Suomen kehitysmaihin suuntautuvasta asekaupasta on julkaistu nyt tilastotietoja ensimmäistä kertaa yli viiteentoista vuoteen.
Ulkoasiainministeriö tiedotti Suomen ETYJ:n puheenjohtajuuskaudella pienasekampanjastaan. Tiedotteessaan se korosti laillisesta kaupasta laittomaan kauppaan päätyvien aseiden ”heikentävän turvallisuutta ja haittaavan sotien jälkeistä jälleenrakennustyötä” sekä olevan yhteydessä terrorismiin.
Suomen asekauppakumppaneihin kuuluu kuitenkin maita, joissa vallitsee sisäinen konflikti. Konflikteissa laillisia aseita päätyy helposti laittomiksi.
Kampanjaa edeltäneenä seitsemänä vuotena ministeriö antoi vientiluvan satojen miljoonien arvoisille puolustustarvikekaupoille, yli miljardille siviilikäyttöön tarkoitetulle patruunalle ja lähes miljoonalle aseelle. Myös kehitysmaihin.
Suomen suurin puolustustarvikekaupan kehitysmaa-asiakas oli Egypti. Suomi teki Egyptin kanssa kehitysyhteistyötä vuosina 1977-2007. Kauden kuuden viimeisen vuoden aikana Egyptille annettu virallinen kehitysapu oli lähes 27 miljoonaa euroa. Samalla ajanjaksolla maahan myytiin puolustustarvikkeita noin 10 miljoonalla.
Muita merkittäviä kehitysmaa-asiakkaita olivat Jordania, Turkki, Marokko ja Malesia. Puolustustarvikkeita vietiin kaikkiaan 20:een kehitysmaahan yhteensä noin 17 miljoonan euron arvosta. Se oli 4,2 prosenttia Suomen vuosien 2001-2007 koko kaupasta. Tiedot selviävät huhtikuussa julkaistusta Sadankomitean Suomen asekauppa -selvityksestä.
Mikä on eettisesti hyväksyttävää?
Valtaosa kehitysmaihin suuntautuvasta kaupallisesta puolustustarvikeviennistä suuntautui keskitulotason maihin. Vähiten kehittyneistä maista kaupallista vientiä oli ainoastaan Bangladeshiin ja Etiopiaan.
Sisäasianministeriön vientiluvan alaisia siviilikäyttöön tarkoitettuja aseita (16 763 kpl) on viety 18:aan kehitysmaahan sitten vuoden 1998. Patruunoita vietiin 23:een kehitysmaahan noin 20 miljoonaa kappaletta vuoden 2000 jälkeen. Niistä yli kaksi miljoonaa päätyi konflikteista kärsiviin Intiaan, Kolumbiaan ja Peruun.
Suomen asevientipolitiikka on tasapainoilua puolustus- ja kauppapolitiikan sekä kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikan välillä. Nyt aseteollisuus ja vastaavat ministeriöt ovat valmistelemassa vienninedistämisstrategiaa. Luonnoksen mukaan kehitetään ”ulkoasiainministeriön virkamiesten aktiivista osallistumista puolustusteollisuuden kansainväliseen toimintaan. Asiaa painotetaan sotilasasiamiesten ja diplomaattien jatkokoulutuksessa”.
Asekauppaan ja kehitysyhteistyöhön käytetyt varat asetetaan usein vastakkain. Tämä ei kuitenkaan ole nollasummapeliä, jossa toiseen käytetyt varat ovat automaattisesti poissa toisesta. Enemmän kyse on siitä, mikä nähdään eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävänä.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2009