Mohandas Gandhin keskeiset kirjoitukset, jotka on viimeksi julkaistu suomeksi vuonna 1971, ovat kustannusyhtiö Taifuunin käsittelyssä nähneet jälleen päivänvalon. Kirjan ulkoasu ja nimi ovat uusia, rakenne ja jäsentely mukavampi ja selkeämpi, ja teksti ajatonta. Nyt onkin kätevä hetki tutustua Gandhin ajatuksiin, jos sitä ei vielä ole tehnyt.

Gandhi oli Intian vapauttanut kansanjohtaja, rohkea tottelematon ja suuri ajattelija, mutta systemaattinen kirjoittaja hän ei koskaan ollut. Tottelemattomuudesta onkin kokoelma kirjoituksia eri vuosikymmeniltä, eri medioista ja eri yhteyksistä. Toimittajat ovat tehneet kovan työn jäsennellessään puheet, mielipidekirjoitukset, kirjeet ja lehtijutut selkeästi teemoittain.

Kirjoitukset käsittelevät politiikkaa, väkivallattomuutta, rauhaa ja tietysti satyagrahaa. Tämä Gandhin keskeisin käsite tarkoitti väkivallatonta elämää, elämää totuuden mukaan, johon myös kamppailu vääryyden poistamiseksi liittyi. Gandhi uskoi moraalitotuuksiin, joista tärkein on väkivallan välttäminen.

Yhteiskunnallisessa kamppailussa Gandhi korosti satyagrahan harjoittajien luonteenpiirteitä. Rauhallisuus tuli säilyttää aina, ja käyttäytyä niin moraalisesti ettei todella haitannut muuta kuin protestoinnin kohteena olevaa lakia. ”Kansalaistottelemattomuus tarkoittaa sitä, että haluamme antautua jopa yhdelle ainoalle aseettomalle poliisille”, Gandhi kirjoitti.

Gandhin usko väkivallattoman voimaan on inspiroinut kansalaisaktivisteja kautta maailman. Erityisesti rauhanliikkeiden moraalinen selkäranka on pitkälti gandhilaiseen ideologiaan nojaavaa. Paitsi väkivallattomuuteen, gandhilaisuus uskoo yksilöä velvoittavaan moraaliin ja toiminnan välttämättömyyteen väkivaltarakenteita kohdatessa.
 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 3/2003