Ajattele jokea. Ehkä ajattelet liikettä, veden vapaata virtaa joen alkulähteestä laskupaikalle.
Tällaisia jatkuvana virtaavia jokia ei oikeastaan enää ole Euroopassa. Vapaan virtauksen sijaan Euroopan jokia luonnehtivat patoaltaat. Ja patoja on paljon: yli miljoona.
Yksi kolkka Euroopassa kuitenkin on, jossa viimeiset villit joet yhä virtaavat. Balkanin joista vaikuttavin on Vjosa, joka laskee yli 270 kilometrin matkalla ilman ihmisen rakentamia esteitä alkulähteestään Kreikan vuorilta Albanian rannikolle ja sieltä Adrianmereen.
Myös Vjosaa uhkasi patoaminen. Tarjolle esitettiin sopimusta, joka kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta: yksityinen rahoittaja hoitaisi kaiken, ja 30 vuoden sopimuskauden jälkeen Albania saisi vesivoimalan itselleen.
Yksi seikka tarjouksesta tosin jäi mainitsematta. Jo 40 vuoden jälkeen vesivoimala on käyttökelvoton. Se ei pysty enää tuottamaan energiaa, sillä joen vesi on laskenut tuohon mennessä jopa 50 prosentilla. Ja edessä on iso lasku, maksaa kymmeniä miljoonia euroja louhia patojen betoni pois.
“Kuka sen hinnan maksaisi? Albanian kansalaiset tietysti. Ja luonto olisi joka tapauksessa menetetty ikiajoiksi, ei joki enää sellaisesta toivu”, sanoo Olsi Nika kansalaisjärjestö EcoAlbaniasta. Järjestö on Tiranan yliopiston biologisen tiedekunnan perustama.
Tapaus on Nikan mukaan vain yksi esimerkki siitä lyhytnäköisestä “vesivoimatsunamista”, joka Balkanille on vyörynyt. Jo nyt Balkanilla on 1480 vesivoimalaa. Valtaosa niistä on rakennettu ilman riittävää ympäristövaikutusten arviointia. Lähivuosina voimaloiden määrä haluttaisiin kolminkertaistaa.
Yrityksille Balkan on ihanteellinen kohde. Alueella on yhä jokia, joilla on iso vesivoimapotentiaali, ja samalla heikot poliittiset systeemit, demokratia kun hakee alueella vielä muotoaan.
“Tämä on täydellinen paikka tulla tuhoamaan luonnonympäristöjä ja niissä eläviä yhteisöjä”, Nika sanoo.
Kymmenen vuotta sitten Vjosasta ei ollut kuullut juuri kukaan. Sitten Leonardo di Caprion ja Edward Nortonin kaltaiset julkisuuden henkilöt alkoivat vaatia, että joki täytyy suojella. Mitä tapahtui?
Olsi Nika istuu kahvilassa Albanian pääkaupungissa Tiranassa ja muistelee kulunutta kolmeatoista vuotta. Niin pitkään Vjosasta on kamppailtu.
Kansainvälinen huomio tuli vasta myöhemmin. Aluksi piti osoittaa, että kyseessä on ainutlaatuinen ekosysteemi. Alue oli nimittäin aivan viime vuosiin asti pitkälti tutkimaton. Kun tutkijat aloittivat kenttätyön, löytyi neljä tieteelle kokonaan uutta lajia, niiden muassa uusi kalalaji.
Save the Blue Heart of Europe -kampanja syntyi eri ympäristöjärjestöjen yhteistyönä. Alusta asti tutkijoilla on ollut siinä keskeinen rooli. Tiiviisti mukana ovat olleet myös paikallisyhteisöt. Kyselyn mukaan peräti 94 prosenttia albanialaisista vastustaa Vjosan patoamista.
Lopulta Vjosan suojelemista vaativat protestit levisivät ympäri maailmaa, esimerkiksi New Yorkiin, Pariisiin ja Sydneyyn. Mukaan lähti eri sidosryhmiä ja yrityksiä, niistä merkittävimpänä Patagonia kesällä 2022. Viimein Albanian hallitus lupasi sitoutua kansallispuistohankkeeseen.
14. maaliskuuta joki julistettiin virallisesti korkeimman suojelutason kansallispuistoksi. Yhteensä suojellaan yli 400 kilometriä jokea ja sen sivuhaaroja.
Suojelupäätös on ainutlaatuinen, vastaavaa ei ole tapahtunut Euroopassa koskaan aiemmin. Myös maailmanlaajuisesti sitä pidetään merkittävänä. Jatkossa se voisi toimia mallina jokien suojelulle kansainvälisestikin.
Vjosa virtaa komeimmillaan Tepelenën pikkukaupungin edustalla. Turkoosin veden keskeltä kohoavat lukuisat hiekkasärkät. Joen varrella laiduntavat lampaat ja vuohet — liki 10 prosenttia kylän asukkaista saa edelleen elinkeinonsa kotieläimistä.
Aleksander Toti on ollut kampanjan aktivisti alkumetreiltä asti.
“Me olemme oppineet uimaan tässä joessa, joki on tämän alueen elämänlanka. Ajatus siitä, ettei se enää virtaisi vapaana, on mahdoton. Tietysti halusin puolustaa sitä”, hän sanoo.
Hotelliyrittäjä Arber Lici on riemuissaan joen suojelemisesta.
“Ihmiset tulevat tänne joen takia, he haluavat uida, meloa ja vaeltaa. Joessa on tämän alueen tulevaisuus.”
Myös kahvilanpitäjä Mikel Baca pitää kansallispuistoa erittäin positiivisena asiana.
“Olen harkinnut hotellin avaamista kahvilan yläkertaan. Uskon, että turismi tällä alueella tulee lisääntymään kansallispuiston myötä.”
Turismin kasvu Albaniassa on Euroopan kärkiluokkaa. Viime vuonna vierailijoita oli jo 7,5 miljoonaa, siis yli tuplasti maan väkiluvun verran. Massaturismin sijaan maassa halutaan keskittyä ekoturismiin, jossa nähdään paljon mahdollisuuksia.
Kampanjan lopputulos on jo itsessään vaikuttava. Vielä vaikuttavampi se on, kun sen laittaa kontekstiinsa. Koko ympäristöliike on Albaniassa uusi.
“Ennen 90-lukua Albaniassa ei edes tunnettu sellaista termiä kuin ympäristö”, Nika kertoo.
Ympäristöministeriö on sekin perustettu maahan vasta vuonna 2001. Vertailun vuoksi: Suomessa vastaava ministeriö perustettiin vuonna 1983.
Lisähaasteen tuo se, että Albania on Euroopan viidenneksi köyhin maa. Se toipuu yhä neljäkymmentä vuotta kestäneestä diktatuurista, joka loppui vuonna 1991. Silloinen Albania oli suljettu maa, jota kutsuttiin Euroopan Pohjois-Koreaksi.
Koko kansalaisyhteiskunnan kehittyminen alkoi siis oikeastaan vasta muutama vuosikymmen sitten.
“Tietysti olemme jäljessä muuta Eurooppaa, mutta jos taas vertaa Balkaniin, sanoisin että olemme edelläkävijöitä”, Nika arvioi.
Nikan mukaan muutos maassa on suuri. Ympäristölaki on paljon parempi kuin ennen, ja kansainväliset sopimukset ja käynnissä oleva EU-prosessi vaikuttavat positiivisesti.
Yhä useampi ihminen nousee toimimaan ympäristön puolesta ja liittää voimansa yhteen, Nika sanoo. Ympäristöjärjestöjen toiminta ammattimaistuu jatkuvasti. Vastikään järjestöt ovat haastaneet turismi- ja ympäristöministeriön oikeuteen huonosta päätöksenteosta.
“Täällä tapahtuu asioita, joita emme olisi viisi vuotta sitten osanneet edes kuvitella. Hallitus ei enää voi toimia miten lystää”, Nika sanoo.
Vesivoima on uusiutuvaa energiaa, mutta mitään vihreää siinä ei ole
Tällaista luonnonsuojelun voittoa kelpaa juhlia. Mutta työ jatkuu. Moni muu joki on yhä patouhan alla. Osa tapauksista on jo menetetty, osan puolesta kamppaillaan yhä.
Euroopassa vallitseva energiakriisi lisää painetta, ja uusiutuvien energiamuotojen lisäämisellä on kiire. Uusiutuvan energian pitää kuitenkin olla kestävää, Nika sanoo.
Vesivoimalat muuttavat ekosysteemejä. Padot vaikuttavat esimerkiksi veden lämpötilaan, happamuuteen ja hapen määrään. Kun olosuhteet muuttuvat, osa lajeista ei enää selviä. Padot myös eristävät populaatioita, jolloin geneettinen yhteneväisyys tekee ne haavoittuvaksi eri taudeille.
“Vesivoima on uusiutuvaa energiaa, mutta mitään vihreää siinä ei ole”, Nika summaa.
Nika ei usko, että vesivoiman lisääminen ratkaisee energiakriisiä. Tuoreen kartoituksen mukaan Albania on käyttänyt jo nyt noin puolet todellisesta vesivoimakapasiteetistaan.
Varsinkaan pienemmät vesivoimalat eivät tee merkittävää lisäystä energiantuotantoon suhteessa niiden haittavaikutuksiin, Nika sanoo.
”Näitä hankkeita ei aja pyrkimys ratkaista energiakriisiä, vaan raha ja korruptio. Vaikka laittaisimme jokaisen joen padoksi, emme olisi energiaitsenäinen valtio.”
Vesivoimahankkeissa unohtuu usein myös alueen erityispiirre: Välimeren alueella vuorottelevat kuivat kaudet, jolloin vesireservit laskevat. Maaperä on myös eroosioon taipuvaista. Ilmastonmuutos on voimistanut ilmiöitä entisestään.
Nykyisellään Albanialla on vain kaksi energialähdettä: vesivoima ja tuontienergia. On esitetty, että jos energiantuotantoa ei monipuolisteta, maassa tulee olemaan energiakriisi joka vuosi kuivan kauden aikaan.
Maassa, jossa on yli 300 aurinkoista päivää vuodessa, aurinkovoimalla olisi paljon potentiaalia. Se vaatisi kuitenkin vanhoista korruptoituneista toimintatavoista luopumista.
”Haluammeko todella uhrata jokemme? Vai yritämmekö nähdä lyhyen aikavälin voittoja pidemmälle ja löytää kestävämpiä ratkaisuja?” Nika kysyy.
Sama kysymys on epäilemättä oleellinen koko Euroopassa.
Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden Balkanin kirjeenvaihtaja.