Näkökulmat

  -henkilökuva

Some-kielto sytytti vanhojen kaunojen rovion Nepalissa

Nepalin viime päivien mielenosoituksia on pidetty taisteluna some-sovellusten puolesta. Todellisuudessa tyytymättömyyden juuret ovat syvemmällä, kirjoittaa Nepalissa oleva toimittaja Antti Yrjönen.

Katselen hotellin katolta ukkospilven tavoin taivaalle kohoavaa savupatsasta. Väkeä virtaa edelleen kohti läheistä kongressikeskusta, joka on hetki sitten sytytetty tuleen. Yhteishuudoissa vaaditaan pääministeri KP Sharma Olia poistumaan maasta. 

Kun käännän katseeni vastakkaiseen suuntaan, horisontti peittyy kaupungin yllä leijuvaan savuverhoon. Väkijoukot ovat sytyttäneet tuleen puoluetoimistoja, johtavien poliitikkojen koteja, poliisiasemia ja parlamenttitalon. Iltapäivään mennessä myös mäen alla oleva poliisiasema palaa. 

Päivää aiemmin, maanantaina 8. syyskuuta, mellakkavarusteisiin pukeutuneet poliisit ampuivat hallintorakennuksista koostuvan alueen laidalla ensin kyynelkaasua ja kumiluoteja ja barrikadien murruttua oikeita ammuksia kohti mielenosoittajia.  

Sosiaalisen median kieltoa ja hallinnon korruptiota vastustanut mielenosoitus muuttui hetkessä kaaokseksi ja haavoittuneita sairaaloihin kuljettavien moottoripyörien loputtomaksi virraksi. Maanantai-iltaan mennessä sairaalat olivat ylikuormittuneet, useita ihmisiä kuollut, satoja loukkaantunut, sotilaat komennettu kaduille ja ulkonaliikkumiskieltoja asetettu ympäri maata. Viikon loppuun mennessä kuolleiden määrä tarkentui 72:een. 

Ystäväni kertoivat vanhemmista, jotka olivat antaneet lapsilleen luvan osallistua mielenosoituksiin. Kukaan ei osannut odottaa tilanteen äityvän näin väkivaltaiseksi.

Ystäväni kertoivat vanhemmista, jotka olivat antaneet lapsilleen luvan osallistua mielenosoituksiin. Kukaan ei osannut odottaa tilanteen äityvän näin väkivaltaiseksi. Ehkä pidätyksiä, luultavasti pamppuja ja kyynelkaasua, muttei sentään poliisin luoteihin kuolleita. 

Maanantai ei tullut tyhjästä. Muutamaa päivää aiemmin hallitus oli määrännyt estettäväksi pääsyn kymmenille sosiaalisen median alustoille, koska ne eivät olleet rekisteröityneet viranomaismääräysten mukaisesti. 

Sananvapausjärjestöt tuomitsivat somekiellon nopeasti mielivaltaisena ja kansalaisten perusoikeuksia loukkaavana. Lehdistönvapautta puolustava yhdysvaltalainen CPJ-järjestö varoitti, että sosiaalisen median sulkeminen vaikeuttaa vakavasti toimittajien työtä ja kansalaisten pääsyä tiedon äärelle. 

Erityisesti nuorille nepalilaisille somealustat ovat myös korvaamaton osa infrastruktuuria. Korusuunnittelija löytää asiakkaansa ja myy tuotteensa Instagramissa. Perustaakseen yrityksen nuori opettelee vaihtamaan puhelimen näytön YouTubessa. Dohassa työskentelevä muurari näkee lapsensa ensiaskeleet WhatsAppissa. 

Nainen kävelee poltetun auton edessä.
Palaneita autoja Leknath Margilla Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa. Kuva: Antti Yrjönen

Ensimmäiset otsikot kehystivät levottomuudet taisteluksi some-sovellusten puolesta. Todellisuudessa kipinä kuitenkin sytytti vanhojen kaunojen rovion. 

Nepalilaisen nuorten näkymät ovat kuihtuneet vuosien ajan. Samat puolueet ovat kiertäneet vallassa siitä saakka, kun Nepalin tasavalta vuonna 2008 perustettiin. Koalitiot kuitenkin hajoavat ennen kuin poliittisten päätösten vaikutukset ehtivät näkyä.  

Hyväveliverkosto ratkaisee, kuka saa rahakkaat sopimukset. Samaan aikaan vastavalmistuneet jonottavat lähetystöissä, sillä monelle ainut tie parempaan elämään ja ansiotyöhön on lähteä maasta. Siirtotyöläiset pitävät maan talouden pystyssä. 

Sosiaalinen media on tehnyt eriarvoisuuden ja nepotismin näkyväksi ennennäkemättömällä tavalla. 

Sosiaalinen media on näyttänyt myös Nepalin yhteiskunnan eriarvoisuuden. Kuukausien ajan nepalilaisten some-virrat ovat täyttyneet kuvilla ja videoilla nepovauvoista. Sana viittaa nepotismiin eli sukulaisten suosimiseen. Tässä tapauksessa erityisesti poliittisen eliitin jälkeläisiin, jotka nähdään ajelemassa kalliilla autoilla, juhlimassa kattoterasseilla ja esittelemässä merkkivaatteitaan. Sosiaalinen media on tehnyt eriarvoisuuden ja nepotismin näkyväksi ennennäkemättömällä tavalla. 

Nepalilaisten tapaan myös nuoret Keniassa ovat turhautuneet näköalattomuuteen, talouden heikkouteen, veronkorotuksiin ja huonoon hallintoon. Protestoijat vaativat presidentti William Ruton eroa. Bangladeshissa opiskelijat ja nuoret työntekijät muuttivat kiistan virkakiintiöistä laajemmaksi kapinaksi sukudynastioihin nojaavaa politiikkaa vastaan. 

Tiistai-iltapäivään mennessä sosiaalisen median esto purettiin ja pääministeri KP Sharma Oli erosi. Inhimillinen, poliittinen ja materiaalinen vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Sairaaloiden ovilla perheet jonottivat luovuttamaan verta, sisällä kirurgit paikkasivat haavoittuneita. 

Vaikka protestiliike oli laaja ja suurelta osin rauhanomainen, sen varjossa toimi myös väkivaltaa lietsovia ja opportunistisia ryhmiä. Viha kohdistui symboleihin. Puolueiden päämajojen, hallintorakennusten ja poliisiasemien lisäksi väkijoukot sytyttivät tuleen eliitin tunnusmerkkeinä nähdyt viiden tähden hotellit Hiltonin ja Hyatt Regencyn.  

Myös lehtien toimituksia, mukaan lukien maan luetuimpia lehtiä kustantavan Kantipur Publicationsin toimitalo, ja ainakin yksi koulu sytytettiin tuleen.  

Kaduilla osa mielenosoittajista muodosti ihmisketjuja suojellakseen kohteita, esimerkiksi armeijan leirin sisäänkäynnin. 

Samassa mylläkässä vankiloista karkasi tuhansia. Poliisin mukaan yli 13 500 vankia murtautui ulos eri puolilla maata. Muutamassa päivässä kiinni on jäänyt vasta joitakin satoja. 

Useat mielenosoituksen johtohahmot sanoutuivat irti tuhotöistä ja kuvasivat niitä soluttautujien aikaansaannoksiksi. Samaa viestiä toistettiin myös mielenosoittajien somekanavissa. Kaduilla osa mielenosoittajista muodosti ihmisketjuja suojellakseen kohteita, esimerkiksi armeijan leirin sisäänkäynnin. 

Perjantaina 12. syyskuuta korkeimman oikeuden entinen presidentti Sushila Karki, joka tunnetaan korruptionvastaisista ratkaisuistaan, vannoi virkavalansa Nepalin ensimmäisenä naispääministerinä. Karki ryhtyy johtamaan väliaikaista hallitusta. Samana iltana presidentti Ram Chandra Poudel hajotti edustajainhuoneen ja määräsi ennenaikaiset vaalit pidettäväksi 5. maaliskuuta 2026. 

Ulkonaliikkumiskiellon höllennyttyä lähdin kävelylle. ”No to nepo kids” (ei nepolapsille), toteaa muuri kaupungin keskustassa. ”Revolution is contagious” (vallankumous tarttuu), vastaa seinä kadun toisella puolella.  

Useimmat liikkeet ovat edelleen kiinni ja jalkakäytävät tuntuvat epätavanomaisen leveiltä kaupungissa, jossa yleensä kuljetaan kylki kyljessä. Vastaan hoipertelee kaksi eksyneen näköistä turistia. Yksinäinen sotilas astelee vastakkaista jalkakäytävää pitkin katse eteen naulittuna. Ajoittain ohi ajaa moottoripyörä, sitten pari armeijan autoa. 

Nepalilla on edessään kaksi välitöntä koetta. Ensimmäinen on uskottava ja riippumaton selvitys viime viikon alun tapahtumista. Toinen, se vaikeampi, on palauttaa nuorten usko järjestelmään ja tulevaisuuteen tarjoamalla todellisia työ- ja koulutusmahdollisuuksia kotimaassa.  

Tilannetta ei helpota se, että monien toimeentulo on nyt välittömässä vaarassa. Alustavien arvioiden mukaan viikko on jättänyt lähes 10 000 ihmistä työttömiksi ja vahingot kohoavat yli 18 miljardiin euroon. Summa vastaa liki puolta maan bruttokansantuotteesta. 

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!