Tammikuussa reportaasimatkamme Kuubaan alkoi ankeasti. Lähes kaikki yrityksemme jututtaa ihmisiä Havannassa päättyivät lyhyeen.
”En halua puhua”, totesi havannalainen kenkäkauppias.
”Mieluiten en sano mitään aiheesta, josta en tiedä”, vastasi kahvilan tarjoilija, kun kysyin, huolestuttaako Yhdysvaltojen sotilasoperaatio Venezuelassa.
Kotimatkalla ollut Havannan yliopiston professori Roberto sen sijaan innostui kertomaan näkemyksiään politiikasta ja jopa pyysi työpariani kuvaamaan häntä historiallisten rakennusten edessä yliopiston lähellä.
Lopulta hänkin tuli kuitenkin katumapäälle ja pyysi meitä laittamaan kameran ja nauhurin pois. Naapuri oli näet hiljattain joutunut viranomaisten kuulusteltavaksi hallituksen kritisoinnista.
Jotain on nyt ihan hiljattain muuttunut. Donald Trumpin uhittelut, sanktiot ja impulsiiviset ulostulot Kuuban kohtalosta vaikuttavat nekin kansalaisiin. Mutta kukaan ei uskalla kertoa ajatuksistaan, suuntaan eikä toiseen.
Kuubassa lukuisia kertoja käyneenä olen kirjoittanut maasta monia juttuja. Haastattelujen saaminen, etenkin nimellä, on aina ollut haastavaa. Silti nyt ihmisten silminnähtävä pelko puhua yllätti.
Myös työparini vieraillessa Kuubassa kuvausmatkalla vuonna 2015, ihmiset poseerasivat mielellään kameralle. Nyt suurin osa jopa sovittuun haastatteluun suostuneista ei halunnut, että heidät tunnistettaisiin kuvista.
Toimittajalle ja kuvaajalle on ammatillisesti kiinnostavaa dokumentoida ihmisten tarinoita mahdollisimman läheltä. Päätimme kuitenkin tehdä reportaasit ennen kaikkea kuubalaisten omia toiveita ja turvallisuutta kunnioittaen.
Ulkopuolisen silmin kuubalaisten ahdinkoa voi olla hankala hahmottaa.
Saaren asukkaiden iloisuus on ollut maata kannattelevan turismin vetonaula jo pari vuosikymmentä. Monelle leveästä hymystä on kuitenkin tullut selviytymiskeino.
”Kuubalainen lähtee aamuisin kotoaan pellenaamari päässä, vaikka maailma ympärillä palaisi”, kuvaa yliopistoprofessori Roberto.
Viime vuodet saari on rypenyt pahoissa talousvaikeuksissa. Siitä lähtien kun pandemia jäädytti matkailijavirrat, Kuuballa on ollut ollut hankaluuksia saada ulkomaanvaluuttaa. Maan hallituksen epäonnistuneet talousuudistukset ovat pahentaneet ahdinkoa.
Presidentti Donald Trumpin asettamat öljysanktiot uhkaavat suistaa saaren hauraan talouden lopullisesti jyrkänteeltä. Tammikuun alussa Yhdysvallat painosti Venezuelaa lopettamaan öljytoimitukset Kuubaan ja asetti tullit lopuille saarelle öljyä myyville maille.
Pahiten sanktiot ovat iskeneet tavallisten kuubalaisten arkeen.
Tammikuussa eri puolella saarta apteekkien hyllyt seisoivat tyhjinä. Kananmunapaketti maksoi lähes kuukausipalkan verran, bussit hajosivat tien päälle ja illan tullen kadulle oli lähdettävä taskulampun kanssa sähkökatkojen vuoksi.
Vieraillessamme Itä-Kuuban Camagüeyn maakunnassa sähkökatkot saattoivat kestää yli 20 tuntia päivässä. Jopa kuubalaisille trooppiset yöt ilman tuulettimia ovat tukalia ja kiusana ovat tauteja levittävät hyttyset.
Matkalla kuubalainen anoppini järjesti minulle syntymäpäiväjuhlat, mutta nekin loppuivat lyhyeen, kun sähköt kaatuivat ja akun loppuminen kaiuttimesta hiljensi salsamusiikin.
”Näin me nykyään vietämme syntymäpäiviä, pimeydessä”, totesi sukulaistyttö.
Suljettujen ovien takana moni kuubalainen uskaltautui purkamaan turhautumistaan yhä tukalammaksi käyvään arkeen.
”Tunnen itseni zombiksi. Herään aamulla, menen töihin ja loput ajasta juoksen ympäri kaupunkia etsimässä ruokaa ja lääkkeitä”, kertoo Havannassa kotisiivoojana työskentelevä kroonisesti sairaan lapsen äiti.
Kuuban järjestelmä on rikki, mikä tahansa vaihtoehto on parempi.
Naisen parturina työskentelevä aviomies sanoo toivovansa, että Yhdysvallat syrjäyttäisi maan presidentin Venezuelan Nicólas Maduron tavoin. ”Kuuban järjestelmä on rikki, mikä tahansa vaihtoehto on parempi”, hän sanoo.
Turvallisuussyistä teimme pidemmät haastattelut ja henkilökuvaukset ihmisten kodeissa. Havannalaispariskunnan kommentit saattaisivat pahimmillaan johtaa vuosien vankilatuomioon.
Espanjalaisen Prisoners Defenders-kansalaisjärjestön mukaan poliittisia vankeja oli Kuubassa helmikuussa ennätysmäärä – yhteensä 1 207. Parikymppisiä nuoria on joutunut vankilaan jopa hallitusta kritisoivien somepostausten vuoksi.
Poliittinen vaino kiristyi saarella heinäkuussa 2021, kun miljoonat ihmiset ympäri saarta lähtivät spontaanisti vaatimaan muutosta kuubalaisten elinoloihin. Virkavalta tukahdutti mielenosoitukset väkivalloin ja satoja niihin osallistuneita ihmisiä istuu edelleen vankilassa.
Erityisesti viranomaisten tähtäimessä ovat toimittajat. Itsenäiset mediat ovat viime vuosina yksi toisensa jälkeen joutuneet lähtemään maanpakoon.
Juan, joka työskenteli aiemmin nykyään Yhdysvalloista käsin toimivalle Periodismo de Barrio-medialle, ei voi enää tehdä töitä toimittajana.
”Jouduin allekirjoittamaan dokumentin, jossa lupaan, etten enää koskaan harjoita ammattiani Kuubassa. Minut pakotettiin julkaisemaan dokumentti myös Facebook-tililläni”, hän kertoo.
Nykyään Juan vetää saaren kotoperäisten kasvilajien suojeluun keskittynyttä järjestöä. Toistaiseksi hän ei halua muuttaa Kuubasta pois. ”Kasveista olen löytänyt uuden merkityksen elämälleni”, hän sanoo.
Viimeisen neljän vuoden aikana lähes 2 miljoonaa kuubalaista on lähtenyt kotisaareltaan etsimään parempaa tulevaisuutta muualta. Juanin tavoin tapasimme kuitenkin myös monia, jotka olivat vaikeuksista huolimatta päättäneet jäädä.
”Koen, että kotimaani elää historiallista murroshetkeä ja haluan olla todistamassa sitä”, kolmikymppinen toimittaja Frangel sanoo.
Frangel ei ole toistaiseksi joutunut hankaluuksiin viranomaisten kanssa, sillä on oppinut kirjoittamaan ”hallituksen sietokyvyn rajoissa”.
Mikään paha ei kestä ikuisesti. Uskon, että maani selviää vielä tästäkin.
Myös majataloa pitävä eläkeläispariskunta sanoo elävänsä onnellista elämää, vaikka vessapaperia joutuu joskus etsimään kokonaisen päivän.
”Tyttäreni asuu Yhdysvalloissa, mutta siellä ihmiset elävä kuin orjat. En muuttaisi sinne mistään hinnasta”, majataloa pitävä nainen sanoo.
”Mikään paha ei kestä ikuisesti. Uskon, että maani selviää vielä tästäkin”, hän sanoo.
Tämän artikkelin toteuttamiseen on saatu tukea Pulitzer Centeriltä.