Vuonna 1958 syntynyt Habib Koité sai musiikin äidinmaidossaan, kun hän syntyi tarinankertojien eli griottien sukuun. Hänen äitinsä tapasi laulaa perinteisissä kylätilaisuuksissa kuten häissä. Kun Koité vähän varttui, oli hänen tehtävänsä säestää äitiään. Koitén isoisä puolestaan oli taitava perinteisen malilaisen nelijousisen jousisoittimen, kamale n’gonin, soittaja.

Koité oli suunnitellut insinöörin uraa, mutta päätyi enonsa ansiosta opiskelemaan musiikkia The National Institute of Arts:iin Bamakoon vuosina 1978-1982. Eno oli huomannut varhain nuoren pojan musikaalisen lahjakkuuden.

Malilaisen musiikin suurlähettiläs

Koitéa voi kutsua malilaisen musiikin suurlähettilääksi. Koko aktiivisen muusikkouransa ajan hän on ahkerasti matkustanut ympäri kotimaataan tutustuen sen rikkaaseen musiikkiperinteeseen.

Nykyinen Mali sijaitsee muinaisen Mandinkan valtakunnan sydämessä. Valtakunta ulottui aikanaan koko Länsi-Afrikan alueelle. Tarina Mandinkan valtakunnasta siirtyi sukupolvelta sukupolvelle kansan keskuudessa laulettujen laulujen välityksellä.

”Tarinankertojat tunsivat jokaisen sukupuun ja jokaisen nimen tarinan. Tämä on yksi syy miksi Maliin kehittyi niin rikas musiikkiperinne”, Koité aloittaa, kun tapaan hänet ennen konsertin alkua Uppsalassa.

Yksi kylä – monta kulttuuria

Malissa etnisiä ryhmiä ja kieliä on lukuisia, niinpä myös melkein jokaisella kylällä on oma kielensä, oma musiikkinsa ja omat rytminsä. Moniavioisuuden takia myös perhe sisältää useita pienempiä yksiköitä.

”Moniavioisuus oli itse asiassa ensimmäinen asia, joka loi mikrokulttuurin. Koska yhdellä miehellä voi olla neljä tai viisi vaimoa ja näillä kullakin omat lapsensa, on yhden perheen sisällä ikään kuin monta pienempää perhettä. Jokainen niistä on tavallaan oma kulttuurinsa”, Koité pohtii malilaisen kulttuurin moninaisuutta.

”Malilainen musiikki on hyvin monimuotoista. Kun itse aloin luoda musiikkia, halusin kokeilla näitä eri melodioita ja rytmejä. Halusin myös laulaa eri kielillä päästäkseni lähemmäs ihmisiä. Haluan rakentaa siltoja eri etnisten ryhmien välille. Jokainen kielikin on oma kulttuurinsa”, Koité jatkaa.

Koité itse käyttää musiikistaan nimitystä danssa-doso. Danssa viittaa länsimalilaisiin rytmeihin, kun taas doso viittaa Malin Wassolou-alueelta kumpuavaan metsästäjien musiikkiin, joka on yksi alueen vanhimpia ja voimakkaimpia perinteitä. Siitähän Koitén malilaisen muusikkokollegan Oumou Sangarenkin musiikki juontaa juurensa.

Puoliakustista musiikkia

Koitén musiikkia leimaa virtuoosimainen kitaransoitto. Hän saa kitaran kuulostamaan melkeinpä länsiafrikkalaiselta jousisoittimelta, kooralta. Melodiat ovat luvattoman kauniita, toisinaan herkän haikeita ja surumielisiä balladeja, joiden puoliakustiset sovitukset heijastavat malilaista ikivanhaa musiikkiperinnettä. Musiikki on hypnoottisen keinuvaa.

Toki Koitén musiikissa voi kuulla myös muita vaikutteita, kuten bluesia ja flamencoa, koska hän on aina ollut monipuolisesti kiinnostunut musiikista.

Albumin Baro (2001) cd-vihkosessa laulujen tekstit on painettu sekä eri malilaisilla kielillä että englanniksi ja ranskaksi. Niinpä Malin kieliä osaamatonkin voi pysyä mukana Koitén lyriikoissa. Lauluissa liikutaan eri etnisten ryhmien maailmoissa, malilaisessa arkipäivässä ja sellaisissa yleismaailmallisissa aiheissa kuin rakkaudessa.

Malilainen musiikki on suosittua

Koité ei suinkaan ole ainoa Afrikan ulkopuolella kuuluisuutta saanut malilainen muusikko. Kun mainitsen Oumou Sangaren ja Salif Keitan, Koité jatkaa: ”Amadou & Mariam, Ali Farka Touré, Rokia Traoré, Toumani Diabaté – meitä on monta!”, hän toteaa.

Mistä siis johtuu, että Malissa näyttää syntyvän koko ajan hyvää musiikkia, joka leviää maan rajojen ja jopa koko Afrikan ulkopuolelle?

”Se johtuu ensinnäkin Mandinkan valtakunnan tarinasta. Siitä syntyi paljon musiikkia. Toiseksi siitä, että Malilla on useita naapurimaita, joiden kautta se on saanut kosketuksen moniin eri kulttuureihin”, Koité valottaa.

Totta. Naapureita on kaiken kaikkiaan seitsemän: Algeria, Mauritania, Senegal, Guinea, Norsunluurannikko, Burkina Faso ja Niger. Tämän kautta uusia vaikutteita on virrannut myös malilaiseen musiikkiin.

Suosittu myös Ruotsissa

Ruotsissa Koitélla on nykyään suuri ja vankka kuuntelijakunta, niinpä hän käykin siellä kiertueella lähes vuosittain.

”Kun kuusi, seitsemän vuotta sitten ensimmäisen kerran järjestin Koitén keikalle Uppsalaan, paikalle tuli ehkä 40-50 ihmistä. Mutta nyt kaikki näyttävät tietävän, kuka hän on”, toteaa Katalin-kapakan artistivastaava Ulf Carlsten.

Suomessakin Koité sanoo käyneensä, tosin harvemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Ennen kuin päästän Koitén lavalle, en malta olla kysymättä, onko hänellä jo kasassa materiaalia seuraavaa albumia varten.

”Tässähän sitä on”, Koité sanoo ja nyökkää kannettavan tietokoneensa puoleen, joka on auki hotellihuoneen pöydällä. Kone toimii pienenä kotistudiona, matkastudiona, johon Koité jatkuvasti tallentaa konserttikiertueidensa aikana kirjoittamansa musiikin.

”Matkustan sen kanssa jatkuvasti. Olimme ajatelleet pitää tauon, mutta aina välillä, kun keksin vaikka jonkin uuden soundin, se on pakko kirjoittaa heti muistiin. Siksi tämä pieni kotistudio seuraa aina mukana”, Koité tuumaa.

Habib Koitén albumit:

Muso Ko (1995, Munich)
Ma Ya (1999, Putumayo)
Baro(2001, Putumayo)
Fôly!- Live Around The World (2003, Contre-Jour)

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2006