Heikko ruokaturva estää kehitysmaiden pienviljelijöitä ottamasta käyttöön uusia ilmastonmuutosta paremmin sietäviä viljelykeinoja, käy ilmi ilmastonmuutoksen, ruokaturvan ja maatalouden yhteyksiä tutkivan CCAFS-ohjelman tutkimuksesta.

Sopeutumiskyvyn puutteella taas on tutkimuksen mukaan yhteys ruokapulaan, joten tuloksena on noidankehä.

”Kumpi tulee ensin, kana vai muna? Kotitaloudet, jotka ponnistelevat ruokkiakseen perheensä läpi vuoden, eivät pysty investoimaan uusiin käytäntöihin, joihin kuuluvat korkeammat kulut ja riskit”, toteaa tiiminjohtaja Patti Kristjanson.

CCAFS:n selvityksessä tutkittiin 700:aa itäafrikkalaista kotitaloutta viidellä tutkimusalueella, joista kaikille ruokapula oli tuttua: pahimmalla alueella Etiopian Boranassa kärsitään ruokapulasta jopa yli puolet vuodesta.

Kristjansonin mukaan vaikka viljelijät ovat sukupolvien ajan sopeutuneet hankaliin sääolosuhteisiin, tulevaisuudessa se on tehtävä yhä nopeammin, sillä ilmastonmuutos tekee sateista epäsäännöllisempiä ja nostaa lämpötiloja.

Toisaalta viljelijät ovat kuitenkin alkaneet ottaa käyttöön myös sopeutumiskeinoja. Tutkituista kotitalouksista 56 prosenttia oli alkanut viljellä ainakin yhtä kuivuutta paremmin sietävää lajiketta. Puolet oli alkanut istuttaa puita, mikä auttaa veden ja maaperän laadun parantamisesta. Toisaalta esimerkiksi parempaa maaperän hallintaa, kuten pengertämistä tai harjujen rakentamista, harjoitti vain 16 prosenttia tutkituista.

Ennusteiden mukaan maailman ruuantuotannon on kasvettava 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tutkijat vaativatkin viljelijöille parempaa tukea.