Helsinkiläiset opettajat saivat työnantajalta lahjaksi joulupussin. Lapsuuden lämpimiin joulumuistoihin johdattelevaan pussiin oli pakattu vihreää teetä, kaksi suklaakonvehtia, kaksi tuikkukynttilää sekä hyvän joulun toivotus.
Taloussanomien mukaan kaikki opettajat eivät lahjasta ilahtuneet. Pussi veti mielen matalaksi ja herätti jopa epäilyjä mauttomasta vitsistä.
Uutisen kommenteissa opettajia sätitään kiittämättömyydestä: lahja on kenties vaatimaton, mutta kiitollinen pitäisi silti ymmärtää olla. Työnantajan lahja nähdään ylimääräisenä etuna, jota kohtaan ainoa oikea reaktio on kiitollisuus.
Lahjan tyyppi ja arvo määräävät, millaiseen vastalahjaan se velvoittaa.
Lahja on antropologisesti keskeinen käsite. Lahjojen antaminen on ennen kaikkea suhteiden luomista, ylläpitämistä ja uusintamista.
Sanotaan ettei ole olemassa lahjaa ilman vastalahjaa, sillä lahja sitoo antajan ja vastaanottajan vastavuoroisuuden kierteeseen.
Lahjan tyyppi ja arvo määräävät, millaiseen vastalahjaan se velvoittaa. Asetelmaan vaikuttavat muun muassa antajan ja vastaanottajan keskinäinen suhde, kummankin sosiaaliset statukset sekä varallisuus.
Millainen lahja joulupussi sosiaalisena ja vastavuoroisena tekona on?
Työnantajataho kertoo halunneensa pussilla välittää “pienen lämpimän muistamisen”, “kiitokset” ja “huomionosoituksen”. Tämä antaa ymmärtää, että lahjan tarkoitus on ilmentää työntekijälle niitä tunteita, joita työnantajataholla häntä kohtaan on.
Lahja on aineellistunut muoto sentimentaalisia sävyjä, joita työnantaja haluaa vaikean vuoden päätteeksi työntekijälle välittää. “Muistamisella” työnantaja luultavasti tarkoittaa, että opettajan työ stressaavissa poikkeusoloissa on “huomattu” ja sitä arvostetaan.
Näillä saatesanoilla joulupussi on palkkasuhteen henkilökohtaisen ja emotionaalisen sisällön kommentti. Se ei korosta esimerkiksi ammatillisen suhteen osapuolten molemminpuolista pätevyyttä, opettajakunnan jakamia arvoja, työn onnistumisia tai haasteita.
Joulupussin tapauksessa työnantajan aie viestiä alaisilleen lämpimiä tunteita näyttää ajaneen kinokseen.
Lahjan sosiaalisesti velvoittavan luonteen vuoksi ei ole lainkaan yhdentekevää, millaisen lahjan antaa.
Liian arvokas lahja voi olla mahdoton “maksaa takaisin” ja saattaa kääntyä siksi vastenmieliseksi. Liian vaatimaton lahja taas saattaa vihjata että antaja ei pidä ennen pitkää saapuvaa vastalahjaa, eikä siten myöskään siihen liittyvää suhdetta, erityisessä arvossa.
Joulupussin tapauksessa työnantajan aie viestiä alaisilleen lämpimiä tunteita näyttää ajaneen kinokseen. Joulupussi ei päädykään voimistamaan ammatillista suhdetta.
Työnantajataho kertoo, että lahja viittaa entisaikojen jouluina lapsille annettuihin joulupusseihin. Joulupussi asemoi työnantajan aikuiseksi ja työntekijän lapseksi, kertoen hyvin eri suhteesta kuin siitä, jonka työntekijä kenties tunnistaa.
Vaatimattomaankin lahjaan pitäisi kuitenkin vastata ilmaisemalla kiitollisuutta: heijastamalla työnantajan lämpimiä tunteita takaisin.
Joulupussin odotus on työnantajaan kohdistuva lojaaliuden tunne. Siitä kieltäytyminen olisi lahjan kierteestä irtisanoutumista ja sitä myötä koko suhteen kieltämistä, mikä on työnantajasta puhuessa usein haastavaa.
Rahallinen joulubonus olisi monelle joulupussia mieluisampi. Raha on kuitenkin alun perin ollut tärkeässä roolissa juuri sellaisissa yhteyksissä, josta suhteiden jatkuva vastavuoroisuus on haluttu rajata pois.
Lahjan antropologisessa tarkastelussa joulupussi asemoi työntekijän puun ja kuoren väliin, ja sopiii siten varsin oivasti monien alojen vuoden 2020 päätöstunnelmiin.