Jos YK:ta ei olisi, se olisi pakko keksiä viimeistään nyt.

Ehdottomasti. Kyllä meidän on keskustelemalla, neuvottelemalla ja yhteisymmärrystä hakemalla ratkottava maailman asioita. On oltava jonkinlainen rakenne, jossa kaikilla mailla on ääni. En kuitenkaan usko, että sellaista saataisiin aikaan, jos YK romutettaisiin nyt ja lähdettäisiin rakentamaan uutta. Sitä painetta ja mielialaa, joka oli YK:n perustamisen aikaan, ei tällä hetkellä ole.

YK on historiansa suurimmassa kriisissä.

Kriisejä on vaikea verrata toisiinsa. Olemme äärimmäisen vakavassa ja vaikeassa tilanteessa. Luottamus YK:hon on vähentynyt, ja koko monenkeskistä järjestelmää rapautetaan tietoisesti. Silti ajattelen, että YK oli kylmän sodan aikana vielä pahemmin halvaantunut kuin nyt. Ydinsodan uhka oli lähempänä. Toivon, että 1990-luvulla tapahtuneet Ruandan ja Bosnian Srebrenican kansanmurhat jäävät karmeudessaan omaan luokkaansa.

Etenkään suurvallat eivät enää kunnioita kansainvälisiä sopimuksia.

Kyllä meillä toisaalta kuitenkin neuvotellaan koko ajan uusia kansainvälisiä sopimuksia, mikä kertoo siitä, että siihen on tarvetta ja halukkuutta. Ajattelen myös, että Yhdysvaltain ylilyönninomaiset päätökset vaikkapa tullisodasta saattavat johtaa siihen, että kansainvälisistä sopimuksista halutaan pitää kiinni entistä tiukemmin. Toisaalta jos yksi maa katsoo oikeudekseen olla noudattamatta kansainvälisiä sopimuksia, muutkin tekevät niin.

Toimiakseen tehokkaasti YK tarvitsee poliittista ja taloudellista tukea. Tällä hetkellä monet maat kuitenkin vetävät rahoitusta Yhdysvaltain johdolla pois monenkeskiseltä järjestelmältä.

Monenkeskinen järjestelmä on Suomen kaltaisille pienille maille tärkein tapa selvitä maailmanpolitiikan myllerryksen keskellä.

Kyllä, vaikkei ehkä ainoa. Ilman monenkeskistä järjestelmää elämme vahvempien valtakunnassa, eikä Suomen kaltaisilla mailla tai alueellisilla yhteistyörakenteilla ole siinä paljon sananvaltaa. Näemme jo nyt, että jos emme ole aktiivisia emmekä pidä kiinni sopimuksista ja sovituista toimintamalleista, äänemme jää helposti kuulumattomiin.

YK on byrokraattinen ja elitistinen organisaatio, jota pitää uudistaa radikaalisti.

YK on 193 valtion yhteistyöelin, ja kun yritetään löytää yhteinen nimittäjä, jonka mukaan toimia, byrokratia on tiettyyn pisteeseen asti välttämätöntä. Byrokratiaa on kuitenkin viime vuosina vähennetty paljon ja YK:n toimintoja on uudistettu ja tehostettu. Esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston uudistamisessa on otettu askelia eteenpäin.

Toimiakseen tehokkaasti YK tarvitsee poliittista ja taloudellista tukea. Tällä hetkellä monet maat kuitenkin vetävät rahoitusta Yhdysvaltain johdolla pois monenkeskiseltä järjestelmältä. Se voi lisätä YK:n uskottavuusongelmia entisestään.

YK on merkittävä humanitaarisen avun toimittaja. Se avustaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Tätä työtä on vaikea sanoa elitistiseksi.