Joka kuukausi Myanmarista Thaimaahan paennut toimittaja Su Myat palaa salaa rajan yli kotimaahansa. Hän raportoi sotilasjuntan ilmaiskuista ja korruptiosta maassa, jossa lehdistönvapaus on murskattu vuoden 2021 vallankaappauksen jälkeen. Vielä jokin aika sitten Su Myatin pyörittämä ThanLwinKhet-uutissivusto sai pienen apurahan Yhdysvaltain kehitysapuvirasto USAIDiltä, mikä mahdollisti kuukausipalkan maksamisen toimittajille. Nyt elintärkeä rahoitus on poissa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös jäädyttää kehitysapu on vienyt monilta riippumattomilta medioilta viimeisetkin resurssit.
”Meillä ei ole enää käytännössä mitään. Heti herätessäni joudun miettimään, mistä saan rahaa,” Su Myat kuvailee tilannetta brittilehti The Guardianille.
Yli 300 myanmarilaista toimittajaa sinnittelee maanpaossa Thaimaassa. Myanmarin itsenäisen lehdistöneuvoston mukaan noin 200 heistä menetti tulonsa Trumpin päätöksen seurauksena. Uutisointia jatketaan nyt vapaaehtoisvoimin ja puolikkailla palkoilla. Toimittajat, jotka vaarantavat henkensä työnsä vuoksi, ovat yhtäkkiä jääneet ilman toimeentuloa.
Samanlainen kriisi toistuu muuallakin. Kamerunissa tutkiva datajournalismisivusto DataCameroon on joutunut keskeyttämään hankkeita, joilla piti valvoa toimittajien turvallisuutta ja raportoida vaaleista. Iranissa toimittajat uhkaavat jäädä ilman elintärkeitä työkaluja, kuten suojattuja VPN-yhteyksiä, joiden avulla on raportoitu ihmisoikeusloukkauksista ja tuettu kansalaisyhteiskuntaa protestien aikana.
USAID on ollut vuosikymmeniä maailman merkittävimpiä riippumattoman median rahoittaja, mutta nyt tuki loppui kuin seinään. USAIDin oman raportin mukaan pelkästään vuonna 2023 viraston tuella koulutettiin 6 200 toimittajaa, tuettiin 707:ää riippumatonta uutismediaa ja 279:ää kansalaisyhteiskunnan järjestöä yli 30 maassa. Yhdysvaltain kongressi oli budjetoinut vuodelle 2025 noin 268 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria riippumattoman journalismin ja vapaan tiedonkulun edistämiseen maailmalla.
Leikkauspäätöksen myötä monissa maissa lehdet ja radioasemat joutuivat laittamaan lappua luukulle kirjaimellisesti yhdessä yössä. Toimituksia on suljettu, journalisteja irtisanottu ja juttuprojekteja jäädytetty.
Useat mediat eivät uskalla julkisesti kertoa ahdingostaan, jotteivät antaisi aseita autoritääristen hallitusten mustamaalauskampanjoille.
Ukrainassa jopa yhdeksän kymmenestä riippumattomasta mediasta on toiminut ulkomaisen tuen varassa. Esimerkiksi palkitun tutkivaan journalismiin keskittyvän toimituksen Slidstvo.Infon rahoituksesta USAIDin avustusten jäädytys vei 80 prosenttia. Päätoimittaja Anna Babinets kertoo, että leikkaukset ovat pakottaneet harkitsemaan rintamalta ja sotarikoksista raportoimisen vähentämistä.
Kansainvälinen tutkivien toimittajien verkosto OCCRP, joka on osallistunut esimerkiksi Panaman paperien tutkintaan, puolestaan kertoi menettäneensä lähes kolmanneksen budjetistaan ja joutuneensa irtisanomaan 43 toimittajaa ympäri maailmaa.
Trumpin leikkausten vaikutusten arviointia vaikeuttaa se, että moni avustuksia saanut taho vaikenee pelätessään leimautumista. Useat mediat eivät uskalla julkisesti kertoa ahdingostaan, jotteivät antaisi aseita autoritääristen hallitusten mustamaalauskampanjoille. Todellinen vahinko on vielä nähtyä huomattavasti suurempi.
Autoritaariset hallinnot ympäri maailmaa ovatkin ottaneet USA:n kehitysapuleikkaukset vastaan ilolla. ”Katsokaa, ketkä juhlivat äänekkäimmin. Kiinan kommunistinen puolue. Kreml”, totesi Toimittajat ilman rajoja -järjestön Yhdysvaltain-johtaja Clayton Weimers.
”He ovat innoissaan nähdessään, että riippumattomat toimittajat, jotka ovat vuosikymmeniä olleet piikkejä heidän lihassaan, eivät enää jatka työtään.”
Myös Georgian pääministeri Irakli Kobakhidze riemuitsi avoimesti Trumpin linjasta samaan aikaan, kun hallitus ajoi läpi Venäjän mallin mukaisen kiistellyn agenttilain, joka velvoittaa ulkomailta rahoitusta saavat kansalaisjärjestöt ja mediatoimijat rekisteröitymään ulkovaltojen edustajiksi. Pelkona on, että muuallakin hallitukset käyttävät tilaisuuden hyväksi ja pyrkivät säätämään uusia lakeja estääkseen ulkomaisen tuen riippumattomalle medialle.
Lehdistönvapautta puolustavat järjestöt varoittavat, että Trumpin leikkaukset luovat tiedollisen tyhjiön, jonka autoritääriset hallinnot ja propagandakoneistot täyttävät mielellään.
Esimerkkejä on jo nähty: Venäjän entinen presidentti ja nykyinen turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev reagoi USAIDin rahoitusjäädytykseen toteamalla, että se osoittaa riippumattomien medioiden olleen alun perinkin ulkovaltojen työkaluja. Medvedevin kommentti vahvisti Venäjän propagandakoneiston pitkään toistamaa väitettä, jonka mukaan riippumaton journalismi on naamioitua länsivaikutusta ja tiedustelutyötä.
Venäläiset oligarkit ja Kiinan valtionmedioiden edustajat liikkuvat markkinoille, joilta länsimainen tuki vetäytyy. Ukrainassa riippumattoman median rahoituksen romahdus voi Slidstvo.Infon päätoimittaja Anna Babinetsin mukaan johtaa siihen, että ”venäläinen raha valtaa markkinat”.
Jos haluat houkutella mainostajia, neuvo on yksinkertainen: älä ärsytä hallitusta.
Intialainen mediakriitikko Sevanti Ninan on puhunut median paradoksista: julkaisuja ja kanavia on runsaasti, mutta ne voivat olla yhtä aikaa taloudellisesti henkitoreissaan ja poliittisesti ahtaalla.
Intiassa sanomalehtien määrä kasvaa nopeasti, ja maa on matkalla maailman viidenneksi suurimmaksi lehtimarkkinaksi vuoteen 2026 mennessä. Kuitenkin journalistinen sisältö on kaventunut, ja riippumattomat toimitukset ovat kutistuneet. Valtaosa mainostuloista ohjautuu suurille mediakonserneille, joiden omistajat ovat poliittisesti kytköksissä vallanpitäjiin.
Ruandassa 85–90 prosenttia lehdistön mainostuloista tulee julkiselta sektorilta, mikä tekee riippumattomasta uutisoinnista lähes mahdotonta.
”Jos haluat houkutella mainostajia, neuvo on yksinkertainen: älä ärsytä hallitusta,” kiteytti verkkolehti Great Lakes Voicen päätoimittaja Robert Mugabe jo vuonna 2014 julkaistussa raportissa.
Poliittiset tahot osaavat myös käyttää hyödykseen medioiden ja toimittajien taloudellista ahdinkoa. Monessa Afrikan ja Aasian maassa Kiina on jo vuosia vahvistanut omaa vaikutusvaltaansa tarjoamalla ilmaisia uutisartikkeleita ja toimittajakoulutusta.
Esimerkiksi valtio-omisteinen China Global Television Network (CGTN) työllistää Afrikassa noin 200 paikallista toimittajaa. Vaikka afrikkalaisia journalisteja palkataan runsaasti, valta säilyy tiukasti Pekingissä.
”Kenialaisilla journalisteilla ei ole mitään sananvaltaa ohjelmien sisältöön tai linjauksiin,” kertoi entinen CGTN:n afrikkatoimituksen vastaava toimittaja The Elephant -julkaisulle vuonna 2019. ”Se on Kiinan kommunistisen puolueen propagandadivisioonan etuoikeus.”
Samaan aikaan myös Venäjä kasvattaa vaikutusvaltaansa Afrikassa. Valtion kontrolloima RT-kanava on esimerkiksi käynnistänyt ilmaisia koulutusohjelmia, joihin on osallistunut yli tuhat afrikkalaista toimittajaa 35 maasta.
Kurssin rakenne muistuttaa ensi silmäyksellä tavallista journalistikoulutusta, mutta sisältö on kyllästetty Kremlin propagandalla. Koulutuksessa RT:n kirjeenvaihtaja Igor Kurashenko esimerkiksi väitti, että Douman vuoden 2018 kaasuhyökkäys oli ”oppikirjaesimerkki valeuutisesta,” huolimatta siitä, että kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW:n tutkinta osoitti hyökkäyksen olleen Syyrian armeijan toteuttama ja tappaneen ainakin 43 siviiliä. Samassa koulutuksessa Kurashenko kiisti myös Butšan verilöylyn, jota hän kuvaili tunnetuksi valeuutiseksi.
Kenialaiskirjailija Ngũgĩ wa Thiong’o on korostanut, kuinka sorrosta vapautuminen alkaa omien tarinoiden takaisinvaltauksella. Jos paikallinen media vaiennetaan, kansa menettää oman äänensä ja identiteettinsä määrittelyn muiden käsiin. Tämä on vaarallista kertomusten valtapolitiikkaa, jota kulttuuriteoreetikko Edward Said aikoinaan kuvasi: voimakkaampi osapuoli muokkaa todellisuuden kuvastoa, kun vastanarratiivi puuttuu. Paikallisen riippumattoman journalismin hiipuminen voi tarkoittaa, että kokonaiset kansakunnat näkevät peilikuvansa vain vallanpitäjien tai ulkovaltojen vääristämänä.
Nobel-palkittu toimittaja Maria Ressa ja kansainvälisen median tukiverkosto Internewsin johtaja Nishant Lalwani kirjoittivat jo keväällä 2023 Project Syndicate -julkaisussa, että kansainväliset ponnistelut riippumattoman journalismin tukemiseksi ovat jääneet hälyttävän vähäisiksi: vain 0,3 prosenttia kansainvälisestä kehitysavusta ohjataan journalismin tukemiseen.
Ressa ja Lalwani ehdottivat, että median tukemista tulisi kasvattaa vähintään yhteen prosenttiin kehitysavusta, mikä toisi vuosittain miljardi dollaria lisää laadukkaan tiedon puolustamiseen. Nyt suunta on päinvastainen: riippumattoman median rahoitusta leikataan, ja demokratian tukipilareita murennetaan rytinällä.
USAIDin rahoitusleikkaukset ovat nostaneet esiin hyytävän skenaarion: entä jos vapaa media todella kuihtuu alueilla, joilla se on vasta orastanut?
USAIDin rahoitusleikkaukset iskevät jo valmiiksi hankalaan maaperään. Eri puolilla maailmaa tiedotusvälineiden toiminta on hiipunut viime vuosina kriisien seurauksena. Esimerkiksi Bangladeshissa koronapandemia pakotti 254 sanomalehteä lopettamaan toimintansa, ja vuoden 2020 loppuun mennessä toiminnassa oli enää 86 sanomalehteä.
Myös digitaalisen markkinatalouden mullistus on rapauttanut perinteisiä tulonlähteitä – mainostulot ovat romahtaneet, ja teknologiajättien algoritmit ohjaavat huomion viihteeseen tai polarisoivaan sisältöön. Maailmanlaajuisesti sanomalehtien mainosmarkkinoista on neljässä vuodessa sulanut yli kolmannes.
USAIDin rahoitusleikkaukset ovat nostaneet esiin hyytävän skenaarion: entä jos vapaa media todella kuihtuu alueilla, joilla se on vasta orastanut? Tämä on kohtalonkysymys demokratialle.
Ilman ulkopuolista tukea toimittajien resurssit eivät riitä vallanpitäjien korruption tai sotilaallisten konfliktien seuraamiseen.
Synkimmät ennusteet maalaavat kuvaa pimeästä yöstä, jossa vapaa lehdistö hiipuu ja tilalle hiipii informaatiosumu. Silti kriisin keskeltä pilkottaa myös toivon kipinöitä.
Leikkausten aiheuttama järkytys on herättänyt ennennäkemätöntä solidaarisuutta journalistien keskuudessa. Maailman eri kolkissa kollegat ovat ryhtyneet tukemaan toisiaan: ukrainalainen Kyiv Independent -verkkolehti käynnisti joukkorahoituskampanjan tukeakseen kolmea USAID-rahojen jäädytyksestä kärsinyttä julkaisua.
Latinalaisessa Amerikassa tutkivan journalismin verkosto El CLIP on ohjannut omista vähäisistä varoistaan apua pahiten kärsineille sisarorganisaatioilleen.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa toimivat lehdistöjärjestöt ovat laatineet vetoomuksia, joissa kymmenet mediavapausorganisaatiot vaativat hallituksilta pikaisia pelastuspaketteja riippumattomalle medialle.
Vaikka USAIDin kohtalo on yhä oikeusriitojen ja poliittisen kädenväännön kohteena, nämä ruohonjuuritason reaktiot osoittavat, että journalistiyhteisö ei luovuta ilman taistelua.