Bangkokin pääsatama-alueella liikenne ei juuri koskaan pysähdy. Rekat kuljettavat kontteja satamaan, moottoripyörät pujottelevat kuumalla asfaltilla ja pääkaupungin läpi virtaavan Chao Phraya -joen ruskea vesi virtaa hitaasti laiturien ohi.

Sataman laidalla, kapeiden kujien ja betonirakennusten keskellä seisoo kuitenkin koristeellinen Wat Khlong Toei Nai -temppeli, jonka pihalla tunnelma muuttuu. Porttien sisällä ääni tuntuu hetkittäin vaimenevan ja ilmassa leijuu suitsukkeen tuoksu.

Temppelin yhteydessä toimii Sukharudalai – paikka, jossa järjestetään eläinten tuhkauksia ja hautajaisseremonioita. Palvelu on avoinna ympäri vuorokauden, ja sen tuotot tukevat temppelin toimintaa sekä temppelialueella toimivaa buddhalaista koulua.

Täällä saatetaan viimeiselle matkalle koiria, kissoja, lintuja, kaneja, kaloja ja toisinaan myös käärmeitä – sekä monenlaisia muita pieneläimiä.

Lemmikkien asema on muuttunut Thaimaassa nopeasti. Koira tai kissa ei ole enää vain pihan vahti tai kotieläin vaan yhä useammin läheinen, jonka kuolemaa surraan avoimesti. Muutos näkyy myös siinä, millaisia hyvästejä eläimelle halutaan järjestää.

Klikkaa kuvaa, niin näet kaikki jutun kuvat galleriassa.

Temppelin johtajamunkin, Phra ”Noo” Siddisakin mukaan moni saapuu paikalle murtuneena.

”Ihmiset itkevät paljon. Eläin on ollut heille tärkeä, kuin oma perheenjäsen”, hän sanoo.

Wat Khlong Toei Nain eläinkrematorio on toiminut yli 20 vuotta. Munkki Siddisakin mukaan toiminta alkoi aikana, jolloin vastaavia paikkoja ei juuri ollut Bangkokissa.

”Aluksi asiakkaat olivat enimmäkseen ulkomaalaisia. He toivat lemmikkejään tänne usein eläinsairaaloiden kautta. Moni halusi viedä tuhkat takaisin kotimaahansa, joten he tarvitsivat paikan, jossa eläin voitiin polttaa kunnolla”, hän kertoo.

Ihmiset itkevät paljon. Eläin on ollut heille tärkeä, kuin oma perheenjäsen.

Aluksi eläimiä poltettiin öljyllä toimivassa uunissa samaan tapaan kuin ihmisiäkin. Vähitellen toimintaa alettiin järjestää erikseen eläimiä varten, ja temppeliin rakennettiin pienempi uuni.

Toiminta ei syntynyt valmiina palveluna vaan kasvoi vähitellen. Samalla myös lemmikkien asema osana perhettä on tullut näkyvämmäksi.

Thaimaassa eläinrakkaus ulottuu myös yhteiskunnan huipulle. Esimerkiksi kuninkaalliseen perheeseen kuuluvan prinsessa Sirindhornin tiedetään tukeneen eläinsuojelua ja adoptoineen palatsiin katukoiria.

Munkki vihjaakin, että vuosien varrella temppeliin on tuotu eläimiä monenlaisista kodeista ja joukossa on ollut myös hyvin korkea-arvoisten perheiden lemmikkejä. Tällöin järjestelyihin täytyy valmistautua tavallistakin huolellisemmin.

Eläinten hautajaisista on tullut yhä näkyvämpi osa kaupunkilaista arkea. Nykyään vastaavia paikkoja on enemmän, mutta Wat Khlong Toei Nai on yhä yksi tunnetuimmista.

Joinakin vuosina temppelin krematoriolla on ollut kiireisiä aikoja, jolloin sinne on tuotu jopa useita kymmeniä lemmikkejä päivässä. Nykyisin tahti on rauhallisempi, mutta eläimiä saapuu edelleen useita joka päivä.

Temppelin pihaan ei saavuta tarkasti varattuun kellonaikaan. Täällä kuolema määrää tahdin.

”Emme voi tietää etukäteen, tuleeko tänään paljon vai vähän eläimiä. Joskus on kiireistä, joskus rauhallisempaa. Kuolemaa ei voi ennustaa. Kun eläin kuolee, temppeliin voidaan tulla keskellä päivää tai myöhään illalla. Osa soittaa etukäteen, moni vain saapuu paikalle”, temppelissä ja krematoriossa työskentelevä Naris Chuenorasert kertoo.

Ensimmäiseksi tulijalle kerrotaan, mitä vaihtoehtoja on ja mitä ne maksavat. Yksinkertaisimmillaan kyse on pelkästä tuhkauksesta. Toiset haluavat mukaan munkin rukouksen, kukkia, suitsukkeita tai pienen seremonian.

”Osa luulee, että eläin vain tuodaan tänne ja poltetaan saman tien ilmaiseksi. Silloin meidän täytyy kertoa, että toiminnassa on kuluja – sähköä, työntekijöitä, järjestelyjä”, Chuenorasert sanoo.

Pienen toimituksen hinta voi olla muutamia satoja bahteja. Esimerkiksi 400 bahtia on runsaat kymmenen euroa.

Summa kasvaa, jos mukana on enemmän järjestelyjä tai esimerkiksi kuljetus. Temppeli kertoo perivänsä tuhkauksista vain sen verran, että toiminnan kulut saadaan katettua.

Kaikilla ei ole varaa suuren seremoniaan.

”Tämä ei ole pelkkää bisnestä. Joskus tulijalla ei ole varaa maksaa kaikkea. Silloin yritämme keksiä tapoja auttaa. Jos he pystyvät maksamaan edes osan, esimerkiksi polttamisen kulut, sekin voi riittää”, munkki Siddisak kertoo.

Temppelin seremoniahuoneen seinät ja katto on maalattu taivaaksi: sinistä taivasta ja valkoisia pilviä. Keskellä huonetta on kaksi sohvaa eläimen läheisille. Alttari sijaitsee niiden vieressä, ja huoneen etuosassa on paikka munkeille, jotka johtavat seremoniaa.

Iltapäivällä temppeliin saapuu eläinsairaalan auto. Mukana on valkoiseen kankaaseen kääritty isokokoinen koira – dobermanni, jonka perhe ei tule mukaan seremoniaan.

Eläinsairaalan työntekijä Arthit Khampim kertoo tuoneensa eläimen niin sanotulla pet taxilla, kuljetuksella, jolla eläinsairaalassa menehtyneet lemmikit viedään temppeliin tuhkattaviksi.

Vaikka koiran perhe ei ole paikalla, eläinsairaalan työntekijät ja temppelin väki huolehtivat siitä, että koira saa silti arvokkaan viimeisen hetken. Alttarilla siitä otetaan kuvat, jotta perhe voi myöhemmin nähdä, miten seremonia on toimitettu.

Khampim laskee valkoisen käärön kukkien peittämälle alttarille, ja temppelin työntekijä Naris Chuenorasert leikkaa kankaan auki saksilla.

Koiran päälle asetellaan kukkia ja seppeleitä. Yksi seppele laitetaan koiran tassun ympärille.

Huoneessa ovat vain eläinsairaalan työntekijät ja temppelin munkit. Seremoniassa on johtajamunkin lisäksi kaksi muuta munkkia, jotka lausuvat rukouksia ja siunaavat eläimen.

Lyhyen seremonian jälkeen koira viedään krematorioon ja krematoriossa työskentelevä Chuenorasert asettaa eläimen uuniin. Hänen mukaansa pienen eläimen tuhkauksessa kestää yleensä noin tunti. Isokokoisen dobermannin polttamisessa menee ehkä kaksi.

”Kun palaminen on lopussa, tuhkat kerätään talteen ja kääritään valkoiseen liinaan. Kääröön kirjoitetaan eläimen nimi ja päivämäärä”, hän kertoo.

Seuraavana päivänä tuhkat voidaan hakea. Osa vie ne kotiin, osa sirottelee ne läheiseen Chao Phraya -jokeen.

Wat Khlong Toei Nai ei ole kuitenkaan paikka vain kuolleille eläimille. Temppelissä huolehditaan myös elävistä eläimistä. Alueella elää koiria ja kissoja, joista osa on hylättyjä ja osa sairaina tänne tuotuja. Jos eläin tarvitsee hoitoa, se viedään eläinlääkäriin.

Oranssi kissa, joka on elänyt temppelialueella vuosia, kärsi pahasta kasvaimesta. Munkki Siddisak päätti käyttää sen hoitoon temppelille annettuja lahjoituksia. Lääkärikulut olivat paikallisella tasolla korkeat – yli 500 euroa – mutta päätös oli hänen mukaansa silti oikea.

”Joskus hoito maksaa paljon. Mutta jos eläin on tullut meille ja siitä välitetään, sitä ei voi vain jättää oman onnensa nojaan”, Siddisak sanoo.

Munkin mukaan buddhalaisessa ajattelussa kaikki elävät olennot kuuluvat samaan syntymän ja kuoleman kiertokulkuun. Ihminen voi syntyä eläimeksi ja eläin ihmiseksi. Siksi kysymys eläinten asemasta ei ole vain käytännöllinen vaan myös hengellinen.

”Jotkut ajattelevat, että ihmisen ja eläimen välillä voi olla karmallinen yhteys. Mutta vaikka ei ajattelisi asiaa uskonnon kautta, lemmikistä tulee helposti kuin sukulainen. Kun eletään yhdessä pitkään, huolehditaan toisesta ja nähdään sen vanhenevan ja sairastuvan, syntyy vahva side”, munkki sanoo.

Bangkokissa eläinten hautajaiset eivät ole enää poikkeus. Yhä useampi haluaa, että rakkaan eläimen lähtö olisi arvokas – aivan kuten yhteinen elämäkin oli.