Näkökulmat

  -henkilökuva

Novaja Gazetan sulkeminen jättää aukon, jota on vaikea paikata

Tiedämme paljon Venäjän sodasta, ohjuksista ja Kremlin päätöksistä. Mutta kuinka paljon tiedämme siitä, millaista naapurimaassa on elää? Novaja Gazeta kertoi venäläisten arjesta vielä silloin, kun useimmat riippumattomat toimitukset olivat jo maanpaossa, kirjoittaa Antti Yrjönen.

Kyläläisiä pyydettiin kertomaan mielipiteensä. Mielipiteellä ei tosin olisi mitään merkitystä, selitti piirin johtaja suorasukaisesti.

Nikolsk on 700 asukkaan kylä Arkangelin alueella Pohjois-Venäjällä. Viranomaiset aikoivat lakkauttaa kyläkoulun kaksi ylintä luokkaa sota-ajan budjettipaineisiin vedoten. Säästöä kertyisi viisi miljoonaa ruplaa eli noin 55 000 euroa.

Kyläläiset olivat eri mieltä. Ilman ylimpiä luokkia lapsiperheet lakkaisivat muuttamasta kylään ja yksi Venäjän harvoista yhä kasvavista kylistä alkaisi kutistua. He ottivat yhteyttä valtuutettuihin, keräsivät nimiä, vaativat kansanäänestystä ja veivät asian oikeuteen. Lopulta aluehallinto lupasi ylimmille luokille viisi vuotta lisäaikaa.

Tämä on kertomus venäläisistä, jotka eivät hyväksyneet heidän puolestaan tehtyä päätöstä. Se on myös kertomus sanomalehdestä. Novaja Gazeta kirjoitti kiistasta helmikuussa ja palasi toukokuussa kertomaan, mitä kyläläiset olivat saaneet aikaan.

Marraskuun 9. päivänä 2026 tuo lehti lopetti toimintansa Venäjällä. (Novaja Gazeta Europe on erillinen, maanpaossa toimiva julkaisu.)

Novaja Gazetan lopusta otettiin ne kuvat, joita sopi odottaa: muuttolaatikoita, tyhjennetty toimitus, murhattujen kollegoiden muotokuvat, joita nostetaan alas Moskovan toimituksen seiniltä. Kuvat ovat koskettavia. Vaikeampi on kuvata sitä, mitä jää tekemättä, kun riippumattoman journalismin toimintaedellytykset Venäjällä käyvät yhä ahtaammiksi.

Venäjän mediamarkkinat ovat sikäli erikoiset, että yksi kilpailijoista voi lähettää poliisin toisen ovelle.

Elokuussa Novaja Gazetan kirjeenvaihtaja Valerija Fedorenko matkusti Dalnegorskiin Venäjän Kaukoitään. Kaupungin asukkaat olivat viikkokaupalla hakeneet vettä lähteistä, koska hanasta tuli ruskeaa ja suolta haisevaa nestettä. Vedenpuhdistamo oli virallisesti otettu käyttöön joulukuussa 2025, mutta kuukausia myöhemmin se ei vieläkään puhdistanut pisaraakaan.

Fedorenko kävi myös tekoaltailla selvittääkseen, miksei kaupunkilaisilla ollut puhdasta vettä. Kaupunginjohtaja vakuutti tilanteen olevan hallinnassa. Hänellä itsellään oli omakotitalonsa pihassa kaivo.

Suomesta katsoen Dalnegorsk edustaa Venäjää, jota näemme harvoin. Katsomme naapuriamme yhä useammin sodan, rajaturvallisuuden ja Kremlin lausuntojen läpi. Kaikki tärkeää, ja silti kuva jää vajaaksi. Uutisvirta kertoo Venäjän ohjuksista ja sotilaallisesta suorituskyvystä, mutta kuinka paljon tiedämme tavallisten venäläisten arjesta, heidän ongelmistaan tai yrityksistään vaikuttaa omaan elämäänsä? Mitä harvempi toimittaja pystyy tällaisia juttuja tekemään, sitä kapeammaksi käy kuvamme naapurimaasta ja sen asukkaista.

Kyltti, jossa lukee kyrillisin kirjaimin Novaja Gazeta, päällä ruusuja.
Novaja Gazeta suljettiin 9.11.2026. Kuva: AP / Lehtikuva

Jo se, että Novajalla oli vuonna 2026 kirjeenvaihtaja lähetettäväksi tekoaltaalle, oli epätodennäköistä.

Vuonna 1993 perustettu lehti tutki korruptiota, Venäjän sotatoimia ja ihmisoikeusrikkomuksia Tšetšeniassa sekä turvallisuusviranomaisten väkivaltaa ja vallan väärinkäyttöä. Viisi sen toimittajaa ja lehden kanssa työskennellyt juristi menettivät henkensä väkivallan seurauksena; heistä tunnetuin on vuonna 2006 murhattu Anna Politkovskaja. Lehden entinen päätoimittaja Dmitri Muratov sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2021 sananvapauden puolustamisesta.

Nämä asiat lehden muistokirjoitukset mainitsevat. Vähemmän huomiota on saanut se, mitä toiminnan jatkaminen Venäjällä viimeisinä vuosina käytännössä vaati.

Venäjän hyökättyä täysimittaisesti Ukrainaan vuonna 2022 säädettiin laki, jonka nojalla armeijaa koskevan viranomaisten valheelliseksi katsoman tiedon levittämisestä saattoi saada jopa 15 vuotta vankeutta. Monet riippumattomat toimitukset siirtyivät ulkomaille. Novaja keskeytti painetun lehtensä julkaisemisen maaliskuussa 2022 ja menetti medialupansa syyskuussa.

Toimittajat jatkoivat silti. Venäjällä estetty verkkosivusto julkaisi edelleen niille, jotka pääsivät sille VPN-yhteydellä. Painetun lehden tilalle tuli ensin viikoittainen pdf ja sitten aikakauslehti, jonka painos oli tasan 999 kappaletta: yksi vähemmän kuin raja, jonka jälkeen julkaisu olisi pitänyt rekisteröidä.

Eri lähteistä tulevan tiedon luotettavuuden arvioiminen jää yhä useammin lukijan omalle vastuulle.

Kaikkea Novaja ei pystynyt kiertämään. Vuonna 2026 tutkiva toimittaja Oleg Roldugin määrättiin kotiarestiin, päätoimittaja Sergei Sokolovin kotiin tehtiin kotietsintä, lukijoiden lahjoitukset katkaistiin ja toimitus sai käskyn poistua tiloistaan.

Syyskuussa lehti julistettiin myös ”ulkomaiseksi agentiksi”. Venäjällä leima ei enää edellytä edes näyttöä ulkomaisesta rahoituksesta. Se tuo mukanaan julkaisuja koskevia merkintävelvollisuuksia, taloudellisia rajoituksia ja oikeudellisia riskejä.

Kremlin mukaan lehden loppu oli tavallista vaihtuvuutta kilpailluilla mediamarkkinoilla. Venäjän mediamarkkinat ovat sikäli erikoiset, että yksi kilpailijoista voi lähettää poliisin toisen ovelle.

Venäjän mediamaisema ei silti ole yksi televisioruutu, jossa Putin pyörii taukoamatta. Se on monimuotoinen, kekseliäs ja toisaalta täynnä esteitä.

Valtion televisio ja Kremliä myötäilevät tiedotusvälineet hallitsevat suurta yleisöä. Samalla internetiin on syntynyt valtava määrä erilaisia uutiskanavia, blogeja ja yksittäisten ihmisten ylläpitämiä tiedonvälityksen väyliä. Niiden joukossa on niin riippumattomia journalisteja, paikallisia aktivisteja, propagandisteja kuin tavallisia kansalaisiakin.

Valtio on estänyt WhatsAppin käytön ja rajoittanut Telegramia niin voimakkaasti, että sen käyttö edellyttää monilta VPN-yhteyttä. Venäjällä myytäviin uusiin puhelimiin on vuodesta 2025 lähtien pitänyt esiasentaa valtion tukema Max-viestisovellus. Siitä halutaan korvaaja ulkomaisille palveluille, joiden kautta venäläiset ovat tottuneet paitsi viestimään myös seuraamaan uutisia.

Olisi loukkaus tekijöitään kohtaan väittää, että riippumaton venäläinen journalismi on kuollut.

Telegramin kaltaiset kanavat eivät silti ole kadonneet. Niissä kiertävät edelleen asukkaiden valitukset, paikalliset uutiset ja tiedot, joita viranomaiset eivät haluaisi julkisuuteen. Samalla eri lähteistä tulevan tiedon luotettavuuden arvioiminen jää yhä useammin lukijan omalle vastuulle.

Rinnalla toimii ulkomailta käsin venäjänkielinen riippumaton lehdistö: Meduza, TV Dožd, Mediazona, Proekt, iStories ja kymmeniä muita. Jotkin seuraavat koko maan politiikkaa, toiset tutkivat korruptiota, sotaa, taloutta tai yksittäisten alueiden tapahtumia. Niidenkin seuraaminen Venäjällä vaatii VPN-yhteyksiä, vaihtuvia peilisivustoja ja joskus melkoista sisua.

Lukijat löytävät silti keinoja. Yhdysvaltalainen ajatushautomo CEPA laski kesäkuussa 2026, että riippumattomia mediahankkeita, joilla on vähintään 100 000 katselukertaa kuukaudessa, oli 131. Niiden säännöllisen yleisön Venäjällä se arvioi 6–8 miljoonaksi.

Osa tärkeimmästä Venäjää koskevasta journalismista tehdään nyt maan ulkopuolella. Mediazona, BBC:n venäjänkielinen toimitus ja vapaaehtoiset tunnistavat Ukrainassa kaatuneita venäläissotilaita kuolinilmoituksista, valokuvista ja alueellisista lähteistä. Yhdessä Meduzan kanssa tutkijat käyttävät myös perintöasioita koskevia rekisteritietoja arvioidakseen kuolleiden kokonaismäärää. Sellaista työtä on turvallisempaa tehdä Venäjän viranomaisten ulottumattomissa.

Olisi loukkaus tekijöitään kohtaan väittää, että riippumaton venäläinen journalismi on kuollut. On kuitenkin syytä kysyä, millainen journalismi muuttuu vaikeammaksi tai jopa mahdottomaksi, kun toimittaja ei voi noin vain mennä paikalle.

Maanpaossa toimivien medioiden tiedonsaanti riippuu siitä, kuka voi matkustaa, kuka suostuu puhumaan, kuinka turvallisesti yhteydenpito onnistuu ja kuka kantaa mahdolliset seuraukset. Venäjällä oleva haastateltava tai avustaja saattaa ottaa riskin, jota toimituspäällikkö Riiassa ei joudu ottamaan.

Arkistossa on kuitenkin vain se journalismi, joka ehdittiin tehdä.

Paikallinen raportointi ei silti ole loppunut. Esimerkiksi maanpaosta johdettu 7×7 käyttää Venäjällä nimettöminä työskenteleviä avustajia. Ulkomailta voi myös tehdä merkittäviä tutkimuksia vuotoaineistojen avulla. Vaikeampaa on ylläpitää näkyvää journalistista läsnäoloa, jossa toimittaja voi esiintyä omalla nimellään ja palata seuraamaan samoja asioita kuukausien tai vuosien ajan.

Novaja oli yksi viimeisistä merkittävistä riippumattomista toimituksista, jotka pystyivät jatkamaan tällaista työtä Venäjällä. Sen sulkeminen ei tarkoita, ettei kukaan enää menisi kyliin. Se tarkoittaa yhtä instituutiota vähemmän ylläpitämässä suhteita ja jatkuvuutta, joita paikallinen journalismi vaatii.

Lehden menneisyys ei ole katoamassa. GitHubiin tallennettu kopio säilyttää lähes 94 000 verkkoartikkelia tekstinä. RIMA ja Kronikan kokoamassa arkistossa ovat painetut numerot vuodesta 1993, videot ja myös sotasensuurin vuoksi poistetut numerot.

Arkistossa on kuitenkin vain se journalismi, joka ehdittiin tehdä. Sille, jolla ei enää ole tekijää, siellä ei ole hyllyä.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!