Värikkäitä koristeita, musiikkia, tanssia, maistuvaa ruokaa ja näyttäviä, mielikuvituksellisia paraateja. Sitä kaikkea tarjoaa maanviljelijöiden suojeluspyhimykselle San Isidrolle omistettu fiesta Lucbanissa. Juhlan juuret ulottuvat 1500-luvulle, ja sitä vietetään kiitosjuhlana onnistuneesta sadonkorjuusta. 

Filippiineillä Quezonin maakunnassa sijaitseva Lucbanin pikkukaupunki houkuttelee toukokuussa paikalle sekä paikallista väkeä että turisteja, jotka haluavat nähdä ja kokea filippiiniläisen fiestatunnelman parhaimmillaan. Samaista Pahiyas-festivaalia juhlitaan alueella myös parissa muussa kaupungissa. 

Manilan kupeessa Pasayssa asuva Shirley Vales Candidato, 67, kertoo, että ikimuistoisin fiesta hänelle on synnyinseudulla Tigaonissa, Camarines Surin maakunnassa vietetty fiesta. Sitä on juhlittu elokuussa kaupungin suojeluspyhimyksen Santa Claran kunniaksi. 

”Päivä alkaa aina messulla kirkossa, mitä seuraavat kulkueet ja paraatit kaupungilla. Kadut täyttyvät silloin värikkäistä, liikkuvista rakennelmista, perinteisistä tanssijoista ja eläväisistä bändeistä”, kuvaa Shirley. 

”Mutta juhlapäivää edeltävä päivä on aina äärimmäisen kiireinen. Kaikki valmistavat omia herkkujaan. Esimerkiksi äitini laittoi ruokia, joissa näkyi hänen espanjalaisten esivanhempiensa vaikutus. Juhlaruokana oli grillattua porsasta, lechon, ja monia muita possusta valmistettuja ruokalajeja. 

”Suurena päivänä yhteisö kokoontui yhteen. Kotien ovet olivat auki kaikille. Ihmiset kiersivät talosta taloon ja nauttivat ruuasta, toistensa seurasta ja juhlatunnelmasta. Santa Claran pyhimysjuhla on ruuan, ystävyyden ja yhteisön juhla. Nykyään kaikille ei ole kuitenkaan enää mahdollista tarjota ruokaa samaan tapaan kuin ennen, jo ihan käytännön syistä.” 

Vaikka uskonnollisissa juhlissa on mukana harras elementti, on meno fiestoissa ja festivaaleissa usein riehakasta.  

Erään arvion mukaan Filippiineillä pidetään vuosittain yli 40 000 fiestaa tai festivaalia. Ne liittyvät yleensä uskontoon, kulttuuriperintöön tai historiallisiin tapahtumiin.  

Erityisen merkittäviä, suuria festivaaleja ovat värikäs Sinulog, jota juhlitaan Cebussa, ja villi Ati-Atihan, jota juhlitaan Kalibossa ja Boracayn saarella. Niitä molempia vietetään tammikuussa Jeesus-lapsen, Santo Niñon, kunniaksi. Ati-Atihan -festivaaliin osallistuvat sen nimen mukaisesti myös ati-kansaa edustavat etniset ryhmät. 

Joulun juhlakausi on Filippiineillä aivan oma lukunsa, mutta myös pääsiäinen ja pyhäinpäivä ovat merkittäviä juhlia. Vaikka uskonnollisissa juhlissa on mukana harras elementti, on meno fiestoissa ja festivaaleissa usein riehakasta.  

”Rakastan joulua! Minulle se alkaa varsinaisesti Simbang gabi -perinteestä, jolloin käydään aamukirkossa yhdeksänä päivänä ennen joulua 16.–24. joulukuuta. Sitten koristelen kotini joulukuusella, belen-seimellä ja ripustan talon eteen parol-joululyhdyn”, Shirley sanoo. 

”Lapsena minä ja sisarukseni ripustimme sukat Santan lahjoja varten ja uskoimme, että hän jakaa lahjat lapsille.” 

”Jouluaattona perhe kokoontuu yhteiselle jouluillalliselle, Noche Buana, puolenyön aikaan herkullisen ruuan ja lahjojen ääreen. Mikä sitten on parasta joulussa? Se, että saamme viettää sitä kaikki yhdessä!” 

Shirleyn ydinperheeseen kuuluvat puoliso Ed ja tytär Yelrihs. Muut sukulaiset ovat myös hyvin läheisiä ja heihin pidetään tiivistä yhteyttä. 

”Uudenvuodenpäivänä me nyt jo aikuiset lapset vietämme ja kunnioitamme äitimme syntymäpäivää, vaikka hän ei olekaan enää keskuudessamme. Jaamme tarinoita ja muistoja ja laulamme karaokea. Siten pidämme yllä hänen muistoaan.” 

Perhe, suku ja oma yhteisö ovat filippiiniläisen kulttuurin kulmakiviä. Edesmenneitä perheenjäseniä muistellaan usein vuosipäivinä. 

”Unohdin vielä mainita sen, että joulunvietto alkaa Filippiineillä jo syyskuussa juhlakoristeluilla ja joululauluilla!” 

”Uutenavuotena me sytytämme kaikki valot talossa ja toivotamme uuden vuoden tervetulleeksi ihaillen räiskyviä raketteja talojen katoilta.” 

Cristina Montajes Ohtonen, 48, viettää joulua lumisissa postikorttimaisemissa Kuhmossa. Ensimmäiset maahan leijailevat lumihiutaleet tekevät hänet onnelliseksi, sillä siitä tietää, että jouluun ei ole enää pitkä matka.  

Suomeen Cristina päätyi tavatessaan suomalaisen miehensä Pentin. Silloin tämä asui vielä Norjassa, mutta vuonna 2011 pariskunta muutti pysyvästi miehen kotiseudulle Kuhmoon.   

Jouluna Cristina laittaa kotinsa ikkunaan paraatipaikalle itse tekemänsä suuren, puna-valkoisen parol-tähden. Se muistuttaa häntä lapsuuden jouluista Filippiineillä. 

”Parol symboloi meille Betlehemin tähteä. Niitä näkee joulun aikaan kaikissa kodeissa, kirkoissa, kaduilla ja kauppakeskuksissa”, Cristina kertoo.  

Ajatus oman parol-tähden tekemisestä syntyi, kun Cristina näki Kuhmon kirjastossa vuosia sitten ilmoituksen joulukranssikilpailusta.  

”Inspiraation lähteenä oli isäni, jolla oli tapana osallistua joka vuosi paikallisiin parol-kilpailuihin. Isällä oli taiteellista silmää, ja pääsin auttamaan häntä tähtien valmistuksessa.” 

Parol-tähdet valmistetaan perinteisesti bambusta ja riisipaperista, mutta nykyään Filippiineillä näkee kaikenlaisista materiaaleista valmistettuja joulutähtiä. Perusmuotona on viisisakarainen tähti, jonka alimmista sakaroista riippuvat pitkät hapsut.    

”Parol symboloi meille Betlehemin tähteä. Niitä näkee joulun aikaan kaikissa kodeissa, kirkoissa, kaduilla ja kauppakeskuksissa.”

Cristina on sopeutunut hyvin suomalaiseen kulttuuriin ja juhlatapoihin. Hän rakastaa piparkakkujen ja aidon joulukuusen tuoksua ja tykkää askarrella joulukortteja. Cristina on myös innokas saunoja, joten joulu- ja juhannussauna ovat myös hänelle tärkeitä perinteitä. 

Yksi mieluisimmista suomalaisista jouluperinteistä on Cristinalle Kauneimmat joululaulut -tilaisuus Kuhmon vanhassa puukirkossa. Samoin kynttilöiden sytyttäminen jouluna hautausmailla.  

Joulukinkun Cristina valmistaa filippiiniläiseen tapaan marinoimalla kinkun ananasmehussa. Hän tykkää muutenkin laittaa ruokaa ja valmistaa monenlaisia herkkuja. 

Aiemmin Kuhmossa oli Cristinan lisäksi vain kaksi muuta sinne muuttanutta filippiiniläistä, mutta parin viime vuoden aikana paikkakunnalle on tullut työn perässä lisää filippiinoja. 

”Kutsuin heitä kesällä viettämään juhannusta meille, jolloin he pääsivät tutustumaan suomalaisiin juhannusperinteisiin, joihin kuuluu grillaaminen ja saunominen. Mieheni taas valmisti vieraille savukalaa.”  

”Joulukuussa me järjestimme yhteisen pikkujoulun, jonne kokoontui lähes kolmekymmentä Kuhmossa asuvaa filippiiniläistä. Jokainen toi mukanaan ruokia nyyttikestiperiaatteella, minkä lisäksi tarjolla oli lohta ja suomalaisia joulutorttuja. Ohjelmassa oli myös erilaisia leikkejä ja lahjojen vaihtamista.” 

”Kristittynä minulle on joulussa kuitenkin kaikkein tärkeintä joulun sanoma. Filippiineiltä kaipaan Suomessa simbang gabi -joulukirkkoperinnettä ja sen tunnelmaa. Nykyään on kuitenkin helppo seurata messuja somen kautta.”