Airbnb-asunnon ikkunat voi peittää murtosuojarullaimella. Samantyyppistä järjestelmää käytetään esimerkiksi kauppakeskusten liiketiloissa ja autohalleissa murtojen estämiseksi. Lyhytvuokraukseen tarkoitetussa asunnossa tehostettu murtosuoja tuntuu silti hätävarjelun liioittelulta.
Onko tässä syytä huoleen, tai pelkoon? Vai miksi muuten ateenalainen kerrostalohuoneisto olisi niin jämerästi turvattu?
Vastauksia ei tarvitse hakea kaukaa. Riittää, kun kääntää katseensa kerrostalojen ja liiketilojen seiniin, joissa kantaaottavat graffitit kertovat omaa tarinaansa Akropoliksen etelärinteellä sijaitsevan Koukakin alueen ahdingosta: ”Burn Airbnb!” ”Tourists fuck off!” ”Salary 500 € / rent 400 € – we don´t have homes anymore!” .
Viesti on monista Euroopan suurkaupungeista tuttu: Airbnb ja sen aiheuttama elinkustannusten nousu on ajanut paikalliset ahtaalle, ja pakottanut etsimään edullisempaa asumismuotoa toisaalta. Ateenassa kriisi alkoi Koukakista, jota voidaan pitää heijastumana koko kaupunkia koskevasta ongelmasta.
Papabalup-kahvilan tarjoilija havainnollistaa asiaa kertomalla, että naapurirapun 20 asunnosta 18 on Airbnb-käytössä.
”Paikallisten kannalta tilanne on kestämätön: tarjolla on yhä vähemmän asuntoja, ja vuokrat ovat todella korkeat. Jos kuukausipalkka on 500 euroa ja vuokra 400 euroa, miten siitä jää rahaa edes peruselämiseen?”, hän sanoo.
Muutama vuosi sitten Koukakissa suljettiin Airbnb-ilmiön seurauksena ensimmäinen koulu.
Suomen Ateenan-instituutin johtaja Petra Pakkanen puhuu Airbnb:n ”tuhoavasta vaikutuksesta”. Hän kuitenkin tähdentää, ettei ongelman ydin ole turismissa sinänsä, vaan lyhytvuokrauksessa, joka on räjähtänyt käsiin. Paitsi vuokrat, myös muut elinkustannukset ovat nousseet Airbnb:n valtaamilla alueilla pilviin. Kauas on tultu palvelun alkuajoista, jolloin ihmiset vuokrasivat kotinsa yhtä huonetta saadakseen lisätuloja.
”Kokonaiset kerrostalot ovat nyt muuttuneet Airbnb-taloiksi, jotka ovat usein isojen, ulkomaisten firmojen omistuksessa. Perusinfrastruktuuri alkaa kadota, mikä näkyy monella eri tasolla. Muutama vuosi sitten Koukakissa suljettiin Airbnb-ilmiön seurauksena ensimmäinen koulu”, Pakkanen kertoo.
Tilastoissa Kreikka näyttäytyy kuitenkin edukseen. Se on Pakkasen mielestä merkillistä. Kreikan poliittinen järjestelmä antaa maasta vääristyneen kuvan, jonka alle toiset totuudet hautautuvat. Yksi totuus on, ettei Kreikka ole mitenkään edullinen maa. Ruoan hinta on Euroopan kärkitasoa, ja palkat matalimmasta päästä.
”Suomessa normaalin ruokakorin saa halvemmalla kuin Kreikassa”, Pakkanen vertaa.
Hän uskoo, että kärjistynyt ja kurjistunut tilanne johtaa vielä jonkinlaiseen ”eksploosioon”. Räjähdyksen enteitä on ollut ilmassa jo pitkään: kasvava tyytymättömyys on johtanut kansalaisaktivismiin lakkoineen, seinäkirjoituksineen ja mielenosoituksineen. Kreikassa kansalaisaktivismin juuret ulottuvat kauas, aina 60-70-luvuille, jolloin kansalaisliike auttoi kukistamaan valtaa pitäneen äärioikeistolaisen sotilasjuntan.
”Kansalaisaktivismi on Kreikassa pitkäaikainen tapa ja perinne, ja mielenosoittaminen aktiivisempaa kuin monissa muissa maissa. Ihmiset osoittavat paljon mieltä. Arjessa se näkyy kahdella tasolla: joko ryhdytään lakkoon tai osoitetaan mieltä poliittisesti esimerkiksi mielenosoitusten muodossa”, Pakkanen summaa.
Ikkunoiden eteen on vedetty murtosuojarullaimet. Alan ymmärtää, miksi. Tuoreet uutiset vuodelta 2024 kertovat, että täällä – anarkismin ja poliittisen aktivismin tyyssijana tunnetussa Exarchian kaupunginosassa – ulkomaalaisten asuntosijoittajien omistamiin Airbnb-asuntoihin on viime vuosina kohdistettu vandalismia ja ilkivaltaa. Seinäkirjoituksissa toivotaan Airbnb-asuntojen polttamista ja turistien painumista v*****n.
Kaduilla partioi poliiseja. Tunnelma on levoton, myrskyä enteilevä.
On Suomen itsenäisyyspäivä vuonna 2024. Ateenassa samalle päivälle osuu toisenlainen, astetta synkempi vuosipäivä. Tarkalleen kuusitoista vuotta sitten, 6. joulukuuta 2008, poliisi ampui Exarchiassa 15-vuotiaan opiskelijapojan osana nuorison ja poliisin välistä kahnausta. Tapaus käynnisti ympäri Kreikkaa levinneiden mielenosoitusten sarjan, joka heijasteli kansalaisten turhautumista maan poliittiseen epävakauteen sekä yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten talousvaikeuksiin, työttömyyteen ja poliisin epäeettiseen toimintaan.
Vieläkin, kuusitoista vuotta myöhemmin joulukuun kuudentena Exarchiassa mellakoidaan.
”Exarchia on aktivismin kehto ja mielenilmausten mekka. Alueella on vahva poliisin presenssi, mutta poliisista ei pidetä, koska aktivisteille poliisi on vihollinen. Asenne kumpuaa sotilasjuntan ajoilta asti. Juntan kukistaminen antaa taustavoimaa myös nykyiselle kansalaisliikkeelle”, Pakkanen taustoittaa.
Exarchiassa, kuten muuallakin Ateenassa mielenilmauksista on tullut varsin visuaalisia. Katutaide kukoisti kyllä aiemminkin, mutta viimeistään vuonna 2008 alkanut talouskriisi teki siitä erityisen ”kansalaisaktivismin aspektin”. Kuten Pakkanen tulkitsee: jokaista ateenalaisia koskettanut kriisi toi mukanaan myös taiteellista energiaa. Ateena on nykyään osallistavan taiteen paikka, jonka seinillä kuvallinen ja sanallinen viestintä punoutuvat yhteen. Suotta ei sanota, että Ateenasta on tullut uusi Berliini.
”Koko Ateena on eräänlainen julkinen mielipidekirjoitus. Seinäkirjoituksista voi lukea, mitä mieltä ihmiset ovat asioista. Yleensä kirjoitukset ovat jotain asiaa vastustavia tai puolustavia.”
Mutta mikä on kansalaisaktivismin seuraava askel? Millaista liikehdintää voidaan odottaa? Pakkanen vertaa nykytilannetta vuosina 2015-2016 kärjistyneeseen taloudelliseen kriisiin, jolloin kansan tyytymättömyys oli käsinkosketeltavaa. Kukkaron nyörit olivat tiukalla, ja jokainen joutui maksamaan osansa. Jos maksukykyä ei löytynyt, sähköt katkaistiin. Samantapainen kriisi on tulossa, jos ihmiset ajetaan taas samaan tilanteeseen.
”Silloin siirrytään graffiteista seuraavalle asteelle. Käytännössä se voi tarkoittaa päivittäisiä mielenosoituksia ja ketjuaggressiota sekä jännitettä poliisin ja mielenosoittajien välillä”, Pakkanen havainnollistaa.
Mitä tulee Airbnb-ilmiöön, muutosvauhti on ollut niin hurja, että tulevaa on vaikea ennustaa. Kreikassa on käyty keskustelua Airbnb-ilmiön rajoittamisesta, mutta käytännössä mitään ei ole tehty. Miten pitkälle ilmiö voi eskaloitua? Miten hallita järjestelmää, joka sijoittuu rakenteellisesti matkailuinfran ulkopuolelle?
”Itse toivoisin turismia, josta puuttuisi tällainen Airbnb-ahneus. Jos esimerkiksi Koukakin asunnot olisivat tavallisia hotelleja, se toisi työpaikkoja erilaisissa muodoissaan. Kreikan talous nojaa matkailuun ja maalla on matkailijoille paljon tarjottavaa, mutta harmillisesti Airbnb on hankaloittanut asiaa”, Pakkanen pohtii.
Ennen kuin mellakointi Exarchiassa alkaa, päätämme palata kuvaajan kanssa Airbnb-asuntoomme Koukakiin. Kaikki merkit viittaavat siihen, että myös kyseinen asunto – ja koko rakennus – on jonkun ulkomaisen firman omistuksessa. Rahamme valuvat pois Kreikasta kuin lämpö avoimesta ikkunasta harakoille. Hilaamme murtosuojarullaimet ikkunoiden eteen. Enemmän kuin aktivisteja, piiloudumme omaa häpeäämme.