Aurinko ei ole vielä noussut, kun Filippiinien Cebun saaren etelärannikolla sijaitsevassa Oslobissa jonottaa jo satoja ihmisiä.
Osa on saapunut paikalle aamuneljältä saadakseen numerolapun. Toiset torkkuvat penkeillä varausnumerolappu kädessään. Uimapaidat, pelastusliivit ja vedenpitäviin pusseihin suljetut puhelimet kertovat, miksi kaikki ovat täällä.
He odottavat valashaita.
Oslobin Whale Shark Watching -alueella maailman suurimman kalan näkeminen on lähes varmaa. Juuri se on tehnyt pienestä rannikkokunnasta yhden Filippiinien tunnetuimmista matkailukohteista – ja samalla yhden kiistellyimmistä. Monelle valashain kohtaaminen on kerran elämässä -kokemus.
Klikkaa kuvaa ja näet kaikki jutun kuvat galleriassa.
Oslobin rannalle jo aamuyöllä. Aikainen saapuminen parantaa mahdollisuuksia päästä ensimmäisiin veneisiin.
Valashai on Filippiinien ylpeydenaihe. Lempeänä jättiläisenä tunnettu laji löytyy jopa maan sadan peson setelistä, ja se houkuttelee vuosittain matkailijoita eri puolille saarivaltiota. Monissa kohteissa valashaita nähdään kuitenkin vain silloin, kun ne saapuvat alueelle luonnollisen vaelluksensa aikana.
Esimerkiksi satojen kilometrien päässä Donsolissa sesonki ajoittuu yleensä helmikuusta toukokuuhun, jolloin valashait seuraavat ravintoa alueelle ja jatkavat myöhemmin matkaansa merivirtojen sekä ravintotilanteen mukana. Kohtaamiset tapahtuvat avomerellä, eikä valashaita ruokita.
Oslobissa tilanne on toinen. Kohtaaminen ei perustu vuodenaikoihin tai luonnon rytmiin, vaan valashaita houkutellaan rantavesiin päivittäisellä ruokinnalla ja niitä on nähtävissä täällä ympäri vuoden.
Toiminta alkaa aamukuudelta ja jatkuu puoleenpäivään. Arvioiden mukaan valashaita tulee katsomaan päivittäin noin 1 000–2 000 turistia. Ensimmäiset aamuvuorot ovat suosituimpia, ja niitä saavutaan jonottamaan jo neljältä aamulla.
ennen kuutta valashaiden luokse hieman rannasta irti sijaitsevalle ruokinta-alueelle.
Ennen veneisiin nousua turisteille pidetään lyhyt turvallisuusohjeistus. Aurinkorasvaa ei saa olla iholla. Eläimiin ei saa koskea. Etäisyyttä on pidettävä neljä metriä. Salamakuvaus on kielletty.
Sitten numerot alkavat kuulua kaiuttimesta, ja ihmismassa lähtee liikkeelle kohti veneitä. Noin 50 metrin päässä rannasta veneet odottavat rivissä. Niitä on parikymmentä, ja jokaisessa istuu noin kymmenen turistia. Se tarkoittaa, että samaan aikaan vedessä ja veneissä jopa yli 200 ihmistä on seuraamassa valashaiden ruokintaa.
Veneiden välissä vedessä kajakeissa olevat ruokintamiehet heittelevät mereen katkarapuja ja ohjaavat valashaita kiertämään veneeltä toiselle.
Tuntuu siltä, että monelle tärkeintä ei ole tämän uhanalaisen eläimen näkeminen vaan todiste siitä, että he olivat täällä – kuva valashain kanssa.
Jättimäiset kalat liikkuvat aivan pinnan tuntumassa suu avoinna odottamassa seuraavaa ruokakourallista. Valashait seuraavat kajakkeja hitaasti uiden toistuvaa kahdeksikon muotoista reittiä turistijoukon keskellä.
Vedessä tunnelma on kaksijakoinen. Ensimmäinen läheltä ohittava valashai on pysäyttävä näky – valtava kala liukuu ohi rauhallisesti ja vaivattomasti. Samalla ympärillä kelluu kymmeniä turisteja, joista osa ei selvästi osaa uida kunnolla vaan roikkuu pelastusliivit päällä veneen laidassa ja räpiköi pysyäkseen pinnalla.
Kun opas alkaa laskea ääneen – yksi, kaksi, kolme – turistijoukko työntää itsensä yhtä aikaa veden alle saadakseen kuvan itsestään valashain kanssa. Hetkeä myöhemmin noustaan takaisin pintaan ja potkitaan vettä vauhdilla. Välillä jalat ja sukellusräpylät osuvat myös valashaihin.
Tuntuu siltä, että monelle tärkeintä ei ole tämän uhanalaisen eläimen näkeminen vaan todiste siitä, että he olivat täällä – kuva valashain kanssa.
Kun yksi valashaista kääntyy sivuttain ohi, sen kyljessä näkyy vanhoja naarmuja.
Videolta näkyy, kuinka turisti osuu valashaihin.
kuuden kuukauden vankeusrangaistus.
Oslobin valashaita on tutkinut vuosia filippiiniläinen tutkimuslaitos LAMAVE (Large Marine Vertebrates Research Institute).
Tutkimusten mukaan ruokinta on muuttanut valashaiden käyttäytymistä. Valashait viipyvät samalla alueella tavallista pidempään, viettävät enemmän aikaa pinnassa ja palaavat paikalle toistuvasti.
Kyseessä on poikkeus lajin luonnolliseen elämään nähden. Valashai on vaeltava laji, joka liikkuu pitkiä matkoja ravinnon perässä.
LAMAVEn mukaan valashaiden maailmanlaajuinen kanta on vähentynyt yli 50 prosenttia viimeisen kolmen sukupolven aikana. Laji luokiteltiin vuonna 2016 vaarantuneeksi IUCN:n uhanalaisten lajien punaisella listalla.
LAMAVE on raportoinut myös vammoista. Tutkimuksissa jopa 95 prosentilla Oslobin tunnistetuista valashaista on havaittu arpia tai vammoja, kun vertailukohteena Australiassa vastaava luku oli selvästi pienempi. Syiksi on esitetty venekontaktit, köydet ja jatkuva ihmistoiminta. Lisäksi valashaiden tottuminen veneisiin voi lisätä riskiä muualla, missä veneissä on potkurit.
Järjestö ilmoitti vuonna 2020 keskeyttäneensä aktiivisen Oslob-projektinsa, koska paikallisilla toimijoilla ei sen mukaan ollut halua siirtyä kestävämpiin käytäntöihin.
Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin myös, että monet turistit tunnistivat toimintaan liittyvät eettiset ongelmat ja kuvasivat kokemusta eräänlaiseksi ”guilty pleasure” -elämykseksi, “syylliseksi nautinnoksi”.
Siitä huolimatta he osallistuivat siihen edelleen ja tukivat järjestelmää, joka pitää valashaita riippuvaisina samasta alueesta ja päivittäisestä ruokinnasta.
Myös ympäristöjärjestö WWF:n Filippiinien järjestö on arvostellut Oslobin ruokintaa. Järjestön mukaan ihmisten tulisi kunnioittaa valashaiden luontaista käyttäytymistä pitkän matkan vaeltajina eikä totuttaa niitä pysymään yhdessä paikassa ympäri vuoden.
Silti toiminta jatkuu, koska se tuo tuloja.
Paikallisen majatalon työntekijä Dexter kertoo, että ilman valashaita moni matkailija ei jäisi Oslobiin lainkaan. Turistit käyttävät rahaa majoitukseen, kuljetuksiin, ravintoloihin ja retkiin. Valashai on heille elinkeino.
Valashaiturismiin liittyvistä ristiriidoista ollaan silti paikan päällä tietoisia. Veneitä lastaavat miehet hätistävät minut kysymyksineni pois. Moni turisti ei halua nimeään tai kuvaansa juttuun aistittuaan, että suhtaudun asiaan kriittisesti.
Yksi veneestä palaava matkailija sanoo katuvansa osallistumista.
Yksi veneestä palaava matkailija sanoo katuvansa osallistumista. Hän tiesi toiminnan olevan kiistanalaista mutta ei odottanut tungoksen olevan niin suuri.
Eräs turisti kuvailee kokemusta elämänsä hienoimmaksi.
Japanilainen Chiya Seo suostuu kertomaan nimensä. Hän valitsi Oslobin, koska sai töistä vain neljä päivää vapaata. Hän hyväksyy valashaiden ruokkimisen ainakin periaatteessa.
”Turisteja on liikaa, ja turismia pitäisi säännöstellä paremmin. Mutta niin monet haluavat nähdä valashain, monelle se on unelmien täyttymys”, hän pohtii.
Oslobin ristiriita tiivistyy näihin reaktioihin. Monelle paikka tarjoaa ainutlaatuisen kohtaamisen maailman isoimman kalan kanssa. Toisille se näyttää siltä, mitä se myös on: tarkasti järjestetyltä turistituotteelta, jonka keskiössä ui uhanalainen villieläin.
on asetettu valashain patsas. Paikallisten mukaan se symboloi toivoa siitä, että eläimet
palaavat alueelle päivä toisensa jälkeen.