Tansanialaissyntyinen Menard Mbonda on asunut Suomessa 16 vuotta. Hän pitää Suomesta: se on rehellisten ihmisten maa. Jos sanotaan kyllä, se myös merkitsee kyllä.
Mbonda tuli Suomeen puolivahingossa. Hän opiskeli Tansaniassa kulttuuriaineita ja halusi jonnekin vaihto-oppilaaksi. Nuorukainen päätyi Oriveden opistolle, jossa hän opiskeli ja opetti tanssia ja musiikkia. Siellä tutuksi tullut mies pyysi häntä opettajaksi Tampereelle, ja Mbonda jäi Suomeen. Nyt hän opettaa afrotanssia Tampereella ja Helsingissä.
”Minulla on Suomessa hyvät mahdollisuudet tehdä töitä. Tunteja voisi olla enemmänkin”.
Mbondan jalanjäljissä Suomeen tuli sisko ja myöhemmin kaksi veljeä. Synnyinmaahan Tansaniaan jäi kahdeksan sisarusta, äiti, isä ja koko laaja suku. Heitä on koko ajan ikävä.
”Te suomalaiset ajattelette, että on huono, jos on riippuvainen muista. Te olette itsenäistä kansaa. Meille on luonnollista olla riippuvaisia muista ihmisistä.”
Kaksi vuotta sitten, kun sisko meni naimisiin, Mbondan äiti ja isä kävivät Suomessa ensimmäistä kertaa.
”Se oli ehkä elämäni isoin juttu. Samaan aikaan oli jokavuotinen Fest Africa. Esiinnyimme Tampereen Telakalla melkein koko perhe. Se oli mahtavaa! Oli hienoa, että saimme äidin ja isän tänne. Nyt he tietävät, missä me asumme.”
Suomessa Mbondaan on tehnyt vaikutuksen elämän suunnitelmallisuus.
”Suomessa katsotaan koko ajan tulevaisuuteen. Jatkuvasti puhutaan siitä, mitä ensi vuonna, mitä sen jälkeen.”
Suomen ilmasto on kiinnostava ja se herättää hämmästyttävästi puhetta. Tansaniassa säässä ei ole mitään puhumista.
”Pidän silti tästä ilmastosta. Talviliikunta en harrasta, se ei ole minun juttuni. En uskaltaisi lähteä hiihtämään kylmällä ilmalla. Kun talvella on kova pakkanen ja voimakas tuuli, minua melkein pelottaa. Tuntuu hurjalta ajatella, että ihmiset hiihtävät pitkiä matkoja kylmällä säällä.”