Helsingin Rautatientorilta, Kansallisteatterin kupeesta, kulkee pieni Läntinen Teatterikuja. Toukokuisen Maailma kylässä -festivaalin aikana siitä soljuu tasainen ihmisvirta. Kujalle pysähtyy myös esiintyjiä.
Lampsin siitä toisena festaripäivänä, kun soittamassa oli nuorten muusikoiden poppoo. Katseeni ei kuitenkaan kiinnittynyt heihin, vaan heidän musiikkinsa tahdissa tanssivaan mieheen. Silmät suljettuina mies tanssi kuin lintu, joka haluaa lähteä lentoon. Vimmaisesti hän pyöri, haki ilmaa siipiensä alle, näytti kauniilta. Kaikkien katseet olivat hänessä. Hän oli osa esitystä.
Hurmoksessa tanssiva mies liikutti minua. Tanssi loppui, kun hän kompastui rahankeruuastiana olleeseen kitaralaukkuun. Ihmiset häkeltyivät. Taika särkyi. Joku talutti miehen sivummalle. Bändi ilman tanssivaa miestä ei tuntunut enää miltään.
Jäin tuijottamaan miestä, joka nojasi nyt Kansallisteatterin kiviseinään. Hän näytti hämmentyneeltä. Geneerinen asu: farkut, valkoinen t-paita, kaulakoruja. Mistä hän oli kotoisin? Pohjois-Afrikasta?
En voinut jättää miestä silmistäni, katsoin kun hän nojasi seinään, miehen rinta nousi ja laski vimmatusti. Saatuaan hengityksensä tasaantumaan hän lähti juoksemaan kohti rautatieasemaa
Mihin ja kenen luokse hän juoksi? Miksi hän juoksi? Säikähtikö hän omaa heittäytymistään? Vai menettikö ajan tajun ja kiirehti paikallisjunaan?
Tuo kuva käsivarsiaan levittelevästä lintumiehestä piirtyi verkkokalvolleni. Siinä oli jotain selittämätöntä. Tietämättä juuri tämän miehen taustasta yhtään mitään aloin miettiä, kuinka vähän arjessa on tilanteita, jolloin täällä elävät, vaikeammin integroituneet siirtolaiset voivat tuntea olevansa osa yhteiskuntaamme. Sulautua joukkoon.
Maailma kylässä -festivaali on monelle muualta tulleelle – varsinkin kantaväestöstä poikkeavan näköiselle – yksi niitä harvoja koko kansan tilaisuuksia, jossa tietää olevansa tervetullut. Me täällä aina olleet asetamme itsemme alttiiksi maailmalle, otamme sen vastaan.
Haluan ajatella että tuo tanssimaan antautunut mies tunsi tuon luvan. Hän heittäytyi mukaan kansanjuhlaan samalla tavalla, spontaanisti, niin kuin olisi tehnyt entisessä kotimaassaankin.