LUSAKA — Spiritual Church of Zambia -kirkon nokkamies ja parantaja Edward Mulenga kantaa olohuoneensa pöydälle kattiloita ja muovipusseja, jotka ovat täynnä erilaisia yrttejä sekä juurista ja puunkuorista jauhettuja pulvereita.

”Tämä pulveri parantaa malarian ja tuolla rohdolla pääset yskästä. Tällä miehet kohentavat mieskuntoaan ja naiset kohottavat ruumiinlämpöään seksin aikana”, mies selvittää selvästi ylpeänä rohdoistaan.

Osalla rohdoista on Mulengan selityksen perusteella selkeä lääketietellinen vaikutus, mutta jotkut ovat ainakin länsimaisin silmin katsottuna taikuutta: lääkkeillä voi parantaa onneaan vaikkapa työnhaussa tai puolison löytämisessä.

Valtaosa sambialaisista turvautuu edelleen Mulengan ja muiden perinteistä lääketiedettä käyttävien parantajien hoitoihin, sillä länsimaisen lääketieteen pariin hakeutuminen on köyhälle enemmistölle aivan liian kallista.

Koska perinteinen lääketiede on sekä suosittua että halpaa, jotkut avunantajat ovat halunneet selvittää, voisiko perinteisten parantajien työtä tukea ja kehittää sen sijaan, että kansaa kehotettaisiin välttämään perinteisiä konsteja.

Idea ei ole uusi. Uskontotieteilijä Raimo Harjula selvitytti jo yli 20 vuotta sitten tutkimansa tansanialaisen kansanparantajan lääkkeiden tehoa suomalaisessa yliopistossa. Harjulan mukaan osasta perinteisiä rohtoja ei löytynyt väitettyjä lääketietellisiä vaikutuksia, mutta toiset rohdoista toimivat niin kuin pitikin. Perinteisissä rohdoissa vaikuttavien aineiden pitoisuudet vaihtelivat kuitenkin suuresti tehdaslääkkeisiin verrattuna.

Monet koulutetut sambialaiset epäilevät perinteisten rohtojen tehoa, ja siksi he hakevat apunsa miltei vaivaan kuin vaivaan joko lääkäristä tai apteekista.

”Kyse ei ole kuitenkaan siitä, etteivät ihmiset lainkaan uskoisi perinteisiin rohtoihin – hädän hetkellä monet koulutetutkin turvautuvat edelleen perinteisiin konsteihin”, sanoo PACT Zambia -järjestössä työskentelevä Jack Kalipenta.

Hänen mukaansa koulutettujen irtautuminen perinteestä johtuu pikemminkin siitä, että keskiluokkaiset ja länsimaistuneet sambialaiset liittävät perinteen köyhyyteen.

”Rikkaat ja koulutetut sambialaiset eivät halua turvautua ongelmissaan perinteisiin parantajiin, jotka asuvat slummeissa ja ovat köyhiä. He ajattelevat, ettei köyhillä voi olla heille mitään annettavaa – jos heidän rohtonsa olisivat hyviä, niin kaipa parantajat olisivat itsekin rikkaita”, Kalipenta selvittää koulutetun keskiluokan ajatuksenjuoksua.

Myös ihmisten suhtautuminen kristinuskoon vaikuttaa siihen, miten perinteisiin rohtoihin asennoidutaan. Osa varsinkin koulutetuista kristityistä haluaa tehdä pesäeroa henkiä ja taikuutta vilisevään perinteeseen: esimerkiksi vastakkaisen sukupuolen maagiseen hurmaamiseen käytettävät lemmenrohdot tulkitaan paholaisen työksi. Toisaalta rohtoja, joilla on selkeä lääketieteellinen tehtävä, saatetaan käyttää vaikka niitä ei haettaisikaan perinteisiltä parantajilta.

Spiritual Church of Zambia -kirkon Edward Mulenga kertoo, että muut kirkot syyttävät häntä paholaisen kanssa vehkeilystä, sillä hänen kirkkonsa on erikoistunut parantamaan potilaita perinteiset rohtojen avulla.

”Tosin he saarnaavat perinteisen lääketieteen paholaismaisuudesta vain päivisin – öisin he tulevat tänne itsekin salaa hakemaan apua ongelmiinsa”, Mulenga väittää.

Mulenga haluaa tehdä pesäeron niihin, jotka kutsuvat itseään perinteisiksi parantajiksi tai afrikkalaisiksi tohtoreiksi.

”Toisin kuin perinteisillä parantajilla, kirkkomme lääkkeissä vaikuttaa pyhä henki. Lääkkeet ovat vain osa parantamista, rukoilu on vähintään yhtä tärkeää”, Mulenga selittää.

Ulkopuolisen silmissä näyttää kuitenkin siltä, että Mulengan kirkossa parannetaan ihmisiä täsmälleen samoilla perinteisillä rohdoilla, joita muutkin parantajat käyttävät. Parantaminen tuntuu olevan yksi kirkon päätoiminnoista, jonka takia kirkkoon tulee joko pysyvästi tai ainakin väliaikaisesti muiden kirkkojen jäseniä. Säkkikankaista kyhätyn kirkkosalin viereen onkin rakennettu erillinen huone, johon pahasti sairaat ihmiset tuodaan rukoiltavaksi ja lääkittäväksi.

Ilmestynyt Kumppanissa 3/2004