Artikkelikuva

Sisulla maailmalle

Mitä on suomalainen sisu ja mihin sitä käytämme? Eikö juuri meillä ole parhaat mahdollisuudet tunnistaa sisu muualta tulleissa ihmisissä?

Suo ja kuokka. Sisulla Jussi raivasi pellon Väinö Linnan romaanissa Täällä Pohjantähden alla. Sisukkaan Jussin seuraajia ovat ainakin pastilli, panssariauto, jäänmurtaja, kuorma-auto ja jotkut urheiluseurat. Monet näistä miehisiksi miellettyjä. Nimekseen ne kaikki ovat saaneet Sisu.

”Yhteiskunta on antanut miehille naisia enemmän sisukkuuden symboleja”, sisusta väitöskirjaa Aalto-yliopistoon tekevä Emilia Lahti sanoo.

Viime vuonna Sisu ilmestyi myös almanakkaan.

”Se on merkitty samalle päivälle kuin Onni, viittaamaan, että kyse on miehen nimestä.”  

Lahti kertoo kirjoittaneensa nimilautakunnan professorille, että Sisu on jo nimenä voimauttava eikä sitä pitäisi suunnata vain jommallekummalle sukupuolelle.

”Väestörekisteritietojen mukaan viime vuoden loppuun mennessä Sisu oli annettu nimeksi 1786:lle ihmiselle, joista tyttöjä on 20. Toivotaan, että nimi yleistyy tytöillä”, Lahti sanoo.

Sisua on helppo pyöritellä huulilla, mutta mitä se oikeastaan on?

”Sisu on itsessä oleva piilevä voimavara, itsensä ylittämistä tietyssä asiassa tai hetkessä”, Lahti sanoo.

Parhaimmillaan se ei ole vain tahdonvoimaa, vaan myös rehellisyyttä ja asioiden kunnolla tekemistä. Todellako? Juuri sitä, millaisiksi me suomalaiset itsemme usein kuvaamme? Suomalainen sisu ei ole siis pelkkä myytti?

”Olemme tarvinneet paljon tahdonvoimaa pohjoisen karuissa oloissa. Ajatus suomalaisesta sisusta kumpuaa vaikeista olosuhteista. Se kannattaisi brändätä vientituotteeksi”, Lahti vahvistaa.

Hän ihmettelee, kuinka ohuesti ajatukseen sisusta vientituotteena viitataan esimerkiksi Sitran maabrändiraportissa.

Samaan hengenvetoon Lahti kuitenkin muistuttaa, että sisu on universaali inhimillinen ominaisuus.

Kansallismielinen järjestö Suomen Sisu sanoo ylläpitävänsä omaa identiteettiämme jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa. Järjestö korostaa maahanmuuton haitallista vaikutusta.  

”Hassua, sillä juuri meillä on mitä parhaat mahdollisuudet tunnistaa sisu muualta tulleissa”, Lahti sanoo.

Hän viittaa niihin ponnistuksiin, joita pakolaiset ja monet muut maahamme tulleet ovat ylittäneet: lähteä vainottuna, ehkä kidutettuna, omasta maastaan ja ottaa vieras maa kotimaakseen. On pitänyt oppia uusi kieli ja hyväksyä erilainen ilmasto, tavat ja asenteet.

Vastoinkäymiset kasvattavat sisua. Lahden mielestä sisu kumpuaa juuri haasteiden ylittämisestä.

Hän näkee sisun lankana ihmisten välillä. Että kun annamme mahdollisuuden empatialle, löydämme yhteyden toisiimme.
Sisulle ei ole varsinaisesti käännöstä muissa kielissä. Lahti sanoo, että sisu näyttää olevan hyvin kokemuksellinen asia. Tämä on tullut esiin esimerkiksi hänen luennoidessaan ulkomailla.

”Ihmiset, joille käsite ei ole tuttu, mutta jotka ovat kokeneet erittäin haastavia asioita elämässään, saavat usein kiinni siitä, mitä sisu on. Se on joka kerta yhtä vaikuttavaa ja koskettavaa.”

Turvapaikanhakijoiden edustama sisu on osa Lahden nimittämää arkisisua, joka ei usein päädy sankaritarinoiksi.

Sisua tarvitaan myös kotiäideiltä ja -isiltä, omaishoitajilta, sairauksien ja työttömyyden kanssa kamppailevilta ja monilta muilta arjen eläjiltä.

”Emme ajattele heitä useinkaan itsensä ylittäjinä. Tosiasiassa vaatii melkoista sinnikkyyttä pitää arki tolkullisena vaikeassa elämänvaiheessa”, Lahti sanoo.  

Lahti muistuttaa, että sisu itsessään ei ole hyvä eikä huono. Kysymys on siitä, miten sitä käytetään.

”Sisun kääntöpuolena voi olla juntturamainen sulkeutuneisuus: me täällä keskenämme.”

Karuissa oloissa selviytyminen hammasta purren on tehnyt meistä myös juroja yksinpuurtajia, joille avun pyytäminen on vaikeaa. Ikävää Lahden mielestä on myös se, jos sisu mielletään pakolliseksi yksilön ominaisuudeksi. Heikot tiputetaan yli laidan: jos suksi ei luista, oma vika.

Sisu voi olla myös tyhmyyttä, kun ei päästä irti, vaikka menee jo hulluuden puolelle. Esimerkiksi kovasti urheileva reväyttää selkänsä tai jalkansa, kun yrittää vaan, vaikka keho käskee pysähtymään.

Lahti korostaa, että sisussa on oltava sydän ja luovuus mukana.

Sisu sisältää ajatuksen venymisestä, laajenemisesta – voimavarasta, joka otetaan käyttöön, kun normaali periksi antamattomuus loppuu.

Lahti sanoo, että jokaisella on kuitenkin oman kokoisensa sisukuminauha, joka vaihtelee elämäntilanteen mukaan.

Lahti edustaa positiivista psykologiaa. Siinä ei pohdita vain perinteisen psykologian tavoin, mikä meni menneisyydessä vikaan. Pääpaino on siinä, millaisia vahvuuksia yksilöissä ja yhteisöissä löytyy ja miten niitä voisi hyödyntää.  

Monien tutkimusten mukaan paras tiimi muodostuu erilaisista osaajista, miehistä, naisista, eri-ikäisistä ja erilaisista taustoista tulevista ihmisistä.

”Meillä on globalisoituvassa Suomessa vain yksi suunta: erilaisuuden hyväksyminen ja sietäminen. Kun jätämme ennakkoluulot sikseen, löydämme maatamme eteenpäin vievät voimavarat.”

Sonja Stömsholm, Emilia Lahti, Lauri Järvilehto, Meeri Koutaniemi: Sisu. Tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä. PS-kustannus, 2015

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!