Yksitoistavuotias Ayman Mghames seisoo paratiisin rajalla eikä voi ymmärtää, miksi näkee ympärillään aseistettuja israelilaissotilaita. Libanonissa pakolaisleirillä syntynyt ja Tunisiassa lapsuutensa viettänyt poika on kuvitellut paluun juurilleen toisenlaiseksi. Hän on unelmoinut Gazasta rauhan maana, nähnyt sen taivaana, tuntenut kotina. Niinhän siitä on puhuttu. Nyt äiti käskee pojan olla hiljaa, sanoo, että jutellaan näistä myöhemmin. On vuosi 1996.
Rajan ylitettyään Ayman ymmärtää monen muunkin asian olevan toisin.
”Gazalaiset kutsuivat meitä 04-ihmisiksi henkilökorttiemme kahden ensimmäisen numeron mukaan. Se tarkoittaa pakolaista. Koin paljon rasismia ja meni pitkään ennen kuin osasin hyväksyä tämän ympäristön, ja että se hyväksyi minut”, Ayman muistelee nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin.
”Mutta nykyisin tuntemattomat tulevat kertomaan minulle kadulla, että ovat ylpeitä siitä mitä teen”, hän lisää. Äänessä on lämpöä.
Ayman on yksi Gazan ensimmäisen räppiryhmän, Palestinian Rapperzin, perustajajäsenistä. Muuton jälkeen henkilökohtaisiksi muuttuneet kokemukset sodasta ja menetyksestä lähensivät häntä kantaväestön kanssa ja poistivat ulkopuolisuuden tunteen. Ayman alkoi ymmärtää gazalaisten tarinoita ja koki, että niistä pitäisi puhua enemmän. Enää hän ei voinut ajatella vaikenevansa.
Palestinian Rapperz syntyi neljän hiphopista innostuneen ja vaikuttamisesta kiinnostuneen lukiolaiskaveruksen ideasta. Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli vuonna 2004, mutta alku ei vaikuttanut lupaavalta. Ihmiset eivät ymmärtäneet mistä oli kyse. Musiikki, etenkään räppi, ei sopinut islamia jyrkästi tulkitsevien maailmankuvaan. Räppäreitä syytettiin länsimaisen arvomaailman levittämisestä ja oman kulttuurinsa halventamisesta.
Gazaa hallinnoiva Hamas rajoittaa edelleen räppärien esiintymismahdollisuuksia, sillä se tietää, että tulehtuneessa tilanteessa sananvapaus on voimakas ase yhtä lailla sen kuin Israelinkin toimintaa vastaan.
Ayman on kuitenkin pysynyt kärsivällisenä. Hän on puhunut tutuille ja tuntemattomille, vakuuttanut, ettei räppi ole tie tuhoon vaan rauhaan. Se on keino käsitellä kollektiivista traumaa, ymmärtää, puhua elämästä ja kuolemasta.
Yhä useampi on alkanut kuunnella. Yhä useampi on alkanut keskustella.
Palestinian Rapperzia ei enää ole, mutta siitä on itänyt jotain suurempaa. Gazassa on tällä hetkellä Aymanin arvion mukaan yli 40 aktiivista räppäriä ja heillä jo kymmeniä tuhansia faneja. Sosiaalinen media on heidän esiintymislavansa.
Ayman itse tekee musiikkia nykyään artistinimellä Abu Joury. Se tarkoittaa, että hän on Jouryn isä.
Tytär on kolme, ja räppää jo.