Näkökulmat

On ihan ok jättää tukka pesemättä

Kapkaupungissa hanavettä on sallittua kuluttaa vain 50 litraa vuorokaudessa, mikä on lähes saman verran kuin me suomalaiset vedämme päivittäin vessasta alas, Laura Häkli kirjoittaa.

Pesemätön tukka on nykyään osoitus vastuullisuudesta. Näin sanoi Kapkaupungissa asuva Darryn Ten, kun uutiskanava CNN haastatteli häntä kaupungin katastrofaalisesta vesipulasta. Etelä-Afrikassa lasketaan hermostuneina päiviä siihen, kun vedentulo hanoista loppuu kokonaan. Tuo päivä on saanut nimen Day Zero ja sen ennustetaan pahimmillaan olevan edessä jo huhtikuussa. Parhaimmillaankin veden uskotaan riittävän vain marraskuuhun.

Kaupungissa on ryhdytty tiukkoihin säästötoimiin: Suihkussa suositellaan käytävän 90 sekunnissa ja kaikki käyttövesi kerätään talteen uusiokäyttöä varten. Vuorokaudessa hanavettä on sallittua kuluttaa vain 50 litraa, mikä on lähes saman verran kuin me suomalaiset vedämme päivittäin vessasta alas. Kaupoista ovat ämpärit ja vesiastiat loppu ja aamuisin ihmiset jonottavat ruokakauppojen edessä, sillä pullovettä riittää vain nopeimmille.

Ilmastonmuutos on osoittanut, että normaalia ei enää ole.

Kapkaupungin tilanne kuulostaa suorastaan apokalyptiseltä, mutta kyse ei ole vain yhdestä kaupungista. Méxicossa monella 21 miljoonasta asukkaasta vettä tulee hanasta vain muutaman tunnin päivässä, joka viidennellä vain kerran viikossa. Myös Jakartassa, Sao Paolossa, Pekingissä, Kairossa, Bangaloressa ja Tokiossa riittävä vedensaanti on ongelma.

Kapkaupungissa veden loppumisen taustalla on ennätysmäinen kuivuusjakso, kaupungin nopea kasvu ja kiihtyvä ilmastonmuutos.  Ennusteet kaupungin vedenkulutuksesta on laadittu menneiden vuosien säätietojen perusteella, ja poikkeuksellisten kuivien kausien jälkeen normaaliolosuhteiden on uskottu palaavan. Vesivaratutkijan Kevin Winterin mukaan se on yhtä järkevää kuin auton ohjaaminen peruutuspeiliin katsomalla. Ilmastonmuutos on osoittanut, että normaalia ei enää ole. Etelä-Afrikassa sateet ovat vähentyneet, lämpötilat nousseet ja ääri-ilmiöitä on entistä useammin. Siinä missä ennen oli kalaisa järvi, on nyt ruskeaa hiekkaa, maissipeltojen tilalla kuivuuttaan halkeilevaa maata. Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti myös monien alkuperäiskansojen elinolosuhteisiin ja perinteisiin elinkeinoihin.

Tutkimuksia ja huonoja uutisia ilmastonmuutoksesta saadaan joka päivä jostain päin maailmaa. Ainakin minun on välillä pakko olla somepaastolla ja seuraamatta uutisia, keskittyä hiihtämiseen tai höpsöjen tv-sarjojen katseluun.

Ilmastoahdistusta voi helpottaa tehokkaasti toimimalla järjestössä ja vaikuttamalla politiikkaan – mutta ensiapuna auttaa myös myönteisten uutisten lukeminen. Silloin muistaa, miten paljon hyviä asioita ja isoja muutoksia tällä sektorilla juuri nyt tapahtuu. Esimerkiksi viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin uusiutuvilla energianlähteillä tuotettiin Euroopassa enemmän energiaa kuin kivihiilellä. Lähivuosina edullisella aurinkoenergialla saadaan sähköä 70 miljoonalle ihmiselle maailman köyhimmissä kolkissa Aasiassa ja Afrikassa.

Pian ilmestyvässä lehdessä näytelmäkirjailija ­Marie Kajava kertoo tutustumisestaan Itä-Afrikan paimentolaisten arkeen, ja lehti on muutenkin omistettu alkuperäiskansoille. Tämä on yksi teema, jota te ­lukijat olette meiltä usein toivoneet.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!