Tansanian yhteiskunta, ympäristö ja talouselämä on vasta toipumassa ruandalaisten pakolaisten vaikutuksista, kun maahan on jo tulossa uusi pakolaisaalto Kongosta. Tällä kertaa seuraukset saattavat olla aiempaakin vakavampia, koska etniset konfliktit ja sisällissodat koskettavat useampia maita itäisessä, keskisessä ja eteläisessä Afrikassa.

Vuonna 1994 Tansaniaan tuli yli 800 000 ruandalaisen pakolaisen tulva. Koko maalle ja erityisesti sen luoteisosan, Karagwen ja Ngaran alueiden maaseutuyhteisöille aiheutuneet haavat eivät ole vieläkään parantuneet.

Yli 12 000 ihmistä kuoli nälkäisten ja ryöstelevien pakolaisten ja toisaalta tautien uhreina. Ylikansoitetuilla alueilla ripuli ja muut kulkutaudit levisivät helposti, koska terveydenhuolto on heikosti järjestetty.

Energian ja rakennusmateriaalien kasvanut tarve johti myös luonnonvarojen liikakäyttöön. Eniten kärsivät metsät, jotka ovat tärkeä polttopuun lähde. Kageran alueen metsäalueista vähintään 40 prosenttia hakattiin niiden kolmesta neljään vuoden aikana, jonka pakolaiset asuivat alueella.

Yritykset tasoittaa näitä vaikutuksia saattavat jäädä taka-alalle, kun huomio siirtyy uuteen pakolaisvirtaan, joka tulee Kongosta Tanganyika-järven yli Kigoman alueelle Tansaniaan. Pelkästään marraskuun ensimmäisen viikon aikana yli tuhat pakolaista oli siirtynyt Tansaniaan. Tietojen mukaan heitä tuli seuraavina kahtena päivänä 500 lisää.

Lukujen odotetaan nousevan nopeasti seuraavien kuukausien aikana, koska Uganda, Ruanda ja Burundi jatkavat Kongon tutsikapinallisten tukemista. Pyrkimyksenä on syrjäyttää Laurent Kabilan hallitus ja antaa kuolinisku hutuille, vanhoille etnisille vihollisille, jotka auttoivat Kabilaa anastamaan vallan diktaattori Mobutu Sesesekolta. Angola ja Zimbabwe puolestaan tukevat Kabilan joukkoja sekä taloudellisista että strategisista syistä. Maat eivät vaikuta halukkailta luovuttamaan, ennen kuin ovat saavuttaneet tavoitteensa.

Ruandalaisten kohdalla vuonna 1994 kaikki huomio suunnattiin itse pakolaisiin. Tällä kertaa eri järjestöjen ja kansainvälisen yhteisön tulisi ottaa vakavasti myös niiden yhteisöjen viheliäinen tilanne, jotka joutuvat ottamaan vastaan Kongosta tulevat pakolaiset.

Turvallisuuden tulee olla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Kongolaisten ja hutupakolaisten laumat, jotka virtaavat Tansanian kyliin, saattavat nimittäin yrittää yhdistää voimansa eliminoidakseen naapurimaiden Ruandan ja Burundin tutsit. Jos tämä tapahtuu, Suurten Järvien (Great Lakes) konflikti ei koskaan pääty. Jopa rauhallisia maita, kuten esimerkiksi Tansaniaa, houkutellee konfliktiin sekaantuminen, jos niiden turvallisuus ja elinolosuhteet ovat uhattuina.

HIKLOCH OGOLA