On yhden suuren ja kahden vähän pienemmän sattuman ansiota, että Kevork Kahvedjianilla, 67, on valokuvaliike Jerusalemin vanhassa kaupungissa.
Vuonna 1915 turkkilaiset olivat toteuttaneet armenialaisten kansanmurhan. Kevork Kahvedjianin armenialainen isä Elia Kahvedjian selvisi hengissä ja päätyi kymmenvuotiaana ensin Jerusalemiin ja sieltä nasaretilaiseen orpokotiin. Yhtä siskoa lukuun ottamatta muu perhe menehtyi. Siskokin löytyi 18 vuotta myöhemmin Syyriasta. Kansanmurhassa orvoksi jääneitä armenialaislapsia oli sijoitettu eri puolille Lähi-itää.
Se suuri sattuma oli, että yksi orpokodin opettajista harrasti valokuvausta. Elia-isä pääsi hänen apulaisekseen kantamaan lasinegatiiveja. Vuonna 1924 isä sitten muutti Jerusalemiin, aloitti valokuvaamisen ja perusti oman yrityksen.
Vuonna 1948 isä-Kahvedjianilla oli kolme valokuvaliikettä Jaffa-kadulla, yhdellä Jerusalemin pääkaduista. Hän oli myös kuvannut kaupunkia ahkerasti harrastusmielessä.
Tuohon aikaan Palestiinaa hallitsi Iso-Britannia, ja Elia-isä olikin hankkiutunut RAF:n eli kuninkaallisten ilmavoimien hovikuvaajaksi.
On ilmavoimien ansiota, että isän kuvat vanhasta Jerusalemista saatiin pelastettua. RAF:n upseeri löysi negatiivit sattumalta ullakolta ja vei turvaan vähän ennen kuin talo tuhoutui Israelin valtion perustamista seuranneissa levottomuuksissa.
Poika myy vanhoja kuvia nyt liikkeessään.
Testi näyteikkunassa
Löytymisen jälkeen negatiivit pysyivät varastossa vielä melkein 40 vuotta. Sitten Kevork Kahvedjian ja hänen vaimonsa tutustuivat niihin ja havaitsivat niiden arvon.
Vuonna 1990 kuvista koottiin ensimmäinen näyttely. Samasta materiaalista kootun valokuvakirjan poika julkaisi vuonna 1999, juuri ennen isänsä kuolemaa.
Kirja onkin ainoa, jonka tekijänoikeudet Elia Kahvedjianin perillisillä vielä on. Yksittäisten kuvien oikeudet ovat vanhentuneet, niinpä kopioita myydään eri puolilla Jerusalemia. Kevork Kahvedjian selittää tarkkaan, kuinka erottaa kopiot alkuperäisistä: alkuperäisen sävyt ovat tarkemmat, paperi on parempaa. Jopa kehitteen hajun erottaa, jos osaa haistaa.
”Näyteikkunan kuvia en ole vaihtanut kahteenkymmeneen vuoteen. Haluan katsoa, kauanko ne kestävät.”
Asiakkaita käy tasaisesti. Tässä erikoiskaupassa suhdanteet eivät tunnu, toisin kuin käsitöitä ja keramiikkaa myyvissä tai muuten tavallisten pyhiinvaeltajaturistien varassa pyörivissä liikkeissä. Etenkin Jerusalemissa aikanaan asuneet poikkeavat ja ostavat kuvia vanhoista paikoista.
Armenialaisia Jerusalemissa on Kahvedjianin mukaan enää alle tuhat. Toisen maailmansodan jälkeen heitä oli ehkä 15 000. Yhteisö on kuitenkin edelleen kuin kaupunki kaupungissa. Vanhan kaupungin lounaiskulmassa sijaitsee Armenian Quarter, armenialaiskortteli, ja yhteisö pitää yllä muun muassa koulua ja kirkkoa.
Kevork Kahvedjanilla on Jordanian passi, kuten monilla muillakin, jotka ovat asuneet Länsirannalla ennen Israelin miehitystä. Sielultaan Kahvedjan on armenialainen, mutta sanoo muuttavansa Armeniaan vain, jos liiketoimet Jerusalemissa lakkaavat sujumasta.
Provisiota pyytävät turistioppaat ovat tuttua porukkaa vanhankaupungin kauppiaille, niin myös Kahvedjanille.
”Joskus he pyytävät.”
Maksatko?
”Joskus maksan.”
Elia Photo Service Jerusalemin vanhan kaupungin kristittyjen korttelissa, os. al khanqa 14.