11. marraskuuta 2019 Vicente Muñoz marssi rauhallisesti Santiagon keskustan kaduilla vaatimassa ihmisarvoista politiikkaa.

”Muistan, että olin jo edellisinä päivinä nähnyt kaduilla erityisjoukkojen mielenosoittajiin kohdistamaa väkivaltaa. Ajattelin ostaa suojalasit siltä varalta, että minua ammutaan. En kuitenkaan tehnyt niin”, Muñoz sanoo.

Muñoz, 23, on yksi noin viidestäsadasta chileläisestä, joka on saanut pysyvän silmävamman poliisiväkivallan seurauksena viime vuosien mielenosoituksissa.

”Olin Santiagon keskustassa Plaza Dignidadilla, kun erikoisjoukkojen sotilaat saapuivat ja suuntasivat kyynelkaasun ja vesitykit meitä kohti. Yhtäkkiä kolme poliisia nousi ulos autosta ja osoitti meitä aseilla.”

Yksi luodeista osui Muñozin kasvoihin.

”Kun sain osuman, pääni tuntui isolta tärisevältä ja piippaavalta herätyskellolta. Kun kosketin kasvojani käteni olivat veren ja kasvoistani irroneen ihon peitossa”, vasemman silmänsä menettänyt Muñoz kertoo.

Osuman saatuaan Muñoz sanoo juosseensa karkuun. Poliisit jatkoivat kyynelkaasupatruunoiden ampumista mielenosoittajia kohti.

Tilastot kertovat, että lokakuun 2019 ja maaliskuun 2020 välisenä aikana erikoisjoukot ampuivat mielenosoittajia kohti noin 193 000 kyynelkaasukanisteria ja 45 000 kyynelkaasukranaattia.

Myös Pablo Montiel, 42, on saanut silmävamman. Montiel osallistui marsseihin loka- marraskuussa 2019 etulinjassa. Marsseissa eturivissä kulkeneet mielenosoittajat vastasivat Punaisen Ristin työntekijöiden kanssa ensiavun antamisesta uhreille.

”En koskaan pelännyt lähteä ulos marssimaan. Tiesin erittäin hyvin, että poliisi käytti kadulla kovia otteita ja että minua voitaisiin lyödä pampulla tai minut voitaisiin pidättää. En kuitenkaan koskaan kuvitellut, että voisin sokeutua”, Montiel sanoo.

70 mm:n kineettinen luoti tunkeutui Montielin vasenta silmää ympäröivään luuhun. Isku oli niin voimakas, että se vei Montielin vasemmasta silmästä näön.

Uskon, että vaikka monet meistä menettivät mielenosoituksissa silmänsä, liikehdintä auttoi ihmisiä havahtumaan Chilen nykytodellisuuteen.

Ensi lokakuussa tulee kuluneeksi viisi vuotta Chilessä vuonna 2019 puhjenneesta yhteiskunnallisesta liikennehdinnästä, jonka aikana poljettiin räikeästi kansalaisten ihmisoikeuksia. Poliittisten erimielisyyksien ja perustuslakia koskevien muutostoiveiden myötä syntynyt kapina jätti kaduille lukemattomia poliisiväkivallan uhreja.

Chilellä on tämän seurauksena surullinen maailmanennätys: eniten silmävamman uhreja maailmassa.

Hasta que la dignidad se haga costumbre. Kunnes ihmisarvosta tulee tapa. Tämä oli mielenosoituksia hallitseva iskulause. Chileläisten toiveissa oli maa, jonka perustuslakiin sisältyisi ilmainen ja laadukas koulutus, pääsy terveys- ja mielenterveyspalveluihin, eläkkeet ja kunnolliset palkat. Kansalaiset lähtivät kaduille.

Kansallisen ihmisoikeusinstituutin mukaan lokakuun 2019 alussa rekisteröitiin noin 11 050 erilaista vammaa, jotka olivat aiheutuneet poliisin erikoisjoukkojen ja sotilasvoimien väkivalloin
tukahduttamissa mielenosoituksissa. Jo tuolloin silmävamman oli saanut 220 ihmistä. Tuhansien vammatuneiden lisäksi poliisiväkivaltaan kuoli 30 ihmistä.

Suurin osa näistä Chilen erikoisjoukkojen hyökkäyksistä toteutettiin usein lähietäisyydeltä aseilla, joiden ammuksina oli pellettejä. Monet näistä hyökkäyksistä kohdistuivat suoraan mielenosoittajien ylävartaloon.

Chilen presidentti Sebastián Piñeran (vallassa 2010–2014 ja 2018–2022) johtama hallitus julisti lokakuussa 2019, että maalla on edessään ”voimakas, leppymätön vihollinen, joka ei kunnioita mitään eikä ketään”. Tällä presidentti viittasi kaduilla mieltään osoittaviin ihmisiin. Seuraukset olivat tuntuvia.

Amnesty Internationalin raportin mukaan asevoimat väärinkäyttivät paitsi vammauttavia 70 mm:n pellettipatruunoita, myös tappavia ammuksia. Pelletipatruunat ovat kumin ja metallin sekoituksia, kineettisiä ammuksia, jotka lävistävät ihon helposti.

Lääkärit havahtuivat jo varhaisessa vaiheessa tilanteeseen, kun sairaaloiden päivystysosastolle
alkoi saapua silmävamman saaneita ihmisiä.

Espanjalainen ex-tuomari Baltazar Garzón ja Chilen ihmisoikeuskomissio haastoivat kansainvälisessä rikostuomioistuimessa Piñeran oikeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Toisaalta hallituksen kaksi silloista ministeriä, Gonzalo Blumel ja Andrés Chadwick, vakuuttivat,
ettei kansalaisten ihmisoikeuksia koskaan loukattu mielenosoituksissa.

Tämän vuoden helmikuussa entinen presidentti Piñera kuoli yllättäen helikopterionnettomuudessa. Tästä syystä oikeusprosessi ei koskaan toteutunut.

Chilessä ollaan laajasti sitä mieltä, että maassa avautui haava, joka ei koskaan ehtinyt kunnolla arpeutua. Augusto Pinochetin vallankaappauksesta vuonna 1973 alkanut sotilasdiktatuuri on jättänyt chileläiseen yhteiskuntaan trauman, joka aktivoitui nyt uudelleen.

Chilessä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole viidenkymmenen vuoden jälkeenkään toipuneet diktatuurin traumoista. Viime vuosien mielenosoitukset johtivat samankaltaisiin väkivaltaisuuksiin, joita nähtiin maassa 1973–1980. Viidenkymmenen vuoden takaisia rikoksia on yhä rankaisematta: naisten seksuaalinen hyväksikäyttö, pidätyskeskuksissa tapahtunut kidutus, kidnappaukset, mielenosoitusten tukahduttaminen väkivalloin.

Syyskuussa 2022 saatiin aikaan uusi kansanäänestys, jossa toiveikkaat kansalaiset haaveilivat uudesta perustuslaista. Se ei mennyt läpi. Tällä hetkellä Chilessä eletään yhä diktaattori Pinochetin säätämän perustuslain mukaan.

”Uskon, että vaikka monet meistä menettivät mielenosoituksissa silmänsä, liikehdintä auttoi ihmisiä havahtumaan Chilen nykytodellisuuteen”, Pablo Montiel sanoo.

Klikkaa kuvaa ja näet jutun kuvat kerralla