Heidi Nummi, toimitussihteeri: ”En tee kompromisseja, vaikka vaate maksaisi euron”
Lempikirppis: Itäkeskuksen kierrätyskeskus
”Suhtautumiseni kirpputoreihin ja käytettyihin vaatteisiin on erittäin käytännönläheinen. En lähde etsimään kirpputoreilta mitään vintagehelmiä, vaan toimivia vaatteita. Kirpputorille meneminen ei siis todellakaan vaadi mitään erityistä boheemia lähestymistapaa! Etsin itselleni perustoppeja ja joogalegginssejä, ihan perusvaatteita. En koe tarvetta ilmentää identiteettiäni minkään tietyn pukeutumistyylin kautta.
Olen ostosteni suhteen tinkimätön: vaatteiden on oltava väriltään keltaisia, purppuraisia tai maastonvihreitä. Istuvuus, mukavuus ja toimivuus on tärkeää, en osta mitään koskaan ajatuksella, että ”tuosta voisi saada hyvän, jos vähän kaventaisi”. En tee kompromisseja, vaikka vaate maksaisi euron. Mikään vaatteessa ei saa mietityttää., sen on oltava heti hyvä.
Kun aloitin yliopisto-opinnot, maailmantuska lävähti päälle ja uuden ostelu sai jäädä.
Ennen kuin aloitin työt toimittajana, tein töitä muotibloggaajana. Siitä tuli juttu Suomessa vuoden 2008 korvilla, ja tuohon aikaan ostin hirveän määrän vaatteita sekä uutena että käytettynä ja postailin ostoksiani blogiini.
Kun aloitin yliopisto-opinnot, maailmantuska lävähti kerralla päälle ja uuden ostelu sai jäädä. Kirppikset olivat luonnollinen valinta. Yksi suosikkipaikoistani on tätä nykyä Itäkeskuksen kierrätyskeskus. Viimeksi löysin sieltä muhkean puseron, joka on vähän niin kuin vanha ryijy.
Kierrätyskeskukset ovat siinä mielessä hyviä ostospaikkoja, että niistä löytää myös huonekaluja. Ostin nytkin uuteen kotiin kauniin vanhan arkun. Helsingissä on jo kuusi kierrätyskeskusta, ja uusin niistä avattiin ilahduttavasti aivan paraatipaikalle Kluuviin.”
Itäkeskuksen Kierrätyskeskus
Kauppakartanonkatu 12, 00930 Helsinki
Anni Valtonen, päätoimittaja: “Vintagekaupoissa teen aikamatkaa”
Lempikirppis: Mekkomania
“Uusien vaatteiden ostaminen on muuttunut vuosi vuodelta vaikeammaksi. Kynnys astua vaatekauppaan on aika korkea ja vaatii ihan tietyn fiiliksen, luvan antamisen itselle. Kirpparille ja vintagepuotiin on helpompi mennä. Erityisesti erikoistuneissa vintageliikkeissä valikoima on jo tavallaan suppeampi, jotenkin helpompi käsitellä.
Oma suosikkini Helsingissä on Mekkomania, jossa myydään paljon kotimaista vintagea. Minulla on ollut elämässä aikoja, jolloin olen ostanut ihan maanisesti vintagemekkoja. Olen noina aikoina aloittanut asioita alusta ja luonut nahkaani uudelleen, kunnes olen havahtunut: mihin ihmeeseen tarvitsen näin monta mekkoa? Sitten olen laittanut mekot eteenpäin, vaikkapa torimummona Hietaniemen torin kesäkirpparilla.
Jameksien rinnalla oli hauskaa pukeutua mekkoon ja olla hulmuavahelmainen tyttö.
Lapsena pukeuduin isoveljieni Jameksiin ja t-paitoihin, niissä kulahtaneissa vermeissä oli mukavin olla. Pari kertaa vuodessa sain ison laatikollisen minua vanhempien serkkutyttöjeni vanhoja mekkoja, jotka olivat usein tätieni itse ompelemia. Ne olivat suuria hetkiä. Haltioituneena kaivelin pahvilaatikosta toinen toistaan ihastuttavampia tekeleitä ja puin ja riisuin mekkoja. Jameksien rinnalla oli hauskaa pukeutua myös mekkoon ja olla hulmuavahelmainen tyttö. Ehkä tuosta minulle on jäänyt se tapa, että tykkään yllättyä ja leikkiä.
Vintagekaupoissa teen joskus myös tietoista aikamatkaa: saatan nähdä rekissä mekon, joka on kuin suoraan isoäitini vaatekaapista. Kun sovitan sitä ja stailaan mukaan sopivat korut, laukun ja kengät, voin hetken leikkiä mummiani, tunnustella, millaista olisi olla nainen 1940-luvulla. Usein siinä rinnalla oma 2020-luvun meininki tuntuu aika arkiselta.
Kerran Mekkomaniaan tupsahtaessani rekissä huusi raikkaan vihreä Vuokon mekko. Kun sovitin sitä ylleni, tiesin että tulisin juhlimaan viisikymppisiäni se päälläni. Vaate on sellainen, joka värinsä puolesta vetää katseet puoleensa. Ei tarvinnut sekunnin sadasosaakaan miettiä, olisiko kenelläkään vieraista mahdollisesti sama vaate päällä.”
Mekkomania
Fleminginkatu 12 B, 00530 Helsinki
Nici Lönnberg, AD: ”Koskaan ei tiedä, mitä jännää tulee vastaan”
Lempikirppis: Loviisan suurkirppis
”Olen aina käynyt kirppareilla, kokenut helpommaksi ostaa vaatteet käytettyinä kuin uusina. Kirpputorilla voi aina vaatteiden lisäksi näperrellä muutakin ja tehdä hyviä bongauksia.
Vaatekaupassa käyminen tuntuu pakolliselta pahalta ja vaatteiden sovittaminen niissä raskaalta. Nykyisin kun en tee enää lainkaan heräteostoksia, koko tapahtuma on ikävä. Mietin koko tuotantoketjua ja käyn itseni kanssa dialogia ostoksen tarpeellisuudesta ja voinko jotenkin oikeuttaa sen itselleni. Ostamista punnitsee tosi tarkkaan.
Tykkään Loviisan suurkirppiksestä, koska siellä on vaatteiden lisäksi paljon kaikenlaista kiinnostavaa huonekaluista elektroniikkaan. Olen löytänyt sieltä muun muassa vanhoja kameroita ja c-kasetteja. Viime talveksi löysin sieltä tosi mieluisen harmaan villakangastakin, jossa on massiivinen huppu ja kaulus, joka lämmittää niskaa.
Oli ihan huikeaa, jos löysin kirpparilta juuri sopivasti lyhennetyt farkut!
Kirpputorilla käymiseen liittyy sellainen vau-kokemus ja ilo jonkun yllättävän löytämisestä. Koskaan ei tiedä mitä jännää tulee vastaan. Samaa kokemusta ei saa uusia tuotteita myyvistä liikkeistä.
Lapsena totuin siihen, että päällä oli jonkun toisen käyttämä vaate ja parikymppisenä liikuin Porvoon vaihtoehtopiireissä, joissa kirppareilla käyminen oli keskeinen juttu. Niittivyöt ja bändipaidat ostin uutena, mutta esimerkiksi leveälahkeiset farkut etsin kirpputoreilta. Koska olen lyhyt, oli ihan huikeaa, jos löysin kirpparilta juuri sopivasti lyhennetyt farkut!
Bändipaidoista minulla oli ainakin Led Zeppelinin, Janis Joplinin ja Hellacoptersien paidat. Ne ostettiin jostain hämäristä putiikeista, joissa myytiin myös hihamerkkejä ja hiusvärejä.”
Loviisan Suurkirppis
Mariankatu 22, 07900 Loviisa
Kerttu Pakkasvirta, toimitusharjoittelija: ”Kaappeihin kertyneet halpisrievut alkoivat ahdistaa”
Lempikirppis: Smuk, Rovaniemi
”Lapsena perin osan vaatteistani käytettynä pari vuotta vanhemmalta isosiskoltani. Teini-ikäisenä ostin aika paljon perus H&M -vaatteita, koska meillä oli siskon kanssa niin eri tyylit. Jossain vaiheessa kaappeihin kertyneet halpisrievut alkoivat ahdistaa, ja aloin suosimaan käytettyinä ostettuja kirpparivaatteita ja myös äidin vanhoja vaatteita.
Nykyään koetan bongailla laadukkaampia vintagevaatteita, koska kirppareillakin myydään paljon ihan bulkkia halpatuotantovaatetta. Seuraan Jenni Rotosen Pupulandia-blogia ja hän on ollut yksi niistä sosiaalisen median vaikuttajista, joka on itseeni vaikuttanut vastuullisen muodin saralla.
Opiskelen Rovaniemellä ja löysin sieltä elokuussa uuden Smuk-vintageliikkeen. Siellä oli tosi kiinnostava festivaalirekki, jossa olisi ollut ihania mekkoja kesämeininkeihin, mutta minulla ei ollut aikaa ruveta niitä tutkimaan.
Kirppareilla ja vintagekaupoissa käyminen on seikkailua.
Helsingissä suosikkejani ovat tällä hetkellä Töölöntorin ja Fredan UFF-kirpparit. Niissä katselen juurikin vintagevaatteita, uudemmat käytetyt vaatteet eivät kiinnosta niin paljon.
Kirppareilla ja vintagekaupoissa käyminen on seikkailua. Niissä voi vain katsella, ei tarvitse aina etsiä mitään erityistä. Silloin kun Suvilahden Kattilahalli ja Vallilan Konepajan kirppikset vielä toimivat, kävin niissä usein.
Paras kirpparilöytöni kautta aikojen on pieni nahkainen vintagelaukku, joka on kulkenut mukanani pitkään.
Kun tekee kirpparilla jonkun löydön, esimerkiksi jonkun tosi laadukkaan jutun, siitä tulee todella hyvä mieli.”
Smuk
Jaakonkatu 3, 96200 Rovaniemi