Musiikista ei tule ehkä ihan ensimmäisenä mieleen kidutus. Mutta niin vain sekin on totta: musiikkia käytetään ihmisten kiduttamiseen. Näin on tehty historian aikana esimerkiksi natsi-Saksan keskitysleireillä ja Neuvostoliiton vankileireillä.  

Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA koulutti työntekijöitään kidutuksen saloihin kylmän sodan aikana. Etelä-Amerikan entisissä diktatuureissa asui myös entisiä natseja, jotka opettivat keskitysleireillä käyttämiään kidutusmenetelmiä muille.

Muun muassa Chilessä oli diktaattori Augusto Pinochetin valtakauden aikana keskellä kaupunkia sijaitsevia kidutuskeskuksia. Yhtä niistä kutsuttiin jopa lempinimellä ”diskoteekki”.

”Samaan aikaan kun ihmistä pahoinpideltiin ja kidutettiin sähköiskuilla, soitettiin musiikkia, jotta se peittäisi väkivallan äänet ohikulkijoilta”, musiikkiterapian dosentti Sami Alanne sanoo.

Hänen viime vuonna ilmestynyt teoksensa Music, Music Therapy and Refugees käsittelee paitsi musiikin pimeitä puolia, myös musiikin terapeuttisuutta keinona lievittää pakolaisten ja kidutettujen kärsimyksiä. Eli musiikkia sekä rikkovana että parantavana voimana.

Heavy metal- ja rock-musiikkia on käytetty psykologisena painostuskeinona.  

Ennen kuin mennään musiikin parantavaan vaikutukseen, Alanne avaa vielä sen rumia käyttötapoja. Esimerkiksi tällaisia: musiikkia ja erilaisia ääniä on soitettu kovalla äänellä tauotta, eikä vangin ole annettu nukkua.  

Guantanamo Bayn tukikohdassa Yhdysvallat käytti muslimivankien kidutukseen heavy metal- ja rock-musiikkia psykologisena painostuskeinona.

”Muslimit voivat uskoa rock-musiikin kuuntelun olevan syntiä ja pelätä joutuvansa siitä helvettiin”, Alanne sanoo.

Kidutuksessa on myös voitu käyttää lauluja, joissa on pilkattu vähemmistöön kuuluvaa ihmistä, hänen kulttuuriaan, uskontoaan tai kansanryhmäänsä. Vangit on joskus pakotettu marssimaan ja laulamaan samalla patrioottisia lauluja.  

Monissa maissa vähemmistökansoja on usein myös kielletty soittamasta omaa musiikkiaan. 

”Siksi musiikki vaikuttaa niin voimakkaasti joihinkin kidutettuihin. He ovat joutuneet elämään väkivallan ja propagandan äänimaailmassa”, Alanne selventää. 

Miten Sami Alanne päätyi tekemään terapiatyötä kidutettujen ihmisten kanssa? 2000-luvun alussa Alanne näki televisiohaastattelun Helsingin Diakonissalaitoksen Kidutettujen kuntoutuskeskuksesta. Paikka tunnetaan nykyisin Psykotraumatologian keskuksena.

Asiakkaat olivat tulleet pakolaisina Suomeen eri puolilta maailmaa: Bangladeshista, Sri Lankasta, Irakista, Kongon demokraattisesta tasavallasta ja Chilestä.  

Psykoterapeuttina työskennellyt Alanne alkoi miettiä, miten musiikkiterapia voisi auttaa kidutettuja kuntoutumaan. Tuolloin musiikkiterapiaa ei ollut vielä käytetty hoitomuotona tähän tarkoitukseen – ei Suomessa eikä ulkomaillakaan.  Alanne alkoi tutkia asiaa ja luoda käytäntöjä.  

Länsimainen klassinen musiikki saattoi viedä hoidettavat traumojen lähteille ja tuoda heille positiivisia mielikuvia hyvinkin nopeasti.

Kidutetulle musiikista on voinut jäädä kipeät muistot, Alanne sanoo. Hänen tutkimustensa mukaan musiikin välttely voi kuitenkin vain syventää traumoja. Siksi musiikki on myös lääke. Korjaava musiikkiterapia voi kuntouttaa ihmistä ja saada tämän luottamaan taas musiikkiin.  

Taideyliopiston vierailevana proferssorina työskentelvä Alanne on tehnyt aiheesta myös väitöskirjan.  Sitä varten Alanne teki musiikin kuunteluterapiaa Kidutettujen kuntoutuskeskuksen asiakkaiden kanssa. Sekä terapeutti että asiakkaat saivat valita ryhmässä kuunneltavan musiikin. Sen jälkeen he keskustelivat musiikin herättämistä tunteista ja mielikuvista.  

Alanne valitsi usein rauhallisen musiikin, joka ei herättäisi liian suuria ja hallitsemattomia tunteita. Asiakkaiden rentouttamiseen hän käytti klassisten säveltäjien musiikkia, kuten Sibeliusta ja Chopinia.  

”Länsimainen klassinen musiikki saattoi viedä hoidettavat traumojen lähteille ja tuoda heille positiivisia mielikuvia hyvinkin nopeasti. Terapiassa käytimme kuitenkin montaa eri musiikin lajia.”  

Hoidettavien reaktiot musiikkiin vaihtelivat. Joskus musiikki toi pintaan vaikeita muistoja. Usein musiikki sai kuitenkin myös aikaan läsnäolon hetkiä ja positiivisia tunteita. Musiikki sai asiakkaat nauramaan ja herätti heissä huumorintajua.  

”Vaikutus oli suuri, sillä suurimman osan ajasta he saattoivat olla todella vakavia ja vetäytyviä.”  

Erityisen tärkeitä olivat ne hetket, jolloin asiakas toi kuunneltavaksi musiikkia entisestä kotimaastaan. Kappaleet olivat heille merkityksellisiä, koska ne toivat mieleen muistoja omasta kulttuurista ja äidinkielestä.  

Laulut omasta taustasta saivat hiljaiset ja vakavat ihmiset puhumaan, rakensivat luottamusta ja hälvensivät traumoihin liittyvää epäluuloa. Oman kulttuurin tärkeä musiikki lievitti häpeän tunnetta, jota asiakkaille oli kidutuksessa aiheutettu soittamalla pilkkaavaa musiikkia.

Asiakkaiden identiteetti alkoi vahvistua, koska terapiassa heitä arvostettiin.  

Kidutuksen jättämät traumat voivat siirtyä sukupolvelta toiselle. 

Ihmisestä ei aina voi päällepäin nähdä, onko häntä kidutettu, Alanne muistuttaa. Kidutus voi kuitenkin jättää kokonaisvaltaisesti vakavat jäljet terveyteen ja jopa romahduttaa sen täysin. Vakavat traumat voivat muuttaa persoonallisuutta ja olla koko elämän mittaisia. 

Kidutus voi jättää jälkeensä myös fyysisiä sairauksia ja kipuja. Kun Alanne alkoi tehdä kuntoutuskeskuksen asiakkaille musiikin kuunteluun perustuvaa terapiaa, heidän fyysiset kipunsa olivat joskus hyvin voimakkaita. Joskus musiikin kuuntelu ei onnistunut lainkaan.  

”Noissa tilanteissa vain juttelin ja olin läsnä. Annoin heille mahdollisuuden kertoa kokemuksistaan”, Alanne sanoo. 

Jos kidutuksen jättämiä traumoja, pelkoja ja painajaisia ei käsitellä, ne voivat siirtyä sukupolvelta toiselle, Alanne tähdentää.  Vanhempien ollessa poissaolevia ja kärsiviä syntyy vaara, että lapset jäävät huomiotta ja alkavat voida huonosti. 

”Jos esimerkiksi kidutusta kokenut vanhempi ei kuuntele lähtömaansa musiikkia, lapset voivat tehdä samoin. He eivät näin opi kulttuuristaan ja kielestään. He voivat jopa kehittää pelkoja muita kansoja edustavia ihmisiä ja heidän kulttuurejaan kohtaan.”  

Kidutuksesta on mahdollista toipua, vaikka muistot yleensä jäävät. Alanteen mukaan kidutettujen kohdalla kyse on hyvin pitkästä terapiasta, yleensä vuosien tai koko elämän mittaisesta.  

”Heidän on kuitenkin mahdollista kuntoutua ja elää hyvää elämää.”