Olemme tottuneet ajattelemaan, että moderni teknologia – oli sitten kyse tekoälysovelluksista tai vaikkapa puhelimista – tuo mukanaan talouskasvua, vaurautta ja helpompaa elämää kaikille. 

Todellisuudessa teknologiavetoiseen innovaatiotalouteen liittyy kuitenkin myös äärimmäistä väkivaltaa, jolle ollaan usein sokeita, sanoo tutkija  Antti Tarvainen. 

Hänen tuore väitöstutkimuksensa tarkastelee ajankohtaista aihetta, Israelin ja palestiinalaisten konfliktia, uudesta näkökulmasta. 

Tutkimuksen mukaan uuteen teknologiaan perustuva talous on etenkin viimeisten 30 vuoden aikana kietoutunut Israelin miehitykseen Palestiinalaisalueella. Samalla se on tehnyt palestiinalaisista saman teknologian testiaineistoa – äärimmäisenä esimerkkinä Gazan tämänhetkinen tuho. 

Tarvaisen tutkimusaiheena ei oikeastaan ole Israel ja Palestiina vaan innovaatiotalous laajemmin. 

Käsitettä on vaikea määritellä yksiselitteisesti, mutta Tarvainen viittaa sillä talouteen, johon liittyvät esimerkiksi korkea teknologia, riskipääomat, start-up-yritykset ja suuret teknologiayhtiöt. 

Israel ja Palestiina valikoituivat tarkemmaksi tutkimuskohteeksi, koska Israel on maailman johtavia korkean teknologian ja innovaatiotalouden keskittymiä. 

Vuonna 2022 teknologiateollisuus tuotti yli 18 prosenttia Israelin bruttokansantuotteesta ja yli puolet viennistä. Israelin teknologiayrityksiin investoivat etenkin maailman johtavan teknologiakeskittymän, Kalifornian Piilaakson, riskipääomasijoittajat. 

Tajusin, että jos haluan ymmärtää innovaatiotalouden ja väkivallan suhdetta, Israel voisi olla siihen hyvä paikka.

Israelissa on myös satoja monikansallisten teknologiayritysten strategisia tutkimuskeskuksia. Monen, kuten Intelin, Ciscon, Googlen, Applen ja Metan, päämaja on juuri Kaliforniassa, San Franciscon alueella.

Tarvainen kiinnostui aiheesta oltuaan aiemman työnsä kautta tekemisissä Piilaakson start-up-kulttuurin ja innovaatiotalouden parissa.  

Hän tutustui myös Kalifornian historiaan. Osavaltion tarinaa sävyttävät uudisraivaajahenki ja monenlaiset uudet innovaatiot, joita on edistetty utopistisen tulevaisuudenuskon innoittamana. Samalla siihen liittyy myös varjopuolia, kuten alkuperäiskansojen ajamista mailtaan. 

”Koin, että siinä oli jotain, mistä en saanut kiinni, jotakin väkivaltaista, jolle en löytänyt nimeä. Aloin tutkia aihetta tarkemmin ja tajusin, että jos haluan ymmärtää innovaatiotalouden ja väkivallan suhdetta, Israel voisi olla siihen hyvä paikka, koska se on sekä brutaalin väkivallan keskus että teknologiatalouden luvattu maa”, Tarvainen kertoo. 

Hän teki laajan kenttätyön ja haastatteli väitöskirjaansa varten vuosina 2019–2023 noin 140:tä israelilaista ja palestiinalaista ”innovaatioeliitin” jäsentä Israelissa, Palestiinassa ja Yhdysvalloissa. He ovat koulutettuja teknologia-alan työntekijöitä, asiantuntijoita, yrittäjiä ja sijoittajia. 

Nykymuotoisen innovaatiotalouden ensimmäiset askeleet otettiin Israelissa ja Palestiinassa 1990-luvun alkuvuosina, kun Israel ja palestiinalaishallinto solmivat Oslon rauhansopimukset. 

Israel oli miehittänyt Länsirantaa ja Gazaa vuodesta 1967 alkaen, ja takana oli palestiinalaisten ensimmäinen intifada. Nyt toiveissa oli palestiinalaisvaltion perustaminen ja pysyvä rauha. 

Samoihin aikoihin Kalifornian Piilaaksossa elettiin innovaatiotalousbuumia. Teknologiaan investoitiin nyt toden teolla, ja investointeja sävytti optimistinen usko tulevaan. 

”Ajateltiin, että asiat, jotka ihmiskunta on sotkenut, pystyttäisiin korjaamaan uuden, säihkyvän teknologian ja riskipääoman yhdistelmällä”, Tarvainen kuvailee. 

Israelissa ja Palestiinassa innovaatiotalous haluttiin valjastaa rauhan ja yhteistyön edistäjäksi. Ajatuksena oli rakentaa Palestiinaan teknologiateollisuuden ”ulkoistuskeskuksia”, jotka työllistäisivät palestiinalaisia ja samalla edistäisivät rauhaa. 

Osittain näin kävikin. Israeliin alkoi virrata Piilaaksosta investointeja, ja kansainväliset kehitysrahoittajat tukivat teknologia-alan koulutusta Palestiinassa. Innovaatiotaloutta alkoi syntyä myös Palestiinaan. Nykyään alueella arvioidaan olevan noin 300 start-up-yritystä. 

Palestiinalainen maksaa 3–5 kertaa vähemmän kuin israelilainen työntekijä.

Miehitys kuitenkin syveni eikä palestiinalaisvaltiota syntynyt.

Samalla innovaatiotaloudesta tuli Israelille uusi hallintakeino, Tarvainen toteaa. Palestiina ei ole hyötynyt siitä taloudellisesti kovinkaan paljon. 

Miehityksen takia palestiinalaisilla ei ole lentokenttää, satamaa, tullia eikä omassa hallinnassaan olevaa verkkoakaan. Israel ei salli palestiinalaisten omia tuotantolaitoksia, koska pitää niitä turvallisuusriskinä. Muista arabimaista tulevat sijoittajat pidetään poissa jättämällä viisumit myöntämättä, Tarvainen kertoo. 

”Israel kontrolloi taloutta, joten se pystyy määrittämään työn hinnan. Palestiinalainen maksaa 3–5 kertaa vähemmän kuin israelilainen työntekijä.” 

Vuonna 2021 Palestiinan start-up-sektorin arvo olikin vain 62 miljoonaa dollaria. Pelkästään Tel Avivissa sektorin arvo on 253 miljardia dollaria. 

Palestiinalaiset ovat Tarvaisen mukaan innovaatiotaloudelle paitsi halpaa työvoimaa, myös ”aineistoa”. 

Esimerkkinä voi mainita vaikkapa tarkastuspisteet, joiden avulla Israel kontrolloi palestiinalaisten liikkumista – myös paikasta toiseen liikkuvia teknologiatyöntekijöitä. Tarkastuspisteillä kerätään dataa, jota on voitu sittemmin käyttää vaikkapa kasvojentunnistusteknologian kehittämiseen. 

Myös innovaatiotalouden vaatima infrastruktuuri on sidoksissa miehityspolitiikkaan. Esimerkiksi Itä-Jerusalemissa suunnitellaan teknologiakeskuksia suoraan palestiinalaisten asuinalueiden päälle. 

”Monet teknologiakampukset ja yrityskeskittymät myös rakennetaan Länsirannan rajalle, jolloin siirtokuntiin täytyy tehdä teitä. Silloin se muuttuu alueen haltuunoton muodoksi. Yritystoiminnan taustalla onkin valtion laajenemispyrkimys”, Tarvainen kuvailee. 

Israel hallitsee innovaatiotalouden kautta Palestiinaa myös siinä mielessä, että sen ansiosta alueelle on syntynyt innovaatioeliitti. Se joutuu tekemään yhteistyötä miehittäjän kanssa, mikäli se mielii päästä globaaleille markkinoille. 

Moni Tarvaisen haastateltava kokikin tilanteen ristiriitaisena. Aihe oli hänen mukaansa monesti tabu, joskin eri ihmiset suhtautuivat siihen eri tavoin. 

”Osa ajatteli, että se on hinta siitä, että haluaa paremman elämän. Osa taas ei halunnut puhua aiheesta ollenkaan eikä keskittyä mihinkään poliittiseen. On myös niitä, jotka yrittävät käyttää parempaa asemaansa Israel-riippuvuuden vähentämiseen ja uuden solidaarisuuden luomiseen.” 

Se on kuitenkin vaikeaa, sillä Israelin armeija seuraa palestiinalaisia työntekijöitä sosiaalisen median tilejä myöden.

Israelilaisista haastateltavista vain pieni osa tiedosti innovaatiotalouden roolin miehityksessä. 

Teknologia oli monille paremminkin paikka, jossa väkivallan saattoi unohtaa tai piilottaa.

”Merkittävä osa uskoi teknologian tulevaisuuteen ja siihen, että se on rauhan eikä väkivallan maailma. Kun kyselin heidän armeija-ajastaan, he eivät halunneet palata siihen. Teknologia oli monille paremminkin paikka, jossa väkivallan saattoi unohtaa tai piilottaa.” 

Juuri tämä ristiriita Tarvaista kiinnostaa. Hänen mukaansa innovaatiotalous ja väkivalta kietoutuvat yhteen laajemmin – myös muualla kuin Israelissa ja Palestiinassa. Innovaatiot halutaan nähdä ratkaisuna ongelmiin, mutta niiden väkivaltainen menneisyys ja nykyisyys unohdetaan. 

Siitä päästään takaisin Kalifornian Piilaaksoon, jossa sama tarina on toistunut monta kertaa. 1500-luvulla espanjalaisvalloittajat etsivät Eldoradoa, 1840-luvulla taas koettiin kultakuume. Myöhemmin modernin maatalouden voittokulku tapahtui juuri Kaliforniassa, ja lopulta alueelle syntyi Piilaakso. 

Samantyyppinen uudisraivaajahenki liitetään usein myös Israeliin. Sionismin alkuaikoina valtion perustaminen nähtiin projektina, jonka avulla autio maa saataisiin kukoistamaan. 

Todellisuudessa niin Kalifornian kuin Israelinkin historia on väkivaltainen ja asuttajakolonialismin sävyttämä. Uudisraivaajat raivasivat tieltään esimerkiksi alkuperäiskansoja, israelilaiset taas palestiinalaisia. 

Nykyisin San Francisco on Yhdysvaltain asunnottomuuden pahimpia keskuksia samaan aikaan, kun siellä toimivat maailman rikkaimmat yritykset. 

“Voi kysyä, onko se osa tätä pitkää jatkumoa, jossa ajatukset paremmasta maailmasta liittyvät karkotusprojekteihin”, Tarvainen pohtii. 

Tarvainen sai aineistonsa kerättyä juuri ennen kuin Hamas lokakuussa 2023 teki Israeliin useita iskuja ja Israel aloitti järjestelmälliset iskut Gazaan. Tällä hetkellä kuolleita on yli 54 000. Monet asiantuntijat puhuvat kansanmurhasta. 

Tarvainen näkee, että Gazan tilanne tuo innovaatiotalouden ja väkivallan yhteyksiä esiin kaikkein brutaaleimmalla tavalla.   

”Se vie innovaatiotalouden äärimmäiseen kuolemanlaaksoon.” 

Gazasta on tullut kohde, jossa Israel testaa ja soveltaa innovaatiotalouden uusimpia sovelluksia. Mediat ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kertoneet muun muassa Lavender-ohjelmasta, joka soveltaa koneoppimista ja luokittelee asukkaita sen mukaan, kuuluvatko he todennäköisesti aseelliseen ryhmään vai eivät. 

Gospel  taas luokittelee erilaisia hyökkäyskohteita. Where’s Daddy  välittää mobiilidatan avulla asukkaille tietoja siitä, milloin sotilaskohteeksi merkitty ihminen saapuu tietylle alueelle. 

Tarvaista kiinnostaa erityisesti se, miksi ulkomaiset sijoittajat ovat edelleen pysyneet Israelin rinnalla, vaikka sitä epäillään sotarikoksista. Se on tehty keksimällä uusi utopistinen tarina, hän sanoo. 

”Tarina on se, että Gaza on uusi alku, paikka, jossa tekoäly vihdoin syntyy. Toki heillä on myös taloudellinen intressi. Lisäksi etenkin Yhdysvalloissa on pitkä historia sille, kumman tarinaa pidetään uskottavampana. Israel nähdään pelkästään väkivallan uhrina, ja vie aikaa, ennen kuin palestiinalaiset pääsevät sellaiseen rooliin.” 

Tarinan murentaminen voi alkaa pientenkin toimijoiden päätöksestä.

Saman tarinan osa on hänen mukaansa nyt myös Suomi, joka on ostamassa Israelin valtion omistaman Rafael-yhtiön ohjuspuolustusjärjestelmää, Daavidin linkoa. Rafael tuottaa myös esimerkiksi ohjuksia Israelin armeijan käyttöön. 

Myös Suomi vahvistaa osaltaan Israelin asemaa innovaatiotalouden johtomaana, vaikka se onkin pieni tekijä ja ostaa puolustustarvikkeita, Tarvainen sanoo. 

Hän toivoo, että innovaatiotaloudesta voitaisiin keskustella eri tavalla kuin nykyisin. Se voisi johtaa oikeasti paremman teknologian kehittämiseen tulevaisuudessa. 

”Tarinan murentaminen voi alkaa pientenkin toimijoiden päätöksestä. Sen takia sillä, että päätökset ovat kestäviä ihmisoikeuksien ja kansainvälisen lain näkökulmasta, on väliä.” 

Antti Tarvaisen globaalin kehitystutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa 6.6.2025.