Viime vuoden tammikuussa ulkomaalaisten työttömyysprosentiksi kirjattiin 47,1. Tämän vuoden alussa tilanne ei ollut paljoa parempi: noin 13 500 maahanmuuttajaa odotti kortistossa työtä.

Työministeriön tilastojen (1996) mukaan pahin tilanne oli pakolaisilla: irakilaisista 93,3 prosenttia, somaleista 86,3 prosenttia ja iranilaisista 82,5 prosenttia oli työttöminä. Entisestä Jugoslaviasta tulleilla — enimmäkseen Kosovon albaaneilla — luvut olivat samaa luokkaa. Parhaiten työtä heltisi sen sijaan länsieurooppalaisille, yhdysvaltalaisille ja kiinalaisille. Heidän työttömyysasteensa liikkui parinkymmenen prosentin molemmin puolin.

Tilastot eivät kerro koko totuutta eikä niitä voi suoralta kädeltä verrata suomalaisten vastaaviin lukuihin. Huomattava osa Suomessa asuvista runsaasta 70 000 ulkomaalaisesta on mm. opiskelijoita ja kotiäitejä, minkä takia heidän kuulumisensa työvoimaan on suomalaisia vähäisempää. Luvuissa eivät siis näy esimerkiksi ne pakolaiset ja paluumuuttajat, jotka viettävät ensimmäistä vuottaan maahanmuuttokoulutuksessa. Niistä on myös siivottu vuoden 1996 alussa tukityöllistetyt (yli 1 800) sekä työvoimakoulutuksen aloittaneet (yli 3 200) ulkomaalaiset.

T.K.