Politiikantutkijat Richard S. Katz ja Peter Mair havaitsivat 1990-luvulla, että Euroopan demokratioissa suuret puolueet muodostavat yhteisiä kartelleja, joilla ne yrittävät betonoida valta-asemansa. 

Ilmiö näkyy myös Suomessa, jossa kartellipuolueilla ei ole ollut halua parantaa vaalien suhteellisuutta, sanoo valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo.

Vaalien suhteellisuus tarkoittaa sitä, miten hyvin puolueiden edustajapaikkojen määrä vastaa niiden saamia ääniosuuksia vaaleissa. Suomessa eduskuntavaalien epäsuhteellisuus johtuu vaalipiirijaosta, kertoo valtio-opin yliopisto-opettaja Juha Ylisalo Turun yliopistosta. 

“Meillä vaalipiirit ovat keskimäärin aika suuria, mutta on kuitenkin pieniä vaalipiirejä kuten Lappi, mikä osaltaan heikentää suhteellisuutta”, hän kertoo. 

Pienten vaalipiirien valtapuolueet hyötyvät tilanteesta. Ne saavat valtakunnalliseen ääniosuuteensa nähden suhteettoman paljon kansanedustajia. 

Ongelmaa on yritetty ratkoa 2000-luvulla useita kertoja. Viime joulukuussa oikeusministeriön asettama parlamentaarinen työryhmä teki ehdotuksen eduskuntavaalien suhteellisuuden parantamiseksi. Vaalityöryhmä ehdotti Lapin ja Oulun vaalipiirien laskennallista yhdistämistä, jotta niiden piilevät äänikynnykset madaltuisivat. Keskusta on ainoa puolue, joka vastustaa ehdotusta. 

Muutos parantaisi suhteellisuutta hieman, mutta vaalien täydellinen suhteellisuus vaatisi kokonaisvaltaisempaa uudistamista.

Vaalien suhteellisuus on Suomessa ihanne. Muualla Euroopassa vaali-ihanteet vaihtelevat. Kilpailevia tavoitteita voivat olla alueellinen edustavuus, voittajapuolueen tahdon toteutuminen ja yhteiskunnan vakaus. 

Ranska, Italia, Kreikka ja Iso-Britannia korostuvat eurooppalaisessa vertailussa epäsuhteellisten vaaliensa vuoksi. Vaalitapa kertoo kunkin maan historiasta. 

”Brittiläisessä kulttuurissa arvostetaan sitä, että voittaja saa kaiken”, toteaa Paloheimo. Voittavalle puolueelle on haluttu suoda mahdollisuus panna lupauksensa täytäntöön. 

Britanniassa käytetään enemmistövaalitapaa. Samankaltainen järjestelmä on myös Ranskassa. Maiden vaaleissa on pienet, yhden edustajan vaalipiirit. Näin varmistetaan, että maan jokainen kolkka saa oman edustajansa parlamenttiin, mutta usein voittajapuolue hyötyy tavasta suhteettomasti. Esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macronin puolue saavutti vuonna 2017 parlamentin paikoista 61 prosenttia, vaikka sen kannatus vaalien ensimmäisellä kierroksella oli vain 32 prosenttia. 

Kreikassa taas vaalien ykköspuolue saa palkinnoksi 25–50 ylimääräistä edustajapaikkaa, jotta hallituksen muodostaminen ja päätöksenteko helpottuu. Vakauden kaipuu vaikuttaa myös Itä-Euroopan nuorten demokratioiden vaalitapoihin, Paloheimo kertoo. 

”Mitä hauraampi kansalaisyhteiskunta, sen enemmän syntyy sellaista poliittista kulttuuria, jossa on epäluottamusta laajaan kansanvaltaan.” 

Euroopan tuorein valtio, vuonna 2008 Serbiasta itsenäistynyt Kosovo poikkeaa vaaleiltaan muusta Euroopasta. Voittajapuolue saa yleensä ääniosuuttaan vähemmän paikkoja maan parlamentista – päinvastoin kuin muualla Euroopassa. 

Kosovo on monietninen valtio, jossa osa edustajapaikoista on varattu kansallisille vähemmistöille. Puolet kiintiöpaikoista kuuluu serbeille. Lisäksi esimerkiksi bosniakeille, romaneille sekä Balkanin egyptiläisille on omat edustajansa. 

“Kosovon vaaleilla pyritään pitämään maa koossa antamalla kohtuullisesti tilaa kaikille vähemmistöryhmille”, Paloheimo arvioi. 

Kiintiöt on kirjattu Kosovon perustuslakiin, joka perustuu Martti Ahtisaaren vuonna 2007 luomaan suunnitelmaan.  

Muut pohjoismaat saavuttavat vaaleissa paremman suhteellisuuden kuin Suomi. Ruotsissa ja Tanskassa poikkeama suhteellisesta tuloksesta on äärimmilläänkin vain muutaman prosentin luokkaa, Suomessa taas jopa yli 15 prosentin. 

Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä suhteellisuutta parantava tasausjärjestelmä. Pieni osa edustajapaikoista jaetaan erikseen siten, että ääniosuudet ja paikkamäärät vastaisivat toisiaan mahdollisimman hyvin. Suomessa vaalitulosta ei tasailla. 

“Tasaamista on aina toisinaan ehdotettu, mutta Suomen ehdokaskeskeiseen vaalitapaan se sopii aika huonosti”, Ylisalo toteaa. 

Esimerkiksi Ruotsissa käytetään listavaalia, jossa on mahdollista äänestää ehdokkaan sijaan pelkkää puoluetta. 

Heikki Paloheimon mukaan Suomen eduskuntavaaleja tulisi tasata uudella paikkajaon laskentatavalla, jota hän on puoltanut jo pitkään. 

”Olin mukana vaalialuetoimikunnassa, joka jätti mietintönsä vuonna 2008. Yritimme kovasti myydä kaksoissuhteellisuusmenetelmää, koska mielestäni se sopisi Suomeen erittäin hyvin.” 

Kaksoissuhteellisuusmenetelmää käytetään esimerkiksi Zürichin kantonin vaaleissa Sveitsissä. Sillä varmistetaan sekä alueellinen edustavuus että puolueiden vallan suhteellisuus. Paloheimon mukaan järjestelmä toimii hyvin, ja juuri siksi se huolestuttaa valtapuolueita.  

“Jos Suomen eduskuntaan valittaisiin 200 kansanedustajaa täysin suhteellisella vaalitavalla, puolella prosentilla äänistä voisi jo saada yhden edustajan. Kukaan nykyisistä eduskuntapuolueista ei halua sitä.” 

Eduskuntapuolueista pienin eli Liike Nyt sai vuoden 2023 vaaleissa 2,3 prosentin kannatuksen mutta vain yhden kansanedustajan. Vuoden 2019 vaaleissa taas ilman paikkoja jäänyt Sininen tulevaisuus olisi saanut kaksi paikkaa ja Piraattipuolue yhden, jos vaalitapa olisi ollut täysin suhteellinen. 

Ajan mittaan on lisääntynyt paine, että jotakin pitäisi vaalijärjestelmälle tehdä. Useimmat puolueet ovat tästä nyt yhtä mieltä.

Puolueiden pelko vallan vähenemisestä on jarruttanut vaalien uudistamista muuallakin kuin Suomessa. Joskus vaalien suhteellisuutta saatetaan heikentää myös tietoisesti. 

“Joissain maissa, joissa muutoksia on tehty usein, epäsuhteellisuus on ollut ihan tavoiteltuakin. Unkari on siitä erittäin hyvä esimerkki. Siellä vaalijärjestelmää on peukaloitu hyvin vahvasti valtaapitävän puolueen eduksi”, Ylisalo sanoo. 

Unkaria on vuodesta 2010 hallinnut Viktor Orbánin johtama Fidesz-puolue, joka sääti valtaan päästyään uuden vaalijärjestelmän hyvin epätasaisen kokoisilla vaalipiireillä. 

Suomessa tavoitteena on ollut parlamentaarinen yhteisymmärrys vaalitavan muutoksista. Paloheimon ehdottama uusi järjestelmä ei puolueille ole kelvannut, mutta pienet parannukset saattavat olla lähempänä kuin koskaan. 

”Ajan mittaan on lisääntynyt paine, että jotakin pitäisi vaalijärjestelmälle tehdä. Useimmat puolueet ovat tästä nyt yhtä mieltä”, Paloheimo sanoo. 

Artikkelia varten taustatietoa on toimittanut Suomen Pristinan-suurlähetystön harjoittelija Olli Härkänen.