Artikkelikuva
Laura Lindstedt rakastaa kaupunkiluontoa ja sitä

Kirjailija Laura Lindstedt uudelle hallitukselle: "Olkaa valmiita tekemään rajuja päätöksiä ilmaston puolesta"

Laura Lindstedt on valmis nousemaan barrikadeille kulttuurin ja sivistyksen, luonnon ja eläinten sekä yhdenvertaisuuden puolesta. Hänen mielestään maailman pelastaminen on kuitenkin poliitikkojen, ei taitelijoiden tehtävä.

1) Olet mukana ympäristöjärjestöjen Korvaamaton-ilmastokampanjassa ja lisäksi olet WWF:n ilmastokummi. Miksi?

En keksi toista yhtä tärkeää asiaa, jonka eteen toimia, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset läpäisevät kaiken elollisen.

Ilmastonmuutos herättää minussa vaihtelevia tunteita. On turhauttavaa, miten kyvyttömiä poliitikot ovat etsimään ratkaisuja ja kuinka hitaasti niissä edetään. Haluan kuitenkin pitää yllä toivoa paremmasta. Sen lisäksi tarvitaan tietenkin tekoja.

2) Mitkä ovat tärkeimmät ilmastotekosi?

Pyöräilen ympäri vuoden, en syö tehotuotettua lihaa, vaateostoksilla suosin kirppiksiä ja kestäviä materiaaleja. Vaihdoin juuri sähkösopimukseni aurinkosähköön. Aika pieniähän nämä ovat.

Lennän paljon työn puolesta ja olen miettinyt, että voisin alkaa maksaa lennoista päästökompensaatiota.

On turhauttavaa, miten kyvyttömiä poliitikot ovat etsimään ratkaisuja ilmastonmuutokseen.

3) Minkä asioiden puolesta olet valmis nousemaan barrikadeille?

Kulttuurin ja sivistyksen, luonnon ja eläinten sekä yhdenvertaisuuden puolesta. Kaikista näistä teemoista löytyy itselleni henkilökohtainen säie.

Liityin teini-ikäisenä Amnestyyn ja Animaliaan. Sittemmin olen ollut ajamassa esimerkiksi taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan uudistusta, parempaa eläinsuojelulakia ja raiskauksen määritelmän muuttamista rikoslaissa ihmisen itsemääräämis­oikeutta kunnioittavaksi. Olen myös toiminut Helsingin kaupunkimetsäliikkeessä ja Kainuu Priden kummina.

4) Koetko velvollisuutta ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin?

Jos minulla on mahdollisuus antaa näkyvyyttä jollekin tärkeälle teemalle, joka tarvitsee julkisuutta, koen sen myös velvoittavana.

5) Voiko taiteella pelastaa maailman?

Taiteella ei ole, eikä pidäkään olla, samanlaista valtaa muuttaa asioita kuin politiikalla, eikä sille voi siksi sälyttää tällaista tehtävää. Mutta taiteen avulla voi kohdistaa valoa merkityksellisiin asioihin.

6) Kritisoit Finlandia-palkin­topuheessasi vuonna 2015 edellisen hallituksen toimia. Mikä on viestisi uudelle hallitukselle?

Älkää mielistelkö äänestäjiänne vaan ajatelkaa isosti ja rohkeasti. Olkaa valmiita tekemään rajuja päätöksiä ilmaston puolesta, lihaverosta lähtien. Tehkää työtä sen eteen, ettei luokka­yhteiskunta palaa. Nostakaa kulttuurin rahoitus prosenttiin valtion budjetista.

Kiitosten ohella sain Finlandia-puheestani yllättävän paljon kritiikkiä ja ihmettelyä, kuinka kehtaan arvostella hallitusta, vaikka nautin apurahoista. Arvostelijoilta menivät siis puurot ja vellit pahasti sekaisin. Minulta on myös kysytty, tekisinkö saman uudestaan. Tekisin.

7) Oliko Finlandia-palkinnon jälkeen helpompi vai vaikeampi kirjoittaa seuraava teos?

Joka kirjassa on omat vaikeutensa, mutta ei palkinto hidastanut tai estänyt Ystäväni Natalian kirjoittamista. Palkinnon ansiosta pystyin keskittymään kirjoittamiseen täysipäiväisesti.

Kirjani eivät synny miellyttämisen tarpeesta, joten en juuri jännitä niiden saamaa vastaanottoa. En kuitenkaan kirjoita tyhjyyteen. On ilo kuulla, että ihmiset ovat lukeneet kirjan ja olleet vaikuttuneita.

8) Oneiron-romaanisi yhteydessä sinua syytettiin kulttuurisesta omimisesta. Saako kirjailija kirjoittaa kenestä haluaa?

Olen ehdoton sanan- ja ilmaisunvapauden puolustaja, joten kyllä saa. Mutta myös lukijalla on oikeus sanoa, mitä tekstistä ajattelee. Keskustelu kulttuurisesta omimisesta on tärkeä, eikä sitä ole käyty missään nimessä loppuun. Minulla on silti olo, että ”Oneiron-gatessa” puhuttiin enimmäkseen muusta kuin kirjastani.

Omimiskeskustelu vaikutti minuun siten, että olen nykyisin aiempaa tietoisempi näistä kysymyksistä.

9) Onko jonkin kirjan lukeminen mullistanut ajattelusi?

Monenkin – ja liike jatkuu. Pyrin valitsemaan kirjoja, joissa huomio kiinnittyy erityisesti ajattelun ehtoihin. Lapsena Ronja Ryövärintytär tarjosi esikuvan siitä mitä tyttö voi tehdä, teini-iässä tärkeitä olivat eksistentialistiset teokset. Nathalie Sarraute mullisti kaiken. Viimeaikaisista lukukokemuksista tulee mieleen Maggie Nelsonin Argonautit ja Sinelmiä.

Luettuani aikanaan Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseet olin viisi vuotta vegaani. Myös Pentti Linkolan metsien suojelua käsittelevät esseet koskettivat. Molempien teksteissä on emotionaalista vaikuttavuutta, ja ne on kirjoitettu todella hyvin.

10) Kerrot olevasi kirjoittajana täydellisyyden tavoittelija ja kontrollifriikki. Millainen olet, kun et kirjoita?

Riippuu seurasta. Bouboulino-koirani kanssa teen pitkiä, meditatiivisia lenkkejä. Ystävien seurassa pidän hauskaa ja uppoudumme syvälle erilaisiin aiheisiin. Tykkään kovasti olla kotona. Arvostan päiviä, joihin kuuluu lukemista, kirjoittamista, unelmointia ja ulkoilua, mutta ei lainkaan pakollisia menoja, säätämistä ja sähköposteja. Kesät ovat ihania, koska silloin muut ihmiset ovat lomalla ja saan kirjoittaa keskeytyksettä.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!