Kumpi pelastaa maailman, optimisti vai pessimisti? Vähän kuin kysyisi tamperelaiselta: Tappara vai Ilves? Molemmissa kysymyksissä henkilökohtaiset poterot on kaivettu ajat sitten, eikä vihollisleirin kanssa flirttailla.
Pessimismin nimiin vannovat ovat varautumisen mestareita. Mahdolliset ongelmat (kauppalistan, jarrujen, ydinvoiman) kartoitetaan tarkkaan ja huolella jo ennalta. Katastrofin kohdatessa pessimisti on ihmisen paras ystävä. Hänellä on jemmassa vuori säilykepurkkeja, kovalevyn varmuuskopio ja Sudenpentujen käsikirja.
Mutta koitapa saada pessimisti keksimään jännittävä uusi tapa pelastaa maailma. Siellä se jurnuttaa selkä selin tulevaisuuteen, ja osoittelee kaikkia niitä ongelmia, jotka näkee nykyisyydessä.
Jos uutta ja ihmeellistä haluat, soita paikalle optimisti. Jo syntyy keksintöjä, juhlia ja innovaatiostrategioita. Taivaskaan ei ole rajana, eikä mikään hätä ole tämän näköinen. Maailma on väärällään keksintöjä, jotka on voinut keksiä vain optimisti. Ajattele vaikka lentokonetta.
Ulkopuolista kyllä hirvittää, kun näkee innovaatiopäissään toikkaroivan optimistin. Etukeno on niin vankka, että optimistirukka kompastuu omiin jalkoihinsakin. Käytännöllisyys ja optimismi on joskus esitelty toisilleen, mutta he eivät viihtyneet toistensa seurassa.
Ihmiskunnan tulevaisuuden pelastamiseen onkin vain yksi vaihtoehto: saada optimisti ja pessimisti sietämään toisiaan, edes hetken. Optimisti saa keksiä sielunsa kyllyydestä ja pessimisti huvitella asentamalla turvakaaria ja varoitustarroja optimistin tuotoksiin.
Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 9/2010.
Muut Maailman Kuvalehden linkit
- Pääkirjoitus: Paluu kukkahattuihin
- Kolumni: Mätäkuun juttuja
- Henkilökuvassa: Tuulia Syvänen
- Luonnon vai öljyn suojelua
- Politiikkaa palautuksilla
- Vientituotteena ihminen
- Vieraskolumni: Jalkapallon MM-kisat – hukkaan heitetty mahdollisuus?
- Reppu & passi: Kallion kundin katoava paratiisi
- Paperittomien Eurooppa
- Puhekupla: Paras ja paras